4. helmikuuta 2009

Voi elämä tätä elämää

Olen taas kieriskellyt tuskissani, kun on se aika kuukaudesta. Onneksi väliä ei tällä kertaa ollut kahdeksaa kuukautta (tai no, onko se niin onni sittenkään) kuten edellisellä kertaa, joten toivottavasti selviän hiukan vähemmällä kivulla sekä heikkohappisuudella nyt.

Ja kun kerta valittamisen alkuun pääsin, niin voinpa tässä jatkaa tätä epikriisini kirjoitusta. Kas jotkuthan teistä ehkä muistavat tuon julmetun pitkän yskän, joka minulla oli tuossa loppuvuodesta. Yskälle itsessään tuli kestoa ainakin sen kuusi viikkoa. Sitten yskä parani, mutta siitä jäi jälkioireiksi jonkinlaista kummaa hengityksen vinguntaa. Vinkuminen alkoi lähinnä silloin, kun yritin käydä nukkumaan, eikä millään meinannut lakata ennen kuin nousin ylös hetkeksi jos toiseksikin. Tästä syystä yöuneni ovat olleet melko heikkoja viime aikoina. Pariin otteeseen olin jo aikeissa mennä lääkäriin sen vuoksi, mutta varmaan sitä jaksaa mihinkään lähteä kun ei ole koko yönä nukkunut. No viime su-ma yönä se vinkuminen taas alkoi ja silloin päätin, että nyt menen aamulla yths:lle vaikka se olisi viimeinen tekoni. Menin sinne kahdeksaksi ja siellä oli silloin jo hirvittävät jonot. Ilmeisesti sekä opiskelijat että sairaanhoitajat ja lääkärit olivat kaikki sairastuneet yhtä aikaa. No koska vaivani ei nyt ollu suoranaisesti akuutti, sain ajan hoitajalle tiistaille. Tiistaina sitten kampesin itseni sinne hoitajan vastaanotolle eikä siitä ollut mitään muuta hyötyä kuin että sain ajan lääkärille tälle päivälle. Lääkäri oli sitä mieltä, että minulla on herkkyyttä astmaan, mutta ei varsinaista astmaa, joten sain sitten sellaista hengitysteitä avaavaa lääkettä. Astmapiipun ikään kuin, josta hönkäisen nukkumaan mennessäni. Toivottavasti se nyt auttaa sitten, ei nimittäin ole kiva yrittää nukkua, jos tuntuu ettei pysty kunnolla hengittämään. Paitsi en tiedä oliko jotenkin odotettavissakin, että kahtena viime yönä se vinkuminen on pysynyt poissa. Eikös aina käy niin, että vaiva paranee kun on menossa lääkäriin?

Ja miten sitä kuvittelee, että kun laittaa pari työhakemusta, niin ahdistuksen pitäisi siitä vähetä? Päinvastoin! Ahdistushan vaan siitä pahenee, kun miettii että vielä pitäisi laittaa miljoona työhakemusta ja mitä sitten jos näistä ei mitään kuulu ja mitä sitä sitten tekee kesälläkin ja mistä sitä saa rahaa ja voi helvetti kun työhakemusten kirjoittaminen on raskasta puuhaa. No minähän siis laitoin kaksi työhakemusta viime yönä ennen nukkumaan menemistä. Vähän kyllä hävetti ensin laittaa niitä siihen aikaan, mutta sitten totesin että kyse on it-alan työpaikoista ja ainahan sen alan ihmiset puuhastelee öiseen aikaan, kun kaikki muut ovat jo nukkumassa. Seurasi siitä ahdistuksesta kuitenkin jotain positiivistakin, sillä toisesta noista paikoista soitettiin heti aamulla ja pyydettiin työhaastatteluun ensi viikolla. Eipä se työhaastattelu nyt vielä tarkoita yhtään mitään, mutta on se ainakin tyhjää parempi. Pitäkää peukkuja! Sitku.

Minun piti huomenna mennä pyörähtämään pk-seudulla ystäväni luona, mutta sen joulukuisen lähes-pökräys-episodin jälkeen olen tullut vähän varovaisemmaksi ja koin viisaammaksi siirtää reissua joko perjantaihin tai ensi viikkoon. Toivottavasti huomenna on jo parempi olo.


Äh. Olisin halunnut laittaa tähän sen Herra Ylpön ja Ihmisten biisin Sata Vuotta, mutta ei väkisin sitten Sony BMG. Käykää itse kuuntelemassa se täältä.


Ps. Huomenna on Runebergin päivä ja minulla on ollut koostumassa suuri Runebergin torttu -vertailu, mutta kun olen vaan niin laiska, tyhmä ja saamaton, etten ole saanut sitä väsättyä tänne blogiin. Ehkä huomenna jos. Ei sillä, että ketään kiinnostaisi.

10 kommenttia:

nona kirjoitti...

Olen odottanut luvattua Suurta Runebergintorttuvertailua kuin suurta kurpitsaa ikään. Punssilla vai ilman? Pinkki vai valkoinen kuorrutusreunus? Onko vadelmahillo se ainoa oikea vaihtoehto? Jänskättää. Saako äänestää etukäteen? Fazerilla on parhaat runebergilaiset.
Mä niin innostun näistä jutuista.
Ja laskiaispullista parhaimmat saa Branderilta. Kyllä, näissä tärkeissä asioissa on hyvä olla vahva kannanotto ja varma mielipide :D

Tiina kirjoitti...

