generated by sloganizer.net

18. marraskuuta 2010

Tonni onnea, motti muistoja, kuppi kaipuuta, intohimoa


Tästä on nyt jo toooosi paljon aikaa, koska olen hidas ja saamaton, mutta eläydyn tilanteeseen kuin se olisi tapahtunut vasta.

Oi onnea! Sain Riikalta palkinnon! Vaikka Riikan mielestä onkin tylsää kierrättää näitä samoilla ihmisillä, niin minulla oli kyllä tooooosi pitkä aika, etten saanut yhtikäs mitään palkintoja yhtikäs keneltäkään. Siksipä nämä lämmittävätkin mieltä ja sydäntä ihan aidosti.

Palkinnon mukana tulee tietysti velvollisuuksia, kuten aina, mutta ei mitenkään epämiellyttäviä sellaisia. Pitää kertoa kolme asiaa joita rakastaa ja lopuksi vielä laittaa näytille joku kuva, jota rakastaa, ja kertoa siitä.

1. Jos ei ole vielä tullut kaikille selväksi, niin rakastan musiikkia. Siis hyvää musiikkia. Huonoa musiikkia inhoan. Ja siinä välissä on sellainen harmaa alue, jolla sijaitsee paljon "ihan sama" -musiikkia. Mutta siis. Rakastan musiikkia. Sitä voi käyttää oikeastaan ihan mihin tahansa: siivoamiseen, ajankuluun, nautiskeluun, rypemiseen, piristämiseen, rauhoittamiseen, heräämiseen, nukahtamiseen, vihaisuuteen, rakkaudellisuuteen, hauskanpitoon, soittamiseen, laulamiseen, kuuntelemiseen...



Henkinen seläntaputus sille, joka tietää, mitä bändiä olin viime kesänä katsomassa (kuvassa).

2. Rakastan kesää. Varsinkin viime kesä oli kesistä parhaita. En olisi toivonut sen koskaan loppuvan. Ihanaa lämmintä. Ulkona voi hypähdellä hamosissa ja varvastossuissa. Varpaat voi upottaa nurmikkoon tai järven hiekkapohjaan. Ei tarvitse käyttää kymmentä minuuttia pukemiseen, kun lähtee ulos. Ei tarvi palella. Kesän loputtua tajusin, että en juurikaan pidä syksystä, talvesta enkä keväästä. No kevät saa minulta lämpöisemmän vastaanoton, koska se tarkoittaa kesän saapumista ja valoa ja lämpöä, mutta silloinkin monesti on kylmää ja märkää ja sormia paleltaa ja tuuli särkee korvia. Kesä on ainut aika vuodesta, kun ihan rehellisesti pystyn nauttimaan ulkona olemisesta. Minun varmaan olisi kuulunut syntyä jonnekin ihan muualle kuin Suomeen.


3. Rakastan eläimiä. Ihan kaikkia eläimiä. Ampiaisiakin rakastan, kunhan ne pysyvät poissa minun reviiriltäni, vaikka ne eivät olekaan yhtä söpöjä kuin kimalaiset. Paarmoja en rakasta enkä hyttysiä silloin, kun ne hyökkäävät ylivoimalla kimppuuni, kun haluaisin ihan rauhassa istua saunan jälkeen kuistilla vilvoittelemassa. Mutta noin muuten. Jokainen eläin on melkoinen luonnon ihme. Joskus saatan pysähtyä katselemaan kaupunkipulua ja ihastua ajatuksesta, että tuossa kulkee vapaana joku eläin täällä meidän häkkieläinten (ihmisten) joukossa. Joskus juttelen oraville ja nolostun, kun huomaan jonkun ulkopuolisen mahdollisesti kuulleen keskustelumme. Kerran pysähdyin pelastamaan muurahaisten hyökkäyksen kohteeksi joutunutta toukkaa. Jälkeenpäin sain kuulla, että se ei välttämättä olekaan aivan tavallista toimintaa. Kirottu olet sinä ihminen, joka et apua tarvitsevaa toukkaa pelasta!



Eikä mikään ole söpömpää, kuin pitää sammakonpoikasta kädellä.

