generated by sloganizer.net

16. helmikuuta 2013

Bling, bling, bling if your daddy's got cash

Disclaimer: Seuraava kirjoitus varmaankin pahoittaa jonkun mielen, vaikka aika vahvasti kyllä epäilen, ettei kukaan kyseistä kohderyhmää oleva viihdy blogissani. Jos näin kuitenkin käy, niin olen siitä jo valmiiksi pahoillani. Tarkoitukseni on käsitellä enemmänkin ilmiötä kuin kenenkään yksittäisen ihmisen blogia. Jatkakaa toki paheksunnastani huolimatta valitsemallanne tiellä.

Kuva: jostain netistä, graffiti: Banksy

Minua jotenkin huolestuttaa ahdistaa ärsyttää tämä koko ajan lisääntyvä krääsävillitys täällä blogistaniassa (ja koko maailmassa, jos niikseen tulee). Mitään tilastoja ei ole käsissäni, mutta voisin epäillä, että suurin osa blogeista palvoo nykyisin materiaa. Ostellaan vaatteita kuin heikkopäiset, että voidaan joka päivä postata uusi päivänasukuva (painotetaan päivä-nasu-kuva) ja kulutetaan mitä ihmeellisempää kosmetiikkaa, että näytettäisiin luonnollisen kauniilta.

Yleensä, kun joku luokittelee itsensä muotiblogiksi (tai lifestyle, mitä vaan), niin odottaisin heidän esittelevän jotain oikeaa muotia. Mutta ei, yleensä nämä esittelevät halpisketjujen, kuten Gina Tricotin, H&M:n tai Elloksen rääsyjä. Niistä on laatu ja yleensä myös muoti kaukana. Lapsi-/halpatyövoimasta en edes rupea, koska en ole itsekään siltä osin synneistä vapaa. Valitettavasti.

Oma ongelmani on myös se, että tämän hetken kuumin muoti on todella rumaa. En pukisi niitä vaatteita päälleni, vaikka vähän maksettaisiinkin. Tai mitenkäs se minun ongelmani on? Ei mitenkään. Mutta onpahan tällä hetkellä ainakin kohtalaisen helppoa erottua katukuvasta ja omasta mielestäni — anteeksi nyt vaan — hyvinkin edukseni. Oma lempiliikkeeni Indiska kuuluu varmasti käytännössä samaan halpisketjukategoriaan, joiden vaatteiden laatu ja eettisyys ovat arveluttavia, mutta ainakin ne näyttävät persoonallisilta verrattuna tuohon kaikkeen kasari-/ysärimassaan, mitä muut kaupat pihalle ruuttaavat.

Näiden blogien uusi (tai mistä minä tiedän onko se uusi, mutta ainakin räjähdysmäisesti kasvanut ja kaikkialta tursuava) villitys on myöskin lukijoiden kalastelu -arvonnat. Arvotaan jotain kohtuullisen vähäpätöistä krääsää, mutta arvontaan osallistumisen vaatimuksena on yleensä 1) blogin/bloggaajan nuoleskelu kommenttilaatikossa, 2) blogin lukijaksi ilmoittautuminen Bloggerin lukijat-kikkareen kautta ja 3) arvonnan järjestämän blogin mainostaminen valitsemallaan taholla. Sitten ihastellaan, miten paljon on taas tullut lukijoita niin ja niin lyhyessä ajassa, koska juuri sisällön laadun vuoksihan he ovat lukijoiksi kirjautuneet.

Ehkä tämä johtuu vielä noroviruksestani, mutta jotenkin etoo nuo orgiat.

Sitten on vielä ne kirjoitukset, joissa kehutaan jotain tuotetta, linkitetään siihen ja kun hyväuskoinen lukija klikkaa linkkiä, niin salakavalasti bloggaajan tilille kilahtaa kolikoita. Noissakaan tapauksissa en koskaan usko, että bloggaaja kehuisi tuotetta siksi, että se on oikeasti hyvä, vaan ihan puhtaasti hyötymistarkoituksessa. En tokikaan paheksu sitä, että blogillaan mahdollisesti tekee rahaa, mutta tarkoitus ei pyhitä keinoja. Tähän tosin on tullut selvästi aika laajamittainen muutos eli suurin osa taitaa ilmoittaa mainoslinkeistään selkeästi, joten lukijan pitäisi tietää linkkiä klikatessaan tuottavansa bloggaajalle rahaa (tai lisää krääsää, mitä noista nyt saakaan). Itse nykyisin aina näissä epäilyttävissä blogeissa tsekkaan linkin osoitteen enkä klikkaa, jos urlissa lukee jotain tradedoubler tai muuta arveluttavaa settiä.

