4. syyskuuta 2009

Cry baby

Olen nyt varmasti ihan kamala ja paha ihminen, kun avaudun tästä, mutta... Koko pitkän opiskeluhistoriani aikana tänään olin ensimmäistä kertaa luennolla, jonne joku oli saapunut vauvan kanssa. Kyseessä oli siis ihan oikeasti kuukauden tai parin ikäinen vauva äitinsä mukana. Jäin oven lähistölle istumaan enkä tajunnut ennen kuin oli liian myöhäistä, että jäin myös aivan sen vauvan lähistölle istumaan.

Eipä siinä, ehkä ensimmäiset 45 minuuttia meni ihan hyvin ja selitin pientä ärsytystäni vauvan yninään ja ähinään sillä, että olen yksinkertaisesti kylmä ja tunteeton ihminen. Mutta mitä pidemmälle luento eteni, sitä huomattavammaksi vauva teki itsensä. Tärykalvoni sanoivat heippa jokaisen kiljahduksen jälkeen ja pelkäsin koko ajan, koska ihanat puklu- tai vaippahajuhaitat tunkeutuvat nenääni. Olen oikeasti herkkä noiden juttujen suhteen enkä voi sille mitään, niin paljon kuin luonnettani yritän koko ajan kasvattaakin. Loppu luento menikin sitten kovaääniseen ruokailuun, hermojen menoon, kiljahteluun, äidin hyssyttelyyn, helistimen helistelyyn, varsin kovaääniseen selkään läiskimiseen ja lopulta äidin siirtymiseen oven rakoon seisomaan ja tuudittelemaan vauvaa, jolloin myös ruokalasta kantautuva meteli kuului luentosaliin.

Ymmärrän toki, että jos lapselle ei saada hoitajaa (ja kuka nyt parikuukautisen vauvan jättäisikään hoitoon minnekään?) niin asiat on järjestettävä jotenkin. Ymmärtäisin sen myös, jos kyseessä olisi jotenkin tosi tärkeä luento, jossa on pakollinen läsnäolo, mutta kun minun mielestäni se ei täyttänyt kumpaakaan noista kriteereistä. Minulla meni auttamattomasti ohi puolet luennon sisällöstä ja voisin veikata, että äidillä ei jäänyt senkään vertaa asioista mieleen. Tai sitten hänellä oli rautainen keskittymiskyky, mitä minulla ei ole.

Tästä lähdin miettimään, että eikö opiskelijalla ole oikeus äitiyslomaan/-rahaan? Googlasin asiaa joutessani (kaksi tuntia ylimääräistä aikaa luentojen välissä) ja löysin aika mittavan epäkohdan tästä yhteiskunnasta, jossa sosiaali- ja terveysministeri patistaa opiskelijoita lisääntymään opintojen aikana. Siis jos ei ole ollut töissä ja saa minimiäitiysrahaa (mikä nyt onkaan virallinen termi), niin kyseinen raha on pienempi kuin opintotuki. Opintotukea on toki mahdollista nostaa samaan aikaan kuin äitiysrahaa (jolloin se automaattisesti putoaa minimiin), mutta tämä edellyttää myös että opinnot etenevät riittävästi eli 4,8 opintopistettä/tukikuukausi. Vaihtoehtoina on siis elää vauvan kanssa jollain neljällä sadalla eurolla (en noita tarkkoja summia jaksanut ottaa selville) tai saada vähän enemmän rahaa ja hoitaa vauva sekä opinnot yhtä aikaa (ja samalla ärsyttää muita luennolla olevia tuomalla vauvan pakon edessä mukanaan). Ja jos mahdollisesti on yksinhuoltaja, niin minun mielestäni kumpikin vaihtoehto on aika kestämätön. Tähän on tietysti helppo sanoa, että pientä perhesuunnittelua voisi harrastaa, mutta eihän elämä mene aina niin kuin suunnitellaan ja sitä paitsi sieltä ministeritaholtahan juuri tuputetaan sitä lasten tekoa opiskeluaikana. Kyllähän nyt lapsen ja opinnot hoitaa yhtä aikaa, sehän on helppoa kuin heinänteko, kuten tänään opin.

Te kaikki olette varmaan tienneet edellä kertomani aina, mutta ei ole häpeä valaistua asioissa vähän myöhemminkin. Etenkään, kun se ei ole ollut (eikä ole yhäkään) kovin ajankohtaista elämässäni.


23 kommenttia:

Mymskä kirjoitti...

