15. toukokuuta 2010

Elämä moukaroi

Yhtäkkiä tuli ikävä niitä aikoja, kun saattoi illalla touhuta kotona jotain ja samalla jutella äidin kanssa. Kun lämpinä kesäiltana oli tullut sisälle varjoon, viiletettyään ensin koko päivän jossain ulkona kuumassa auringossa. Kotona oli parvekkeen ovi auki, sieltä tuli viileä tuulahdus sisälle ja kuului autojen hurinaa, lokkien ja pääskyjen kirkumista sekä satunnaisen junan kolinaa. Ehkä se tuli siitä, kun tämä on ensimmäinen kesäni kaupungissa kymmeneen vuoteen. Siis kaupungin ytimessä, hiljaista lähiöelämää ei lasketa.

Yhteisasuminen vanhempien kanssa ei mitenkään päin toimisi enää tässä iässä, mutta välillä tuntuu, että olisi mukava olla vielä se viaton 15-vuotias, jota ei kesällä painanut sen enempää vastuu kuin huoletkaan. Silloin tietysti kaikki, varsinkin tunteet, oli aika paljon traagisempia kuin tänä päivänä. Silloin elämä ei ollut lyönyt päätä niin paljon vastapalloon (Samuli Putroa lainatakseni), että olisi vielä kyynistynyt.

Olen tainnut saada auringonpistoksen, kun tällaisia ajattelen. Olen nimittäin tänään ollut kokonaisvaltaisen onnellinen istuessani ulkona kuumassa auringonporotuksessa kuunnellen Jaakkoa & Jayta. Onni taitaa olla siinä.

Etsin huivin jostain ja lähden takaisin ulos. Heippa, pupuset!

4 kommenttia:

Henu kirjoitti...

Se olisi kyllä vallan mukavaa, jos saisi edes hetkeksi välillä palata siihen huolettomaan elämään. (En kyllä muista, pidinkö sitä silloin huolettomana; luultavasti en, mutta ei takerruta pikkuseikkoihin.) Vaikka enää ei tarvitse miettiä koulutehtäviä, niin siltikään sellaista oikein kunnollista autuaallista vapaa-aikaa ei ole kun aina olisi jotain tekemistä: siivoamista, pihatöitä tms. On se niin kivaa olla aikuinen...

Alcinoe kirjoitti...

Halauksia ja kesä.

isopeikko kirjoitti...

Vanhuus ja viisaus :)

Tiina kirjoitti...

Henu, se on kyllä ihan totta, että eihän sitä itse silloin pitänyt huolettomana elämänä ja ajatteli, että olispa jo aikuinen niin voisi sitä ja tätä.

Alcinoe, itelles. :)

Isopeikko, ja varsinkin jälkiviisaus. :)

Mulla taisi jäädä tossa vähän niin kuin ajatus kesken ekan kappaleen lopussa, mutta toivottavasti tavoititte sen siitä. Tarkoitin siis, että nyt kuuluu ne samat pääskyset ja autojen hurinat yms. niin tulee sellaisia flashbackeja lapsuuden kesistä.