No, mikäänhän ei ole niin helppoa kuin klikata selaimen ylänurkasta ruksia ja poistua paikalta, mutta ei se poista noita olemasta olemassa, että suljen niiltä silmäni. Ehkä olen ainoa, jonka mielestä noissa piirileikeissä on jotain todella kieroutunutta ja likaista. Ehkä se vähän huolestuttaa, että yleistyykö ihmisten pinnallisuus oikeasti noin huikeata tahtia vai feikataanko sitä vaan saadakseen rahaa bloggaamisesta? Ja ei, en ole kateellinen. Jotenkin kuitenkin tykkään enemmän niistä blogeista, joissa kirjoittajalla on jotain sanottavaakin.

Seuraavassa kirjoituksessa haukun sitten naapurit. Jos muistan.

Ps. Otsikko yhden Suomen parhaimpiin lukeutuvan punkbändin No Shamen yhdestä parhaasta kappaleesta Better drunk than part of the machine (Parempi kännissä ku osa niiden koneen). Biisin sanat osuu niin kuin just tähän aiheeseen. Enkä tarkoita nyt tuota kännissä olemista.

13 kommenttia:

Nollavaimo kirjoitti...

Mun on suorastaan naurettavan helppo olla sun kanssa tismalleen samaa mieltä. Hienosti asettelit sanat jonoon ! :)

Tiina kirjoitti...

Hyvä jos onnistui asetella sanat jonoon. Kirjoitusprosessi oli meinaan sen verran sekava ja poukkoileva, että pelkäsin tekstistäkin tulevan sekavan.

Laiza kirjoitti...

Hear, hear! Samaa mieltä oon minäkin. Jotenkin äklöttää semmonen päälle liimattu tuotteiden kehuminen ja sitten kohta arvotaankin ko. tuotetta. Minä en facebookissakaan periaatteesta osallistu mihinkään tykkää ja jaa-kisoihin, en ala jostain tuotteesta tai brändistä tykkäämään vain sen kisan takia. Ottaa aivoon semmoset.

Ja oon aina ihmetelly noita muotibloggaajia, johan niillä on kaapit täynnä rättejä, jos pitää joka päivä ottaa uusi asukuva. Ehkä oon tullu myös vanhaks, kun en ymmärrä. Itse lähinnä haluaisin kaikesta ylimääräisestä materiasta eroon. Oon välillä miettiny jopa kirjojen myymistä, kun niissäkin on semmosia joita ei varmasti koskaan enää tuu luettua. Mutta ehken ole niin radikaali kuitenkaan.

Ja lupaan olla järjestämättä paskoja lukijankeräysarpajaisia blogissani.

- S - kirjoitti...

Olen kanssasi aivan samaa mieltä!
Yleensä kierrän noi muoti- lifestyle- ynnä muut sellaiset "hienot" blogit kaukaa, mutta joskus niihin törmää puolivahingossa. Mä olen ihan vakuuttunut, että ei niiden elämä ole niin hienoa... Ja aika moni itsestään päivän nasu -kuvan postaava näyttää kohtuullisen naurettavalta. Ehkä juuri sen kasari- ja ysärimuodin takia.

Joo, hauku naapurit! :D
Haluan lukea ja voisin itsekin pitkästä aikaa tehdä puutarhatonttu-postauksen. Se on saanut olla aika rauhassa kirjalliselta anniltani, vaikka säännöllisesti kihisenkin kiukusta sille...

Ana kirjoitti...

Kyl se aika pitkältä noin on. Mut monet kemppari/muotibloggaajat myös kertoo mainosturahoistaan ja -sidonnaisuuksistaan, mikä on reilua.

Mua ei kiinnosta nää hemppamaukka-muotiblogit yhtään, mutta seuraan paria high fashionia, punaisen maton kuvablogeja ja silleen. Niitä rättejä ei sentään tule vastaan joka nurkan takana.

Kamojen haalimisen aika menee itsekultakin ohi, luotan siihen...

Tiina kirjoitti...

Laiza, no ne Facebookin tykkää ja jaa -arvonnat onkin sitten toinen überärsytykseni kohde! :D
Kirjoista luopuminen on kyllä todella vaikeata. Huomattavasti vaikeampaa kuin vaatteista!

-S-, siis mä aina välillä mietin, että joillain meistä ei ole tyylitajua ollenkaan, mutta toisaalta kun katseleen kauppojen valikoimia, kuten nyt vaikka se H&M ja Seppälä joissa tänään kävin, niin eipä ole häävit valikoimatkaan.
Rupesi kiinnostamaan toi puutarhatonttu siinä määrin, että täytyy tulla varmaan kyläilemään. :D

Zepa, joo, sitä mä yritin tuossa sanoakin, ehkä hieman epäselvästi, että siis tarkoitus ei pyhitä keinoja, jos niistä mainosrahoitusjutskista ei kerro, mutta siis aika moni nykyisin kertoo.
Kai se kamojen haaliminen menee ohitse, mutta kun ei noi kaikki ole enää edes mitään teinejä tai parikymppisiäkään, niin mietin että milloin. Jotenkin tuommoisen elämäntyylin lisääntyminen on vähän surullista tämmöisen anarkistihipin mielestä.