En nnyt ota kantaa tuhon yhteiskunnlliseen ongelmaan, mutta minä olisin varmaan lähtenyt lätkimään koko luennolta, olen siis vielä sinuakin pahempi ja kylmempi ihminen. Mitäköhän se äiti oli ajatellut saavansa irti sieltä... Tai ehkä hän oli suunnitellut homman niin, että vauva nukkuu koko luennon ajan.

Tiina kirjoitti...

Heh, mullakin kävi mielessä, mutta ajattelin että en mitenkään voi olla niin kauhea ihminen. Sitten vitutuskäyrä vaan nousi ja nousi...

seeds kirjoitti...

Kyllä vaan olisi itseänikin vitutanut, ja jos luento ei olisi ollut kovin tärkeä, olisin varmasti lähtenyt lätkimään itse. On sitä tullut huonommistakin syistä lintsattua, nimittäin:)

Minusta kyllä tuppaa aina tuntumaan siltä, että todellakin sitä perhesuunnittelua voisi ja kannattaisi harrastaa, varsinkin kun näinä nykyaikoina ei pitäisi enää kauhean paljoa sattua noita vahinkoraskauksia, kun ehkäisymenetelmää on jos jonkinmoista eikä tietämättömyyteenkään voi kovin moni rehellisesti vedota (ainakaan jos on yliopistoon asti päässyt). Tokihan se ehkäisykin joskus pettää jne. eli vahinkoja sattuu, mutta itse tunnen entiseltä opiskelupaikkakunnaltani tyttöjä, joiden mielestä oikeasti olisi ollut kiva saada laosi jo opiskelija-aikana, joko yksin tai tosen opiskelijan kanssa kun, "sillä ja sillä luennollakin on joku ei-tuttu tyttö jolla on vauva, ja ihan hyvin silläkin varmaan opiskelut sujuu...". Että sellaista parhesuunnittelua.

Mutta minä nyt olenkin kamala lapsivastainen jäärä:)

Mari kirjoitti...

Ollaan miehen kanssa naureskeltu, että sehän voisi ottaa meidän poikasen mukaan yliopistolle, siellä salit raikuisi kun meidän kullanmuru saisi hepulin :D

Oikeasti meidän lapsinero kuitenkin seuraisi siellä innokkaana opetusta ja tekisi välikysymyksiä jokeltemalla...

Anonyymi kirjoitti...

Muista toki että ah-niin-rakas oikeistohallituksemme kannustaa myös rahoittamaan opiskeluajan opintolainalla esim. opintorahan sijaan.
Tätäkö ovat ne perheasiat, joilla kokoomusnaiset aikoinaan kampanjoivat?

Piiska kirjoitti...

No joo, elämä on...

Eli ei lapsenteolla todellakaan tässä maassa rikastuta, eikä tarvitsekaan, mutta eipä sitä kyllä mitenkään järkevästi edes tueta - kuten esimerkkisi hienosti valaisee; eli jos aiot muutamaankin ylimääräiseen roposeen olla oikeutettu niin mielipuolisia ratkaisuja joudut tekemään, kuten kuljettamaan mukuloita luennolle...

Ja voinpa vielä kertoa ettei tämä riisto lopu koskaan.... Edes sitten kun joku perusäitikkä yrittää itselleen työuraa rakentaa. Silloinkin on tienattava joko ihan v***sti liksaa että on varaa maksaa hoitomaksut jotka taas nousevat sitä suuremmiksi mitä enemmän tienaat, tai sitten on kuljetettava ne pennut mukana työmaalla että edes jotenkuten kannattaa se muutama satanen tienata.

Suomen väkiluku nousuun juu, siitähän on iät ja ajat jankattu, mutta mitenkään sitä ei tueta, ainakaan taviksien ja muun köyhälistön kohdalla. Herrat ja rouvat poliitikot kun eivät joudu makselemaan vuokria osissa ja lapsilisillä...

Mutta eipä siitä aiheesta sen enempää, ettei mene koko yö paasatessa - lohduksi nyt kuitenkin tuohon alkuperäiseen aiheeseesi että tuskin tuo pikkumelukoneen äippäkään tosiaan paljon luennosta mieleensä sai painumaan :D

Anu kirjoitti...

