26. heinäkuuta 2010

Always should be someone you really love


Koen jonkinlaista tarvetta selitellä tuota edellistä postausta viikonlopun aikana kommenttilootaan tupsahtaneiden miesnäkökulmien vuoksi. Ei varmaan tarvisi, mutta selittelen nyt kuitenkin.

Kyseessähän ei siis ollut mikään miesten vihaus- tai esineellistämiskirjoitus. Kyse oli vain tästä yhdestä lihaa ja verta olevasta miehestä, jonka tunnen. Itse asiassa ajattelin, että on tavallisempaa, että nainen sekoittaa rakkauden ja seksin, kuin mies. Siis siinä mielessä, että kun mies haluaa vain seksiä, niin nainen luulee kyseessä olevan rakkauden. Tai jos nainen antaa saadakseen rakkautta. Kun taas miehelle seksi olisi vain seksiä eikä siihen sekoitettaisi mitään rakkausjuttuja. Paitsi ehkä sen kliimaksin hetkellä lyhyesti näin voisi käydä, kun yhteys aivoista suuhun on tilapäisesti pois käytöstä.

Tämä viestin laittanut miekkonenhan on kauhean ihana (useimmiten) ja hirmu tärkeä ystävä minulle. Mieleeni ei tulisikaan suhtautua jotenkin "epärakentavasti" tuohon em. viestiin (riippuen tietysti mitä tarkoitetaan sillä, ettei suhtaudu rakentavasti), mutta mieleeni ei myöskään tulisi uskoa sitä. Ja mielestäni vastaus "höpö höpö" oli hyvin hellämielinen, joskin miehen järkiinsä palauttava vastaus. Sitä paitsi kyllähän minä sitä rakastan, sillä tavalla kuin rakastetaan ystävää tai jotain nukkavierua pehmolelua jostain vuosien takaa, ja uskon että tunne on molemminpuoleinen. Mutta ei se ole sellaista Oikeaa RakkauttaTM, josta olen kuullut vain puhuttavan elokuvissa ja kirjoissa. Ja se viesti kertoi lähinnä sellaisesta rakkaudesta, joka vaatii tunnustamista neljän aikaan yöllä baarien sulkeuduttua, kun oma sänky ei huvita.

Jokaisen ihmissuhteen takana on tarinansa, joista valitettavasti jokaista en voi, jaksa tai halua täällä kertoa. Tällöin tietysti lukijalle jää tulkinnanvaraa ihan kauheasti ja asioista syntyy vääränlaisia mielikuvia ja -piteitä. Älkää kuitenkaan unohtako sitä, että kun minä esineellistän miehiä, niin esineellistän niitä pelkästään ja puhtaasti sellaisella positiivisella tavalla (sellaisella uuh, mikä kinkku! -tavalla, mikä on otettava vain ja ainoastaan imarteluna). Rakastan miehiä enkä suostu olemaan niin kyyninen, etten uskoisi miesten pystyvän rakastamaan tai ymmärtävän mitä on rakastaminen. Vaikka toisinaan turpaan tuleekin.

Ugh.

4 kommenttia:

Irwikissi kirjoitti...

"Uuh mikä kinkku" :D :D

Tuo on kyllä tylsää että kirjoitetusta sanasta niin helposti vedellään vääriä johtopäätöksiä ja palkoja nekkuun. Joku älytön lause merkitsee sitten jollekin kokonaiskuvaa lähes tai jopa täysin ventovieraasta ihmisestä, jonka historiasta ja sielunelämästä ei mitään tiedä. HYI.

Miusta edellinen postauksesi peesaavine kommentteineen oli ihan rennossa ja ei-vakavassa hengessä kirjoitettu, mutta joskus juuri sellainen kepeys sitten helposti kääntyy kepeilijöitä vastaan.

Noh, voi voi :)

Tiina kirjoitti...

Joo, eipä se tämäkään teksti niin vakavasti ole kirjoitettu. Oli vaan tylsää töissä ja aikaa ajatella, joten rupesin jaarittelemaan.
En siis mitenkään pahoittanut mieltäni tai mitään muutakaan vastaavaa edellisen postauksen kommenttikeskustelusta. Ei siellä kuitenkaan mitkään anonyymit huudelleet puskista vaan ihan tutut "naamat" kertoivat mielipiteitään. :)

Ärsyttävänä tekstin alkuunpanijana toimivat vaan sanat "rakentavasti" ja "esineellistämis" ja "peesaa". Ja HYI. ;D

Dårka kirjoitti...

Sanoisin kyllä, että mulla on aika hyvä tatsi kun neljä sanaa saa aikaan tuollaisen pitkän postauksen. Hyvä mä!

Tiina kirjoitti...

Niin, kuten mä sanoin, niin mulla oli töissä tylsää. Että kiitos vaan.