5. heinäkuuta 2010

Fairytale gone bad

Tämä homma meni nyt niin paljon päin persettä kuin vaan mennä saattoi. Olen lähinnä kalvavan ja kasvavan hämmennyksen vallassa.

Ensin näin sen jonkun tytön seurassa (suhteen laadusta tai syvyydestä ei tietoa). Tulin pilvilinnoistani alas niin vauhdilla, että tilannetta todistamassa olleet varmaankin kuulivat korvissaan sen ryminän. Sitten kun lopulta siitä huolimatta tai juuri siksi tein siirtoni, niin samaan aikaan tyyppi katosi kuin pieru saharaan. Ei vastausta, enkä tiedä onko viestini edes tullut luetuksi, ei jälkeäkään koko tyypistä. Yritän nyt vielä uskoa, että tähän on joku järkevä selitys, kuten kesä ja kärpäset, mutta en voi estää sitä inhottavaa tunnetta vatsani pohjassa, joka yrittää kai nyt sanoa minulle jotain...

Kaiken huipuksi koen inhottavaksi tästä asiasta kirjoittamisen tänne, mutta en osaa olla kirjoittamattakaan. Pelkään tämän menevän jo liian tunnistettavaksi, joka paljastuessaan varmasti torppaisi viimeisetkin mahdollisuuteni, jos sellaisia edes koskaan on ollut. Jos mitään olen miehistä elämäni aikana oppinut, niin sen, että asioita vatvomalla niitä ei ainakaan saa iskettyä.

En tykkää tästä nyt yhtään.


Ehkä kaikista inhottavinta kuitenkin on kai postauksen otsikoiminen Sunrise Avenuen kappaleella, mutta kun se vaan nyt sopi tähän tilaanteeseen kuin nenä päähän. Anteeksi.


Edittiä: Jostain syystä tässä postauksessa ei nyt näy kaikki kommentit, mitä tähän on tullut. En ole kuitenkaan poistanut niitä. En oikeasti. Blogger varmaan bugaa tai jotain, toivottavasti ne tulee jossain vaiheessa näkyviin. Sähköpostiin ne minulle joka tapauksessa tulevat ja ovat tulleet noteeratuksi.

23 kommenttia:

--KATA-- kirjoitti...

Joo tuota otsikkovalintaa en voi antaa anteeksi, mutta muistuttaisin sinua nyt kuitenkin eräästä seikasta. Jos tätä tyyppiä ei kiinnosta olla sinun kanssasi, niin sillä ei ole mitään merkitytä mitä hän tästä ajattelee, ei ole koskaan noloa kertoa tunteistaan tai pyytää kiinnostavaa tyypiä "treffeille" (yöks mikä sana).

No blaablaa, en tiedä mitä sanoa, eihän tommonen kivaa ole, yritä nyt pitää pää pystyssä ja jos siitä ei kuulu mitään, kysyt siltä sitten kun törmäätte, että saiko se sun viestin, onhan se töykeää olla vastaamatta.

Head up high!!

Tiina kirjoitti...

Joo, tiedän toki sen.
Tosin, niin imartelevaa kuin olisikin ajatella, että viestilläni olisi niin suuri vaikutus, niin luulen tähän "maan alle katoamiseen" (tarkoittaa samaa kuin ei-facebookissa) olevan jonkun muun syyn. Järkeni yrittää sanoa, että se syy on varmaan joku ihan hyvä, mutta sydän on varma sen johtuvan siitä tytöstä. Että se olis nyt rakastunut ja jäänyt sen kanssa elämään forever.

No joo. Mutta epätietoisuus ja odottaminen on ihan perseestä.

Kirsikka kirjoitti...

Epätietoisuus on joo kauheinta maailmassa. Toivottavasti se ei kestä pitkään, vaikka tiedän että minuuttikin epätietoisuutta on liikaa.

Jos tyyppi taas ei vastaa laisinkaan, niin eipä ole kovin kummoinen saalis alun alkaenkaan. Tai ainakin minä arvostan sitä, että miehellä on munaa vastata treffikutsuun ihan suorin sanoin, vaikka sitten kieltävästikin.

Tsemppiä joka tapauksessa!

Tiina kirjoitti...

Sellanen käytös olisi kyllä kaikkea sitä vastaan, millaisena tyyppinä olen sitä pitänyt, tai siis pidän yhäkin, mutta kun on liikaa aikaa ajatella, niin tulee tehtyä kaikenlaisia teorioita.

Se ei suoranaisesti ollut treffikutsu, siis mistään romanttisesta puolesta ei ollut mainintaa, mutta olishan se korrektia silti vastata.

Se mikä tässä huolettaa, että jos se nyt on jotenkin netin ulottumattomissa tai muuten vaan lukenut sen viestin, mutta ei ehtinyt vastata, niin mitä jos se vaan unohtaa vastata siihen? Tosin se kai kertoisi kiinnostuksen asteesta oman totuutensa.

Äh. En mä halunnut, että tässä näin käy.

--KATA-- kirjoitti...

Ei se unohda! Tai siis jos se on mukava, niin ei unohda!