Olipahan vaan tömäkkää tekstiä. Mahtava juttu, että rohkenit kirjoittaa tästäKIN suoraan!
Minä mutisin vain varovasti sivulauseissa blogissani aikoinaan siitä, kun minun taidenäyttelyelämykseni meni pilalle vauvan itkun vuoksi. En uskaltanut kirjoittaa kaikkea sitä mitä ajattelin. Se olisi ollut rumaa tekstiä.
Niin tämä sinun tapauksesi.. Itkevä vauva ei kuulu luennolle - ei vaikka kuinka inhimillisesti ja sydämellisesti yrittäisi ajatella. On olemassa paljon ihmisiä joilla on huono keskittymiskyky ja pienetkin häiriötekijät vievät kaiken huomion. Mikäli olisin ollut luennolla niin olisin vaihtanut paikkaa mikäli se olisi vain ollut mahdollista. Mikäli olisin ollut luennonpitäjä niin olisin keskeyttänyt luennon itkun aikana ja katsonut hyvin tiukkana itkevän vauvan äitiä. Olisin tehnyt selväksi sen, että hänen pitää poistua salista itkun ajaksi.
Olen paha ja julma. Tiedetään. ;)

Anu kirjoitti...

Ai niin.... LOISTAVA KAPPALEVALINTA!!! =D

Iines kirjoitti...

Kiinnostaisi tietää, miten luennoija reagoi tähän toistuvaan kiljahteluun.

Luennoijan vastuulla on nimittäin luennon työrauha ja muu työskentelyilmapiiri.

Itsekin luennoitavia opettaneena ymmärrän, miten vaikea aikuisten opiskelijoiden pulinaankin on puuttua, ja sitähän ei yleensä tehdä, mutta rassaa tuommoinen opettajankin hermoja. Ei työpaikallekaan saa lapsia tuoda päivähoitoon.

Iines kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
T kirjoitti...

Amen, sister.

Miten niinkin lapsirakkaasta naisesta kuin äitini on koskaan voinut tulla ulos näinkin tunnekylmä paski*inen kuin minä olisi varmaan mielenkiintoinen kysymys Grigori Mendelin työn jatkajille, mutta koska siitä ei ole nyt puhe, sanon vain että olen samaa mieltä kanssasi.

Ymmärrän että yhteiskunta toisella kädellä yrittää pakottaa lastentekoon ja toisella leikkaa kaiken mahdollisen tuen, mutta silti...

Onko se joku univeraali lupa-passi sille, että vauva on otettava kaikkialle mukaan?

Esimerkiksi konsertteihin: jos haluatte pennulle isojen joukkojen siedätyshoitoa, laittakaa se lelujen keskelle steroiden eteen ja pankaa soimaan Number of the beast-pitkäsoitto äänenvoimakkuus 11:llä.

Tiesitte että hankkiessanne lapsen että elämä tulee olemaan hankalaa, se ei voi jatkua kuin ennen ja maailma on paha paikka. Yrittäkää elää sen ja myös tuon tiedon kanssa!

Kummallista, yhtäkkiä alkoi tekemään mieli tupakkaa...

Alcinoe kirjoitti...

Taas ollaan aiheessa hyvät tavat ja yhteiskunnassa eläminen. Minä nyt olen tunnetusti ûber-kylmä ja -tunteeton, joten olisin varmastikin istunut sisulla luennon, mutta huomauttanut asiasta äidille sen jälkeen. Ei sillä, että palaute olisi uponnut, kyllähän minä sen ymmärrän, mutta se olisi ollut mielestäni oikein.

Neonilla kirjoitti...

Äitinä mun pitäis olla lapsirakas. Mutta rääkyviä kakaroita en siedä (hädintuskin omaani kun rääkyy). Enkä mä siedä sitä, että ne raahataan mukaan luennolle, kampaajalle, kauppaan jne. sillä ajatuksella, että kotonahan se nukkuu kuitenkin just tähän aikaan. Luulisi äidin kuin äidin tajuavan, että kotona nukkuminen tiettyyn aikaan ei tarkoita sitä, että lapsi nukkuu, kun päiväuni aikaan tapahtuu jotain tavallisesta poikkeavaa.

Hyvin jyrkästi tuomitsen tuonkin äidin. Nih!

hdcanis kirjoitti...

Vaikka kylmä ja tunteeton bitch olenkin niin en hermostu siitä jos vauva itkee vaikka bussissa tai kaupassa tai muussa paikassa, sitähän ne vauvat tekevät (hermostumista saattaa olla luvassa niihin mummoihin jotka änkeävät sitten siihen säätämään).
Lähtöoletus on että vauvat heräävät ja itkevät aina, poikkeukset ovat plussaa.

Eli ei luennoille, konsertteihin, leffaan yms.

Poliitikoille ja muille tahoille jotka "kannustavat" lastentekoon opintojen aikana toivotan monenkirjavia pahoja asioita, joita en ala tässä sen enempää erittelemään.

Ilkka kirjoitti...

