Sunnuntaiklassikoissa oli tällä kertaa teemana kaikkien aikojen inhokki. Ensin en keksinyt yhtään inhokkia, sitten niitä alkoi tulla mieleeni tulvimalla, mutta yli kaiken on kyllä yksi. En pystynyt kuuntelemaan tuota muutamaa ekaa sointua pidemmälle, kun tuli jo niin huono olo. Enkä edes pilaile.
Anteeksi, että saastutin blogiani tällä.
22. helmikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
17 kommenttia:
Joo, voin ymmärtää, että kaikki eivät tykkää tästä. Itse kyllä siedän ihan hyvin, minkäänlaisia muistikuvia tähän kappaleeseen ei liity, aika neutraali olo, kun kuuntelee.
Joo, mä en kestä yhtään. :D
En ole koskaan erityisemmin pitänyt tästä kappaleesta, en tosin inhonnutkaan, mutta sitten kuulin Katri Ylanderin version ja siitä pidän kyllä. Pysytteöen siis siinä jos tätä laulua hauan kuunnella.
Minä taas enimmäkseen pidän tästä, siinä on yritystä ja hieno tarina. Se vain meni aikanaan voittamaan RockRadion 100-klassikkoa äänestyksessä parhaan kotimaisen sijoituksen, oliko se 14. Sen jälkeen kaikki muusikot ovat tehneet kaikkensa pilatakseen tämän maineen. No, Yö on sitten tehnyt paljon kurjempia, kuten "Rakkaus on lumivalkoinen".
Joo, onhan tämä niin kamala...Mutta onks tää klassikko kuitenkaan? Ei kai? Mun mielestä tää on vaan yksinkertaisesti niin paska :D
Tässä kauheinta on juuri sanoitus (tarina?)!*oksu*
Tuima, mä en (onneksi) ole kuullut Katri Ylanderin versiota tästä. Tuskin tykkäisin siitäkään.
HannaH, en ikinä ole havainnut mitään muusikoiden mustamaalausta (ei kai ne sellaista tee toisten biiseille?) mutta en ole tykännyt tästä siitä lähtien kun ekan kerran kuulin.
Mymskä, niin tuota... Miten määritellään klassikko? Joutsenlaulua on kulutettu puhki jo kohta 25 vuotta, että eiköhän se ala täyttää klassikon kriteerit, vaikka paska onkin. Mun klassikot ei mitenkään voi olla pelkästään jotain 60-70-lukujen musiikkia, jos ne vaan on "oikeita" klassikkoja.
Ei tarvitse pyydellä anteeksi, ihana kappale! Itse on aika myöhäisherännäinen Yön suhteen. Aloin pitää bändistä vasta joskus 20-vuotiaana silloin kun tuli levy "Rakkaus on lumivalkoinen". Se on muuten kokonaisuudessaan hyvä levy ja pidän paljon Yön biiseistä.
Eli minua ajatellen huono valinta, mutta tämähän olikin odotettavissa että toisen yrjö on toisen helmin :DDD
Ei Elegia, ei!!! :D :D :D
Jos vain mahdollista, niin vihaan sitä Rakkaus on lumivalkoinen yms. vielä enemmän, mutta ne nyt ei sentään ole klassikoita.
Kyllä tätä kuuntelee. Ei jatkuvasti mutta joskus. Vähän ylimelodramaattista kasarirockpoppia.
Kuuluu kyllä aika oleellisesti tähän 80-luvun musiikilliseen suomikuvaan samalla tavalla kuin Viidestoista yö, Marraskuu, tai Eppu Normaali saundeineen.
Suosittelen toipumiseen Lappuliisaa.
Tää lienee taas näitä "toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä, ja joku isästä" juttuja. Minusta tämä on ihan hieno biisi, mutta voihan siitä olla pitämättäkin ;)
Mä olen tämän joskus kuullut ja en osaa sanoa tykkäänkö vai en.Laulaa ne olisi voinut vähän paremmin...
No juu, aika pateettinen biisi, mutta serkkuni soittaa bandissa, joten kylla ma tasta salaa hiukan tykkaan. ;)
Voi yö-yrjö! Mun aivot blokkaa näin ällön biisin pois mun pikkumaailmasta, jos ei joku muistuta. En kuuntele.Ja se rakkaus oooon luumiiivaaalkoinen, on jos mahdollista vielä garseempi. puik!
En ota muiden inhoa minään loukkauksena musiikkimaulleni, mutta ei tää mua inhota. Tällekin on hetkensä, ei siis mikään ikisuosikkikaan mulle, mutta menee joissain tilanteissa mainiosti
Mä tykkään joistakin Yön kappaleista, - en kaikista ! Tää ei kuulu suosikkeihin, muttei ole kyllä huonoimmasta päästäkään...
Tämä nyt sitten sattuu olemaan yksi niitä harvoja 80-luvun, ja sen jälkeen, kotimaisia tuotoksia joita jotenkuten siedän. Onhan tässä tietysti sitä syvälle menevää paatosta, mutta ajatteles jos tämä olisi oikea oppinen iskelmä! Huh! Yön muu tuotanto on varsin vierasta.
Hieman lyhyempi tämä voisi olla.
En mä klassikkoa ajanjakson tai iän perusteella määrittele. Mutta minua vaan kylmää pelkkä ajatus siitä, että tämä olisi klassikko. Kai se sitten on.
Lähetä kommentti