25. toukokuuta 2010

Dead memories in my heart

Usein tuntuu olevan niin, että kuolemat tulevat kolmen ryppäissä. Nyt ei onneksi ole ketään kuollut siviilielämässäni, mutta hevimiehet kupsahtelevat sitäkin tiuhempaan. Ensin meni Peter Steele, sitten Ronnie James Dio ja nyt Slipknotin basisti Paul Gray. (En tosin tiedä lasketaanko tuota viimeistä vielä kolmanneksi, koska kyseessä oli "vain" basisti. Voi siis olla, että joku keulahahmo vielä kupsahtaa lähiaikoina. Toivottavasti se ei ole ainakaan Jerry Cantrell, sen on syytä pysytellä hengissä elokuuhun asti.) Yhdistävä tekijä näissä kaikissa kolmessa kuolemassa oli se, että jokaisesta sain tiedon Facebookin kautta.

Facebook on kauhean kätevä. Nykyisin ei tarvitse enää edes lukea uutisia mistään, sillä kaiken "tärkeän" saa tietää sieltä. Esimerkiksi tässä pari viikkoa sitten kun Commercen (eli Mäkkärin) talo paloi Keskustorilla, niin onnekseni joku ystävällinen sielu saattoi asian tietooni FB:n kautta, joten osasin varautua asianmukaisesti keskustan läpi tarpomiseen. Meinasin nimittäin ensin hypätä bussiin päästäkseni nopeammin määränpäähäni, mutta todennäköisesti siinä olisi käynyt tämä "kävellen olisit jo perillä" -efekti.

Yritin viime viikolla selittää yhdelle jo viittäkymmentä lähestyvälle tyypille, mitä järkeä koko Facebookissa on. Lukuisien vastakysymysten jälkeen tulin itsekin siihen tulokseen, että ei siinä ole mitään järkeä. Mutta tarviiko kaikessa hauskassa ollakaan mitään järkeä? Taidan itse olla siellä vähän liiankin aktiivinen. Toisinaan yritän istua käsieni päällä, että en kirjoittelisi mitään päivityksiä, kunnes taas tapahtuu jotain josta on aivan pakko raportoida. Ei voi mitään. Sen havainnon olen kuitenkin tehnyt, että ne, jotka tunnen täältä blogien kautta, ovat myös Facebookissa kaikkein aktiivisimpia pälisemään ja kommentoimaan. Se on kauhean mukavaa minusta, vaikka jotkut nirppikset saattavatkin sitä pitää omituisena ja no-lifena.

On Facebookissa tosin vähän omituisia lieveilmiöitäkin. Kavereideni joukossa on pari yliaktiiviselta vaikuttavaa ei-(tiettävästi-)bloggaavaa miespuoleista henkilöä. Toinen on ihan kiva ja harmiton, joskin välillä mietin, että eihän sillä nyt ole mitään taka-ajatuksia. Toinen taas on tyyppi jostain vuosien takaa, jota en oikeastaan koskaan ole tuntenut mitenkään erityisen hyvin, mutta rupesin nyt kaveriksi kuitenkin kun pyydettiin. Tällä tyypillä tuntuu olevan pakottava tarve päästä sanomaan sanansa asiaan kuin asiaan, ja yleensä vieläpä sen viimeisen sanan. Välillä ärsyttää ihan sikana, mutta sitten yritän olla ihan zen ja ommmm. Voin nousta ylemmälle tasolle eikä minun ole pakko osoittaa tietäväni jotain asiaa paremmin kuin hän, vaikka oikeasti tietysti tiedänkin ja olen paljon parempi ja viisaampi ja kaikkea. Haha. (Lisäys: Niin piti tähän siis sanoa vielä että "ja nyt sitten kaikki tietysti luulee, että se on joku mun paras kaverini niine typerine juttuineen".)

Vajaan viikon päästä muuten alkaa työt, joka tarkoittaa sitä, että a) en pysty hengailemaan Facebookissa työaikana, koska se on blokattu ja b) blogiin on luvassa omituisia kahvitaukopostauksia ilman järjen hiventä.

Nyt rupean odottelemaan Euroviisujen esiviisuja, joissa Suomi karsiutuu pois lauantain finaalista.