Muistan myöskin sen Hyssälän kommentin. Tuostahan voisi laittaakin vaikkapa palautetta em. rouvalle :)

Tulipa tuosta mieleeni etten olekaan aikoihin kuullut vauvan itkua, ei ole lähipiirissä moisia tällä hetkellä.

Charlatan kirjoitti...

Hmm, mielenkiintoinen tapaus! Yliopistoaikoinani olisin varmasti ärsyyntynyt moisesta myös, mutta nyt pahaa vauvakuumetta potiessani en voi kuin ihmetellä, miten joku JAKSAA ja VOI lähteä luennolle vauvan kanssa!!! Äitiys on ensimmäisen vuoden aikana käsittääkseni niin raskasta ja haastavaa, että vain äärimmäisessä pakkotilanteessa joudutaan moiseen tilanteeseen että vauva tulee luennolle mukaan. Siksi en osaa nyt soimata emosta vaan ihmettelen, mikä johti tällaiseen ratkaisuun.

Ja vaikka voi harrastaa perhesuunnittelua, ei ole koskaan varmaa, että lapsia sitten enää saa kun yli kolmekymppisenä päättää että nyt kaikki on valmista, nyt se ihana vauveli voi tulla. Entäs jos se ei enää sitten tulekaan? Elämä ei ole niin yksinkertaista että ehkäisy on keksitty, ja että voi muka päättää, koska lapsensa tekee... Lapsia ei TEHDÄ vaan SAADAAN.

Tuo raha-asia pitäisi korjata tässä maassa. Köyhiä lapsiperheitä ja köyhiä yksinhuoltajia on liikaa.

Tiina kirjoitti...

Seeds, mä en tiedä miksei mulla käynyt mielessä lähteä itse menemään sieltä... No mutta ei se tilanne niin paha ollut kuitenkaan. Kestin sen sillä voimalla, että tiesin tilittäväni siitä täällä heti jälkeenpäin. :D

Mari, niin voihan se olla, että tuokin lapsonen yritti vain osallistua opetukseen. ;)

Anonyymi, päättäjillä on niin realiteetit kateissa. Tosielämästä vieraantuneita ja silleen.

Piiska, se on kyllä hauskaa, että kehotetaan lisääntymään ja täyttämään maa, mutta sitten sitä ei tueta millään tapaa. Eipä niiden ministereiden tarvi omilla palkoillaan miettiä sellaisia.

Anu, mä yritin muotoilla tuon kauhean varovasti, etten vaan pahoita kenenkään tuoreen äidin mieltä, koska se ei tosiaan ollut tavoitteeni. Se on onni, että joissain kaupungeissa järjestetään vauvaleffoja ja pienille lapsille tarkoitettuja taidejuttuja ja muuta joihin voi mennä ihan rauhassa vauvan kanssa.
Mulla on tosi huono keskittymiskyky oikeasti muutenkin, niin kyllä se häiritsee. Ihan sama kuin jotkut kuhertelisi vieressä tai jotain.

Iines, luennoitsija itse asiassa jatkoi ihan samaan malliin eikä noteerannut vauvaa. Tulin itse ihan viime tipassa luentosaliin, joten en tiedä oliko vauvan äiti pahoitellut tilannetta ennen luennon alkamista tai jotain. Ja pakko sanoa, että vauva ei siis varsinaisesti itkeny luennon aikana. Se oli vaan sellaista hermojen menetystä josta seurasi kiljahdus ja sitten äidin hyssyttelyä. Ehkä tämä ei muita kauempana istuvia häirinnyt samassa määrin kuin minua, joka jäin ihan siihen eteen istumaan.

T, niin, tää kuulostaa varmaan vanhempien mielestä kömpelöltä vertaukselta, mutta eihän sitä koiraakaan ole oikein sopivaa ottaa mukaan luennolle. Uskon kuitenkin, että tässä oli kyse jostain pakkoraosta. Vaikka ihan oikeasti se äiti ei olisi menettänyt mitään, vaikka olisi jättänyt luennon väliin...

Alcinoe, en mä kehdannut huomauttaa, kun en tiennyt jos hän oli pahoitellut tilannetta jo ennen saapumistani ja kun arvelin sen olleen äidillekin hankala tilanne.

Neonilla, niinpä. Onhan se tietysti niinkin, ettei äitejä voi vaatia jäämään neljän seinän sisään siksi, ettei saa vauvalle hoitajaa. Esim. kauppaanhan vauva on nyt pakko ottaa mukaan.

