It's not about the smile you wear but the way we make out

Viikko on lähtenyt rattoisasti käyntiin. Oikeastaan aika positiivisissa fiiliksissä. Maanantaina kävin työhaastattelussa ja loppuviikolle taitaa olla luvassa toinen. Maanantain työhaastattelusta ei nyt ainakaan heti poikinut mitään hommia, koska siinä työssä, mitä hain, oli sinä samaisena päivänä aloittanut jo joku. Minulle on ennenkin käynyt noin, että haen jotain työtä ja haastatteluun päästyäni siihen on jo valkattu joku. Mutta uusia avoimia paikkoja siinä samaisessa hommassa on ihan nurkan takana jo tulossa, että niitä odotellessa päin uusia haasteita.

Eilisen työhaastattelun jälkeen kävin lohtushoppailemassa itselleni farkkuja. Edelliset suosikkifarkkuni (2 kpl) vetelevät taas ihan viimeisiään. Toiset on näemmä menossa persiistä puhki ja toisten lahkeet on ihan rispaantuneet. Eipä sillä että nuo tänä päivänä haittaisivat, farkkujahan myydään jo valmiiksi rikkinäisinäkin, mutta ehkä jos tässä jonain päivänä saisi jotain töitä, niin eihän sinne kehtaisi rikkinäisissä farkuissa mennä. No joka tapauksessa, minun piti avautua siitä miten paljon inhoan housujen sovittamista ja ostamista. En ehkä montaa asiaa inhoa niin paljoa tässä maailmassa. Paitojen tai vaikkapa kenkien sovittelu on ihan ok, mutta housujen... voi yäk. Siksipä sitten kun kerrankin vaivaudun ostelemaan itselleni housuja ja otan asiakseni niiden sovittelun oikein urakalla, niin ostankin sitten kerralla yleensä useammat housut. Kuten eilen kahdet farkut. Molemmista sain sitä paitsi ihan hyvin alennusta. Rahanmeno tuntuu kyllä karmivalta, kun ostaa kahdet farkut kerralla, mutta sitten voi taas huokaista helpotuksesta pitkäksi aikaa ja seuraavan kerran tarvii mennä sovittelemaan housuja vasta kun on aivan pakko.

Sain tuossa pari iltaa sitten luettua Sofi Oksasen Puhdistuksen. Se oli kyllä jännä kirja. En halua pilata kenenkään lukunautintoa, joten sanon vain että siinä tavallaan tarinan edetessä loksahteli palasia paikoilleen. Ja kun siinä pääsi sitten loppuun, niin tuli tunne, että olisi pitänyt aloittaa uudestaan alusta tai pikakelata taaksepäin kaikki tapahtumat uudestaan, koska alussa ehkä oli jotain jonka tajuaisi aivan eri tavalla nyt kun sen oli kertaalleen jo lukenut. Tykkäsin siitä kyllä hirmu paljon. Jostain luin, että Puhdistus kertoo prostituutiosta Virossa, mutta en kyllä lähtisi sitä ihan noin pieneen lokeroon laittamaan. Aika vähän siinä loppujen lopuksi prostituutiosta oli ja enemmän kaikesta muusta. En ollut aikaisemmin lukenut Sofi Oksasen kirjoja, mutta nyt ajattelin lukea. Lainasin tänään kirjastosta Baby Janen ja jonotan Stalinin lehmiä, johon näyttikin olevan aikamoiset varausjonot. Lueskelin eilen illalla jonkun Hesarin kirjallisuuspiirin mielipiteitä tuosta Puhdistuksesta, niin muutamalla tyypillä oli kauheasti kritiikkiä siitä mitä olisi pitänyt olla enemmän tai vähemmän tai mitkä roolihahmot nyt eivät olleet uskottavia, niin teki vaan mieli sanoa, että kirjoittakaa itse paremmin. No tokihan kirjallisuuspiirien tarkoituksena on analysoida kirjoja ja sellaista, mutta tulee vähän yhtä hölmö fiilis tuollaisesta kuin jos taidemaalarille sanottaisiin maalauksesta, että tähän olisi kyllä pitänyt maalata enemmän taloja tai vaikkapa käyttää enemmän jotain ihan toista väriä. No mutta suosittelen kyllä lukemaan tuon kirjan, mikäli ette vielä ole sitä tehneet.

Ihmettelin muuten tuossa aamulla hetken, että miksi ihmeessä tänne blogiin on ollut ihan mielettömät kävijäryntäykset eilen ja tänään, mutta löytyihän se selityskin sitten... (Kuvassa alla, klikatkaa isommaksi).



Ainakin Facebookissa on alkanut kierrellä nyt noita tuollaisia juttuja ja itsekin tein eilen itsestäni sellaisen kiertohässäkän jossa piti googlata "(omanimi) on" ja listata viisi ensimmäistä hakutulosta. Olen tehnyt täällä blogissa tuon saman meemin joskus varmaankin, ja nyt ne kymmenet googlaajat sitten törmäävät tänne etsimään noita lauseita itselleen. Kaikenlaisia buumeja sitä...