generated by sloganizer.net

13. syyskuuta 2014

Ever fallen in love with someone you shouldn't have fallen in love with?

Tulin vaan tänne sanomaan, että...
gnaaaaaaaaaaaaaaahhhh!!!
Miten paljon se sattuukaan sydämeen viettää ilta tyypin kanssa, josta tykkää ehkä maailman eniten, vaikka elämänkatsomukset eroaakin toisistaan kuin yö ja päivä, ja kun on ihan satavarma että se tyyppikin tykkää takaisin, mutta ei ehkä samalla tavalla, ja kun se ilta on maailman hauskin ja nauretaan ja katsotaan silmiin ja illan päätteeksi halataan ja itse sanoo, että "nähdään ehkä joskus" ja se toinen sanoo, että "toivottavasti" ja sitten bussi vie sen toisen pois ja... sitten se on siinä.

Miksi mun elämä on aina siinä? Miksei koskaan mitään muuta ja vähän enemmän?

Olen hirveän onnellinen tuosta tyypistä elämässäni ja silti nyt jo on niin ikävä, että tekisi mieli itkeä.

Laskuhumala.


12 kommenttia:

Fernomonihuuru kirjoitti...

Homo se on pakosti. Jokainen normaali mies panisi kun noin tarjotaan ja sitten vasta lemppaisi.

Anonyymi kirjoitti...

A couple of times, yes. Voi Tiina <3. / Riikka

Tiina kirjoitti...

Fernomonihuuru (yrititkö sanoa feromoni?), kiitos. Tuon jälkeen arvostan kyseistä tyyppiä jopa entistäkin enemmän ja myös sitä faktaa, että kaikki heteromiehet eivät ole "normaaleja miehiä".

Riikka, äläpä muuta sano. The story of my life...

Tiina kirjoitti...

Ai niin ja sydän Riikalle: <3!

-a kirjoitti...

Hei, sä pääsit sen kanssa ulos. Antaa luonnon viedä tikanpoikaa tästä eteenpäin.

Tiina kirjoitti...

No mut ei me oltu kahdestaan. Vaikka pääosin varastinkin hänen huomionsa. Mutta ei tää tästä koskaan mihinkään etene. Tää meidän kahden välinen juttu on tosi monimutkainen. Ainakin minun päässäni ja uskaltaisin väittää, että jossain määrin myös vastapuolen.

-a kirjoitti...

No höh, mä jo luulin että sä olit tarttunut sarveen. Toisaalta sotkuisat ihmissuhteet harvemmin johtaa mihinkään selkeään ratkaisuun, joten voisit ehkä ruveta tähyilemään jonnekin toisaalle. Ei ole helppoa eikä kivaa...

Tiina kirjoitti...

Tähyilenhän mä, eikä mun koko elämäni ole se mitä mä tänne kirjoitan, mutta kaikki ottaa aikansa. Jos on ikävä tyyppiä A, niin silloin ei ole mikään ratkaisu ottaa heti kehiin tyypit B, C, D jne. Saa vähän aikaa ikävöidäkin.

-a kirjoitti...

Viisaita kirjoittelet. Jossain vaiheessa pitää vaan nostaa taas nokka ylös ja suunnata kohti uusia pet.. haasteita :)

Anonyymi kirjoitti...

Mikä teidän elämänkatsomuksissa eroaa ratkaisevan radikaalisti?

Tiina kirjoitti...

-a, kyllä vaan. Niitähän tulee, vaikka ei tahtoisikaan. Ja kuten oon itselleni sanonut: mä pääsin siitä tyypistä ylitse vuosi sittenkin. Tänä vuonna tilanne on sitä paitsi aivan eri. Me ollaan paljon parempia kavereita enkä mä mitään muuta ole odottanutkaan. Yrittää toki olen saattanut, mutta yrittänyttä ei laiteta.

Anonyymi, en jotenkin koe mielekkääksi vastata "anonyymille" noin henkilökohtaiseen kysymykseen.

Anonyymi kirjoitti...

Ai se onkin mielikuvituskesäpoika...