No itse asiassa mitään hillovaihtoehtoja ei taida edes olla. Kaikkihan ne on vadelmahillolla. Siis ne mitä kaupasta saa. :/

Sitten kun Runebergin päivä on ohi, niin täytyy keskittyä noihin laskiaispulliin. Ja sitten miettiä sitä "bikinikuntoon kesäksi" -projektia joskus myöhemmin. ;D

nona kirjoitti...

Kirsikkahillo saattaisi sopia! Ehdin jo tosin hankkia vadelmaisena tälle vuodelle.

Tää aika vuodesta tekee tosi tiukkaa, kun on jouluherkut vielä mukana ja tulee jo runebergintortut ja heti perään laskiaispullat. Pääsiäinen on pakko jättää väliin :/ Tai ei tule kesää.
Jossain luki (kaikki on totta mikä netissä on), että joku Ruotsin kuningas kuoli ähkyyn syötyään 14 laskiaispullaa. Ei ois kantsinu.

Mimmu kirjoitti...

Toivotaan,että ei tosiaan tule vastaavanlaista kuukausiongelmaa kuin viimeksi. Mua ei kyllä ihan heti saisi lopettamaan pillereitä, sen verran helpompaa on. Ei kukaan jaksa viittä päivää sitä niagaraa mikä mullakin aiemmin oli. :/

Se Runeberginpäivä on jo huomenna! Huomasin vasta. Taitaa jäädä tortut syömättä.

sirtsu kirjoitti...

Mä söin tänään Ruunis-torttua! Ja tiedän, että perjantaina syön taas! (Huomannet varmaan, että varsinaisena päivänä saatan jättää syömättä! Olen raggari!)

Kisoja visoja vertailuja joo!

Ilkka kirjoitti...

*Pitää peukkua pystyssä duunipaikan suhteen*

Hanna kirjoitti...

Runebergin tortuissa en ole niin suurta eroa huomannut että olisi jäänyt mieleen mikä on paras, mutta laskiaispullat syön ehdottomasti mantelimassalla. Peukkuja täältäkin työpaikan puolesta :)

DorianK kirjoitti...

Minä juuri tänään pohdin, että pitäisi hankkia r-torttua jostain, mutta eipä sitten tullut hankittua. Työtiloissa oli kyllä yhdellä lautasella sellaisia matalia, piirakkasiivujen muotoon tehtyjä yksilöitä. En uskaltanut ottaa ilman lupia.

Haastattelukutsu, varsinkin noin nopeasti, on jo lupaava merkki. Eihän se vielä mitään tosiaan takaa, mutta eivät ne firmojen ihmisetkään halua kuluttaa aikaa haastatteluihin, jos eivät ihan vakavissaan harkitse kandidaattia. Lykkyä vain siihenkin juttutuokioon, kun aika koittaa.

Tiina kirjoitti...

Nona, kirsikkahillo saattaisi sopia, mutta se pitäisi sitten tehdä itse. En ole ainakaan kaupoissa törmännyt moisiin ihmetyksiin!
Pääsiäiseenhän on vielä monta kuukautta, ei sitä kannata vielä murehtia. :D

Mimmu, joo, on tää kyllä vähän... No tällä kertaa ei yhtä paha kuin viimeks, onneksi.
Miksi jäi tortut syömättä?!

Sirtsu, et kai jättänyt tänään syömättä? :O

Ilkka, kiitos, toivotaan että peukuista on apua! :)

Hanna, ei mullakaan ole jäänyt, paitsi nyt kun olen erityisesti vertaillut niitä toisiinsa. Mulla on varmaankin ollut liikaa aikaa. :D
Ja kiitos. :)

DorianK, eikös työtiloista saa ottaa kaikkea mitä sinne on tyrkylle tuotu? Meillä ainakin töissä on aina kaikki kadonnut parempiin suihin.
Toivotaan, että tuo nopea yhteydenotto lupaa hyvää. :)
Jotenkin hassusti huomaan, kun viimeksi sain sen duunin missä kävin haastattelussa, niin se tavallaan nosti itsetuntoa ja nyt työhaastatteluun meno ei tunnu ollenkaan niin epätoivoiselta räpellykseltä kuin ehkä tuota edellistä ennen tuntui.

DorianK kirjoitti...

En minä uskalla omin lupineni ottaa mitään. (Tosin olenkin asiakkaan enkä oman työnantajani tiloissa, mikä tekee entistä varovaisemmaksi.) Tänään kävin kotimatkalla pienessä Siwassa etsimässä torttuja, mutta eihän siellä ollut mitään. Jäi ilmeisesti tänä vuonna kokonaan syömättä. Maailma on julma.

Työhaastatteluun kannattaa suhtautua niin, että sinä olet siellä tekemässä itsellesi arviota mahdollisesta työnantajasta vähintään yhtä paljon kuin toisinpäin. (Ei nyt ehkä kannata kuitenkaan mennä takki auki kertomaan niille, että imevät tosi pahasti, mutta siis kuitenkin.)