15 kommenttia:

nona kirjoitti...

Piti mennä INXS keikalle ja sitten kun olisin just ehtinyt, niin Michael Hutchens meni leikkimään vyöllä ja ... Ei tullut keikkaa. Ikävä asia oli tietenkin, että ihminen kuoli.

Tiina kirjoitti...

Joo, se oli kyllä melkoinen temppu. Joku muu julkkishan teki sen saman vyötempun tässä jonkun aikaa sitten, kukas se olikaan..? Se joku Kill Billistä tuttu vanhahko miesnäyttelijä.

Mymskä kirjoitti...

Musta tuntuu välillä, että olen todellinen no-life, kun olen joka blogissa kommentoimassa ekana ja fb:ssa myös. Ja sama käsien päällä istumisen tarve mullakin aika usein on. Mutta sitten muistan, että kaikistahan on ihan älyttömän kiva lukea mun viihdyttäviä statuksia ja annan palaa.

Tunnistan myös tuon tyypin, jonka on joka väliin ihan pakko tunkea niitä nokkelia (jostain syystä ne tyypit on aina "nokkelia") kommentteja. Omissa kavereissa on jokunen sellainen.

Jep, aika rasittavaa, aika usein, mutta mä käytän aika estoitta piilotusnappia. Vaikka se ei autakaan mulle jätettäviin kommentteihin, niin ainakaan en jaksa niiden lisäksi lukea vastaavanlaisia päivityksiä. Olen julma facebookjumala. *kolkkoa naurua*

Tiina kirjoitti...

Eihän se oo no-life, se on hyper-life! ;)

Jostain syystä tällä blogipuolella mua ei häiritse yhtään se, että oon ensimmäisenä kommentoimassa jonkun blogissa, koska täällä kaikki muutkin on samanlaisia, mutta fb:ssä vaivaa vähän se, että siellä on myös niitä epäaktiivisempia tarkkailijoita, joiden ainakin kuvittelen tekevän päätelmiä toisten aktiivisuudesta.

Musta on ainakin kiva lukea kaikkien päivityksiä (paitsi jos ne on jotain tosi rasittavia ja tyhmiä). Se se vasta tylsää onkin, kun istuu koko illan facebookissa sormi refresh-nappulalla, eikä kukaan kirjoittele mitään. ;D

Facebookjumala. :D :D :D

Elegia kirjoitti...

Minä tykkään aktiivisista ihmisistä - sekä blogeissa että naamakirjassa.

Minulla menee vähän kausiluontoisesti innostukset ja päivitykset. Mutta tykkään lukea toisten päivityksiä sekä blogeissa että lärvikirjassa, vaikken aina mitään sanoisikaan.

En siis kuitenkaan ole mikään pahanilkinen stalkkeri!!!

Elegia kirjoitti...

Ai niin jas tykkään kaikista naamakirjapäivityksistä :D

Paitsi en ehkä niistä, joissa kaivataan lisää väkeä mafiaperheeseen tai pyydetään auttamaan navetan rakentamisessa ;)

Tiina kirjoitti...

Haha, mä just ajattelin, että sä oot sellanen stalkkeri. ;)
No vitsi vitsi. Nää tyypit on sellaisia, jotka tilaisuuden tullen heittää jonkun nasevan kommentin "facebookin aktiivisista käyttäjistä".
Mäkin tykkään aktiivisista tyypeistä, tosin tykkää toki myös niistä jotka on epäaktiivisia tai vaihtelevasti aktiivisia. :D

Laitoin sulle muuten tänään messagen fb:n kautta, tulihan se perille? :)

Elegia kirjoitti...

Ai niin juu, pitikin sinulle vastata, mutta unohtui kun meninkin päiväunille :D

Aika hassua, vastaan sulle huomenna. Nyt on lasten nukkumaanmenoaika ;)

Tiina kirjoitti...

Hyvä. :D
Kysyin vaan, kun mulle on joskus käynyt niinkin, että ne ei ole menneet perille. En luota ihan täysillä siihen systeemiin...
Hyvää yötä!

ian kirjoitti...