Ja sitten se kuva, jota rakastan... Ilmeisesti en ole kovin hyvä kehittämään rakkaussuhteita kuviin, koska oikeastaan tämän postauksen julkaiseminen on viivästynyt vain ja ainoastaan sen takia, etten keksi yhtään kuvaa, jota rakastaisin. Siis sitä tiettyä kuvaa erityisesti. Monet kuvat ovat minulle tärkeitä, mutta yleensä niissä näkyy ihmisiä, jotka ovat minulle tärkeitä enkä siksi rupea niitä täällä julkaisemaan. Ja tykkään kovasti joistain maalauksista, joista on olemassa kuvia, tai toisten ihmisten ottamista kuvista, mutta äh. Johan tässä postauksessa on kolme kuvaa rakastamistani asioista, joten eiköhän se riitä.

En jaksa jakaa eteenpäin, kun olette kaikki niin ihania. Paitsi sinä, niin juuri sinä, joka nyt erityisesti tarvitset positiivista palautetta ja jonkun kauniin eleen, niin tuo merkki on sinulle. *hymy* ja *halipus*

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onnea palkinnosta! :D

Onpa kiva löytää samiksia - mä olen myös suorastaan riippuvainen musiikista, vaikka olenkin tosi nirso sen suhteen mikä kelpaa kuunneltavaksi. Olin myös varmaan ainoa tuttavapiiristäni joka ei kertaakaan viime kesänä valittanut helteistä (viime talven säistä taas senkin edestä), ja mulla on myös nolo tapa jäädä juttelemaan esim. juuri oraville, ja pelastamaan pulaan joutuneita ötököitä. :D

Tiina kirjoitti...

No voi kiitos! :D

On kyllä mukava kuulla, ettei ole ihan outolintu.
Mä aion muuten tänä talvena valittaa tosi paljon, jos nää lumet ja pakkaset tuli nyt jäädäkseen jonnekin huhtikuulle asti!

Dårka kirjoitti...

Joskus juttelen oraville ja nolostun, kun huomaan jonkun ulkopuolisen mahdollisesti kuulleen keskustelumme.

Aika söpöö kyllä.


Mutta miksi pöllit murkkujen safkan?

Tiina kirjoitti...

No jos rehellisiä ollaan, niin se juttelu oraville on ollut lähinnä komentelu: älä nyt tuu tänne, noh, älä tuu... Mutta voi niille muutakin jutella, jos kukaan ei kuule. :)

En kannata elävän ravinnon syömistä edes murkuilla. Mun mielestä ne voi keräillä kaikki valmiiksi kuolleet elukat nurkilta. Ja kauheen raukkamaista oli hyökätä sellaisella ylivoimalla yhtä perhosvauvaa vastaan.

Anonyymi kirjoitti...

Onnea, Tiina!

Jos saisi lisätä teitille tuplakermavaahtoa, tai strösseliä tekisin niin! :)

Blogisi on ihana!

Tänne palaan, kun kaikki muu maailmassa mättää, ja muissa blogeissa ollaan ikäviä, enkä jaksa lukea enää yhtään ilkeää heittoa. :)

Lurkkaajakin nauttii seurastasi, ja kavereistasi, ja lopulta rohkaistuu osallistumaan (kaikkien kauhuksi :D!)

Minäkin rakastan kesää ja hellettä, en koskaan valita, kun on kuuma. Viime kesä oli ihana; minulla oli tosin kimalle-tummanpunaista varvaslakkaa, ei sinistä!- Mutta hienolta näytti kuvasi! :)

Sammakot ovat lemppareitani, jos eläimistä puhutaan.. Kerään kortteja ym. rekvisiittaa. Beibi-sammakko oli mitä söpöin! :)

Oravia kyllä sitten toisaalta vähän pelkään, ja vaikka musiikkia rakastan, en ole tarkka kuten sinä, siskonpoikani, ja *gasp* Jussi Hakulinen!!!

Jotain samaa teissä kaikissa kolmessa on; ainakin musiikillisen ja sanoituksellisen todellisuuden ja oikeuden suhteen. Ja tietty selkeä tinkimättömyys.

- Tiedän, että kiristelet hampaitasi, mutta kuuntele vain, kun Char-täti sanoo...

Plus että minähän tässä tätä strösseliä sirottelen, ja saan kehua mitä ja ketä haluan!!:):D:D:D

Tänään sinua! :)

P.S. Oma valintakuvani olisi varmaan Klimtin "Suudelma". Ihan vain siksi.

Anonyymi kirjoitti...

Ja juu, ainakin minua kosketti tänään juuri tuo minulle osoitettu kommentti.

Olisin kommentoinut postaustasi muutenkin; nyt oli pakko. :)

Anonyymi kirjoitti...

Hymy ja halpuus?