Bemary kirjoitti...

Allekirjoitan kaikki nää sun ajatukset. Liika materialismin ylistys blogimaailmassa (ja muuallakin) lähinnä vain etoo samoin kuin kaikenlainen lukijoiden kalastelu arvontojen sun muiden muotoon naamioituneena. Toki sitä toisinaan miettii, että kivaahan se ois saada kaikenlaista ilmaista sponsorikamaa siitä hyvästä, että jaksaa näpytellä nettiin jotain enemmän tai vähemmän tuubaa, mut jos totta puhutaan, omat nurkat pursuaa sitä ylimääräistä kamaa riesaksi asti jo ennestään, eli ehkä parempi hommata vaan ihan ite se kaikki, mitä oikeasti vielä tarvitsee tai muuten vain ehottomasti haluaa. :p

Anonyymi kirjoitti...

♫ ♪ laalaalaa ♫ ♪

Silmäilijä kirjoitti...

Voi amen! Hyvin sanottu!

Kirjoitin syksyllä aiheesta artikkelin http://www.nollapiste.net/lehti/2012/46/blogi--huvin-ja-hyodyn-kimurantti-liitto

Kirjoittaessani ja sen jälkeenkin tyrmistyin siitä, kuinka tyhminä monet bloggaajat lukijoita pitävät: aivan kuin kukaan uskoisi, että bloggaaja haukkuisi yhteistyökumppanin tuotetta, ellei se miellytä. Ja niin edelleen.

Sain myös haastattelupyyntöjä esittäessäni todella tylyä kohtelua - aihe oli etenkin muotibloggaajille kovin arka.

Anonyymi kirjoitti...

No, hei, nämä materiabloggaajat todennäköisesti saavat kokeilukappaleita omaksi tai jotain muuta vaivanpalkkaa.

Ofelia kirjoitti...

Mun mielestä tää oli kielellisesti hauskasti kirjoitettu eikä ollenkaan sekavaa! :) Mä en koskaan ees eksy tuollaisiin blogeihin mutta samaa mieltä oon... ja en tod. käsitä että jollakulla on aikaa ja viitseliäisyyttä joka pv pukeutua johonkin rättiin, kuvailla itseään ja vielä virittää kuvat koneelle ja blogiin. :O Huh huh! Ja tosiaan kun ne lumput ei oo niin ihmeellisiä. (Eli näköjään oon joskus jossain blogissa käynyt kun tänkin verran tiedän!)

Nyt tulis syvällisempää: jaksaisitko vastata mun kysymyksiin haasteessa? :)

Kirsikka kirjoitti...

Tälleen synnynnäisen epätrendikkäänä ihmisenä on aika helppoa välttää noita muotiblogeja ja vastaavia, joten en ole päässyt asiasta tuohtumaan. Mutta kyllähän kaikenlainen tavaranhaaliminen ottaa kaaliin joka tapauksessa, blogilla tai ilman.

Se, mikä tätä asiaa läheltä liippaa ja itseäni ehkä eniten kummastuttaa on se, että olen joskus törmännyt blogeihin, joissa keskeisessä roolissa on vauvojen/pikkulasten trendikäs pukeminen ja "stailaaminen". Wtf??? Jotenkin en vaan näe järkeä tuossa senkään vertaa, kun ymmärtääkseni lapset kasvavat melkoista vauhtia ja vaatteita joutuu uusimaan harva se kuukausi. Että onko niille sitten järkeä ostaa jotain ihmeen disainvaatteita.

Ja se joka kaivoi neonvärit takaisin muotiin, kokee toivottavasti tuskallisen kuoleman!!!

Tiina kirjoitti...

Bemary, jostain syystä minä saan vain sellaisia tarjouksia, joissa saisin toimia markkinointikanavana, mutta en hyötyisi siitä millään tavalla itse. Lupaan pyörtää periaatteeni heti, kun joku halukas mainostaja tarjoaa minulle jotain tosi superia, kuten vaikka ulkomaan matkan!

Anonyymi pisti lauluksi.

Silmäilijä, luin juttusi! Siinä oli puntaroitu asiaa ihan hyvin monelta näkökulmalta.
En minäkään usko tuohon rehellisiin tuotearvioihin, jos haluaa hyötyä blogistaan jatkossakin.

Anonyymi on nyt ihan messissä.

Ofelia, kysymyksiin vastattu!
Jotenkin mä luulen, että noilta rääsymuotiblogeilta ei vaan pysty välttymään, vaikka miten kovasti yrittäisi. Jos vaan yhtään netissä surffailee. :D

Kirsikka, apua... :D :D Vauvastailausblogeja! :D :D :D
Noihin minä en sentään ole koskaan törmännyt!
Äitiystäväni kanssa ollaan kyllä ihmetelty joidenkin äitien hysteriaa tietyn merkkisiin lastenvaatteisiin.
Neonvärit on kyllä karseita. Ja pastellit, joita myöskin on nyt plenty of kaupoissa.