Huoh. Kiitos tuosta Slipknotista! Juuri sitä tarvitsinkin nyt noiden euroviisu-rallatteluiden päälle. En ehtinyt kuin pari viimeistä kappaletta kuulla, mutta silti tarpeeksi. Minäkään en paljon Kuunkuiskaajien menestyksen varaan laskisi, mutta ei nämä muutkaan mistään kotoisin ole. Kuuntelin sitä koostetta äänestystä varten ja kaikki kappaleet kuulosti enemmän tai vähemmän samalta.

Itse en fb:tä käytä kun olen sen verran tietosuojaparanoidi, mutta minusta ehdottomasti tulisi sellainen nasevien kommenttien kirjoittelija jos sinne liittyisin. Ei ole puujalkavitsien voittanutta.

Tiina kirjoitti...

Olepa hyvä!
Mäkin yritin hetken katsoa noita euroviisuja, mutta sitten aivot alkoi puuroutua ja valua korvien kautta pihalle, niin oli pakko vaihtaa kanavaa. Nyt yritän seurata tulokset...

Nasevat kommentit ja puujalkavitsithän on ihan parhaita. Näsäviisastelu ja toisten tyhmänä pitäminen taas on ärsyttävää.
Tietosuojasta taas olen sitä mieltä, että mä en ole niin kiinnostava, että kukaan jaksaisi mun tietoja tai kuvia hyödyntää väärin. Ehkä se joskus kalahtaa omaan nilkkaan, toivottavasti ei.

ian kirjoitti...

Haa. Loistavasti ennakoitu tuo euroviisutulos! Ei kyllä harmita yhtään.

Ei munkaan tietoni varmaan niin kiinnostavia olisi, että varsinaisesti mihinkään väärinkäytöksiin johtaisivat. Lähinnä kysymys on periaatteellinen. Ärsyttää se tietojen jakaminen mainostajille ja käyttöehtojen toistuva, yksipuoleinen muuttaminen.

Olga kirjoitti...

Mulla on varmaan tällä hetkellä joku asenneongelma. Facebookkiin tulee päivitettyä ei mitään, kun ajattelen, että vittuako mun asiat noille vähäjärkisille gerbiileille kuuluu. Taitaa olla pahemmanluokan teiniangsti päällä tässä kypsässä yli 30 vuoden iässä.
Huvittavinta tässä kuitenkin on se, että kyllä mä muiden asioita sielä stalkkaan ja kyttään...

Pankin talkkari kirjoitti...

Lehdessä sanottiin tänään, että kukaan ei tietäisi mitään ilman twitteriä. Twitterille suunnitellaan nobelin rauhanpalkintoa ??

Ei ole tullut tutustuttua koko vehkeeseen (mikroblogi?), mutta ihmettelin juttua, onko se tosiaan niin tärkeä? Minusta kun tuntuu että asiaa tulee ihan riittävästi ja liikaakin uutisista ja lehdistä!

Täälläkin näyttää olevan lähinnä puhe facebookista..

Joku kaipasi mese-osoitettani kerran. En tiedä siitäkäään mitään. Onkohan näillä eri medioilla tietyn ikäiset käyttäjät - ainakaan facebookissa en ole koskaan löytänyt omia kouluaikaisia tai ikäkavereitani.

Pitäisiköhän alkaa kokeilla noita kahta muuta..ü

DorianK kirjoitti...

Itsehän en mitään tietenkään tiedä noista tuollaisista sivustoista, kun olen joskus kauan sitten itselleni luvannut, etten niihin harhaudu. (Ei nyt mennä siihen, pitikö se lupaus vai ei...)

Tulisi kuitenkin mieleen että esim. FB-päivitykset kilpailisivat vähän blogin kanssa, eli jokseenkin samoja asioita tulisi molempiin kirjoitettua, ja sitten sen kirjoittaa vain toiseen. Näin siitäkin huolimatta, että bloggaajat kirjoittelevat usein anonyymina ja FB:ssä omalla nimellään. Tosin tuo raja taitanee vähän haihtua siinä vaiheessa, kun riittävän moni tietää blogikirjoittajan oikean henkilöllisyyden...

Ja tokihan se näkyy kirjoittelussa myös, jos jakaa päivänsä rajalliset tunnit useamman median välillä.