Odottaminen on ihan perseestä. Kyllä se varmasti pian vastaa, mitä ikinä vastaakan, sitten ei ainaskaan tartte odotella. Paitsi tietty jos se vastaa, että joo nähdään vaan, mutta vasta ensi viikolla :)

Mymskä kirjoitti...

Kyllä mä uskon, että se vastaa. Ihmiset on joskus sellaisissa paikoissa, joissa ei ole nettiä... Saattavat olla jopa viikon tai vielä pidempäänkin. Enkä mä nyt yhtään suostu uskomaan, että se suttura olisi millään lailla merkityksellinen.

Mutta toinen juttu, jota olen itsekin miettinyt. Jostain ihmisestä kirjoittaminen omaan blogiin. Mulle tulee aina hirveän halpamainen fiilis, kun kirjoitan sellaisesta ihmisestä, joka ei tiedä mun kirjoittavan. Ja siis kamala varominen aina, ettei vaan kirjoittaisi tunnistettavasti.

Juuri nytkin tuntuu siltä, että pitäisi taas kadottaa muutama kirjoitus jonnekin huit helvettiin, mutta kun pakko on välillä jossain miettiä mitä oikein miettii. *Se* ei niitä 99,9% varmuudella lue, mutta silti tunnen itseni epäreiluksi, kun selän takana kirjoitan. Äh.

Tiina kirjoitti...

Kata, mä toivon, että sä olet oikeassa (ja varsinkin tuossa vastausviestissä), sillä se on mukava. Kauhean mukava!
Tässä friikkaillessani meinaan unohtaa aina sen, että se on hyvä tyyppi, kauhean kiltti ja kyllä se tykkää musta. Ehkä ei aivan niin kuin toivoisin, mutta jollain tavalla kuitenkin.
Mähän olin varautunut sekä myöntävään että kieltävään vastaukseen, mutta en siihen, etten saa vastausta ollenkaan...

Mymskä, no sepä se. Tuntuu jotenkin törkeältä vatvoa toista täällä, mutta nämä teidän kommentit on kultaakin kalliimpia pitämään minut järjissäni.
Mietin sitäkin, että jos joskus kävisi niin, että alkaisin seurustella, niin pitäisikö bloggaaminen lopettaa vai pitäisikö vaan kertoa tästä ja antaa lukea. Tietty pienen sensuroinnin jälkeen...
Mun mielessä se käytännössä tuntuisi jonkinlaiselta pettämiseltä, että kirjoittelisi toisen tietämättä juttuja. Siis ainakin, jos ne jutut käsittelisivät yksityiselämää. Ja muutenkin joku salattu virtuaalielämä olisi aika outoa.
Niin joo, mä mietinkin, että jos se on lähtenyt mökille, kun on näin turkasen kuumakin.

Oli miten hyvänsä, niin ajoitukseni oli ihan uskomattoman surkea!

Mymskä kirjoitti...

Mä olen ajatellut, että jos joskus alkaisin seurustella, niin blogi luultavasti katoaa. Jollain lailla. Tai riippuu tietysti kuvittellisesta seurustelukumppanista... Jos se olisi sellainen, että sille voisi antaa kaiken luettavaksi, tilanne olisi toinen.

Mutta onneksi tämä on vain teoreettista spekulointia :D
Mikään ei viittaa siihen, että ryhtyisin koskaan seurustelemaan.

DorianK kirjoitti...

Odottaminenhan on todella riipivää, ja vähänkään elämää kokenut viestin saaja myös tietää sen. Mutta vaikka olisi netin ääressä, ei aina osaa kirjoittaa ihan suoraan mitään vastausta. Ja tällaisessa tapauksessa mikään puoliautomaattinen "kiitos viestistäsi, palaan asiaan mahdollisimman pian" -vastaus ei olisi varmaan erityisen hyvä asia...

Tiina kirjoitti...

Apua! Mun sähköpostiin oli tullut kaksi kommenttia, mutta niitä ei näy täällä! Miksei???
Meinasin tulla vastaamaan niihin, mutta aika tylsää näkymättömille jutella.
En kai mä nyt mitään moderointiakaan ole laittanut päälle?

Mymskä kirjoitti...

Bloggeri nyt jostain syystä syö kommentteja. Mutta sähköpostissa näkyvät minullakin. Ihme homma.

nona kirjoitti...

En nyt tiedä tunnistettavuudesta, olisit voinut kirjoittaa suoraan yhdestä mun kuviostani.
Varmasti vastaa kunhan palailee yhteyksien äärelle, kesällä tosiaan on kaikkea normista poikkeavaa menoa ja muuta.

Tiina kirjoitti...

No niin...

Mymskä, joo, mullakin tää tuntuu olevan hyvin teoreettisella tai ilmeisesti jopa fiktiivisellä pohjalla. Joten old spinster jatkaa bloggaamista.

DorianK, onhan tuokin totta. Nythän näyttää siltä, että se on netin ääressä, mutta mä olen tässä koonnut itseni (taas) ja oon ihan zen ja odottelen rauhassa. Enhän mä mitään deadlinea sille pistänyt siihen vastaukseen.

Nona, aivan, eli mä voisin olla virheellisesti tunnistettavissa myös sinuksi. Ja miljoonaksi muuksi naisihmiseksi. :D

Ilkka kirjoitti...

Seuraavan kerran laitat sitten tuollaisiin requesteihin deadlinen. "Vastaahan tähän sitten 48 tunnin sisään tahi tulee tupenrapinat!"

Lait mulle kans tuollainen kysely. Vaikka olenkin huolestuttavasti vähentänyt juopotteluani niin kyllä mä nyt aina jotakin runoilen takaisin pienessä maistissa. Sitäpaitsi kaukosuhteet on turvallisia kun toinen ei ole koskaan mailla & halmeilla :)

Tiina kirjoitti...

Haha, no perkele. Rupeen sitten lähetteleen sulle kaikki epätoivoiset rakkaudentunnustukseni, vaikka niiden kohde oliskin ehkä joku toinen.
Sitä paitsi sähän olet uhkaillut tulevasi Suomeen, joten se siitä turvallisuudesta. ;)

Dårka kirjoitti...

Ei saa Tiina kiroilla. Se ei ole kaunista.

Sä voit lähettää mulle kaikki sun tunnustukset, koska ne on mulle tarkoitettuja. Mä olen siis kohde eli ns. objekti.

Tiina kirjoitti...

Oih, anteeksi! Oon ihan sikanolo. Pesen suuni saippualla ja yritän parantaa tapani. Tsirp tsirp.

No sähän se mun rakkaudentunnustuksieni ja päiväunieni kohde olet kyllä. Oon yrittänyt niitä viestejä teletaappisesti lähetellä, eikö oo tullu perille?

Dårka kirjoitti...

No ei ole kyllä.

Mulla on vika työpäivä tänään. Ennen lomaa siis ja mahdollisesti koko lafkassa.

AnniM kirjoitti...

Tää on kyllä aivan ihana tukiryhmä. :) Joten tulin nyt tänne tunnustamaan, että mä hannasin. Tai ei tullut sopivaa tilaisuutta, tai muutin mieleni, tai jotain. Eli hannasin. :-/ Olen pahoillani, enkä yhtään sankari! ;)

Viikonloppu oli mahtava, nautin tämän ihastukseni kohteen seurasta ihan täysillä, mutta sitten mua jotenkin rupes pelottamaan että menetän sen kaiken, jos alan tilittää tunteitani... Niinku että se rentous oiskin ollu sitte tipotiessään. (Vaikka tiedän kyllä sen osaavan suhtautua aikuisesti, oli sen omat tunteet sitten mitkä tahansa...) Eikä se "perääntyminen" lopulta edes tuntunu kovin pahalta; uskon, että jos tästä jotain on tarkoitettu kehittyväksi, niin tapahtuu. :) Meidän tilanne on onneksi sellainen, että ollaan paljon tekemisissä ja nytkin tiedän, että se ei ole "langoilla" koska on mökillä. :)
Anyways, mä todella toivon Tiina että sulla kaikki loksahtaa kohdilleen!

Tiina kirjoitti...

Dårka, harmi. No mutta kesähelteillä on kiva lomailla. Toivottavasti saat jotain muuta duunia, jos tuo ei jatku.

AnniM, mä jo mietinkin, että miten sulle kävi. :)
Mäkin jotenkin toivon, että voisin palata ajassa takaisin viime perjantaihin... Mä olin silloin niin onnellinen ja nyt mä olen ihan mess.
Muuuuuutta. Mä olen kanssa ajatellut, että asiat kehittyy jos on kehittyäkseen. En mä nyt hizzipilli ole voinut olla niin tyhmä, että olisin päästäni keksinyt kaiken. Harmi vaan, että noin kiinteää yhteyttä ei ole kuin sulla tuohon sun tyyppiin.
Toivottavasti sulla kehittyy hyvin. :)

AnniM kirjoitti...

Joo, mä tahallani pidin koko kansaa jännityksessä ;-D
On tää kyllä aikamoista, tunnen itseni ihan teiniksi (joka todellakaan en ole... ollut piiiitkään aikaan...). Mutta silti jotenkin kuitenkin niin ihanan kutkuttavaa. :) No kyl sä tiiät!

Tiina kirjoitti...

Onkohan tää nyt vähän niin kuin se leffa Sliding Doors, jos tiedät? Että meidän stoorit oli alkuun yhtenevät ja sitten toinen lähti toista rataa ja toinen toista, ja voidaan seurata että miten olis käynyt jos a) olis tehnyt muuvinsa tai b) hannannut. Luulen, että b-vaihtoehdolla on valoisampi tulevaisuus. ;)

AnniM kirjoitti...

Sliding Doors on yksi mun lempileffoista, rakastan semmosia "entä jos" -tarinoita! :-D Ja tietty tälleen IRL tarinoiden seuraaminen ja vertaaminen on vielä paljon mielenkiintoisempaa... ;) Saapa nähdä, kumpaan risukasaan se päivä lopulta paistaa!