Hdcanis, en mäkään hermostu bussissa tai kaupassa, vaikka se ehkä vähän voikin korvia särkeä, koska pakkohan niissä on käydä. Mutta mäkin hermostun mummoihin. :D

Ilkka, lähdepä vaikka jonnekin kahvilaan istuskelemaan tai kulje julkisilla paikasta toiseen, niin eiköhän sieltä joku vauvan itku sullekin löydy. :D

Charlatan, mä olen ihan samaa mieltä sun kanssasi. Siksipä yritinkin ottaa hyvin ymmärtäväisen lähestymisen asiaan. Uskon kyllä, että kyseessä oli ihan pakkorako, tuskin kukaan ihan kiusallaan lähtee vauvan kanssa luennolle.
Luulen vaan, että sen luennolla istumisen hyöty tälle äidille oli +/-0, tuskin siitä mitään sille mieleen jäi.
Sehän on ihan omasta asenteesta kiinni, että tehdäänkö niitä lapsia vai saadaanko. Kaikki ei suhtaudu siihen yhtä tunteella vaan toisille se on laskelmoinnin paikka. Ja jos sitten käy niin että niitä ei saa silloin kun aikatauluun sopii, niin ei sekään ole katastrofi näille ihmisille. Siis mikäli ovat järkeviä.

Charlatan kirjoitti...

Pakko vielä kommentoida sitä laskelmointia. =) Jos joku päättää hankkia lapsia, niitä yleensä silloin myös _halutaan_, joten harva onnistuu vain "järkevästi" suhtautumaan siihen jos lapsia ei sitten saakaan. Lastenhankinta ja äitiys on jo biologisesti herkkä asia. Jos joku pystyy kylmästi laskelmoimaan ja kylmän järkevästi ajattelemaan että sopii, jos en nyt saakaan lapsia, niin ehkä on hyvä ettei tällaisille vanhemmille sitten lapsia tulekaan...

S_o kirjoitti...

Olin juuri tällä viikolla luennolla, jossa oli myös yhdellä osallistujalla vauva mukanaan. En aluksi edes huomannut koko asiaa, sillä hyvin hiljaahan se pikkuinen oli koko luennon ajan. Liekö nukkunut osan ajasta. Luennoitsija keskeytti aluksi hetkeksi puheensa vauvan pieneen äännähdykseen, mutta tottui nopeasti ja jatkoi normaalisti. Mielessä kyllä kävi, että kuinkahan hyvin se äiti sai keskityttyä luentoon vauvansa huomioimiselta, mutta toivottavasti edes jonkun verran :) Tuo tukiasia, opiskelu+lapset on kyllä ihan p_ _ _eestä :(

Neonilla kirjoitti...

No okei, onhan mullakin ollut "nyytti" (joka on mua jo 5 senttiä pitempi) mukana kaupassa eikä se siellä koskaan rääkynyt, kun osasi ajoittaa sen kaupassakäynnin ei päiväuniaikaan vaan pirteään aikaan.

Mutta sitten mä en vaan tohon pakkoon usko. Itsekin sanoit ettei ollut luento, jolla oli läsnäolo pakko. Mutta useimmiten noi tollaset jutut tiedetään etukäteen. Tosin jos tolle päivälle varattu lapsenvahti sairastui äkillisesti, niin eihän sille mitään voi. Mutta oliko sinne sit pakko lähteä ollenkaan.

En ole minäkään neljän seinän sisälle joutunut lukittautumaan, vaikka äiti olenkin. Ja vaikkei sukulaisia ollutkaan lähettyvillä, niin aina löytyy kaikenlaisia äiti-lapsi juttuja, joissa voi tutustua samassa elämäntilanteessa oleviin. Kummasti niitä lapsenvahteja sitten löytyy kun verkostoituu. Edelleen siis tuomitsen. Ei auta mikään. :D

Laura kirjoitti...

Minäkin olen ihmetellyt miten jotkut jaksaa. Ei tulisi mieleenkään lähteä pienen vauvan kanssa luennolle, puhumattakaan siitä, että omat aivot oli ensimmäiset puoli vuotta lapsen saannista sellaista höttöä, että vaikka lapsi ei olisi ollut luennolla mukana niin tuskin olisin kauheasti sisäistänyt mitään. Olisi ehkä ollut paikallaan mainita äidille asiasta, toisaalta mieleeni muistuu myös pikkuvauva-ajan hormonimyrskyt, jolloin tunteet ovat niin herkässä, että ehkä tuore äiti olisi voinut hermostua pahemman kerran, hänhän vain yritti opiskella. Kinkkinen juttu. Kaikille kuitenkin opiskelurauha suotakoon.

Pieni selvennys vielä tuohon äitiysraha-asiaan, eli se minimi nousi vuodenvaihteessa 15 eurosta jonnekin tuonne reiluun kahteenkymmeneen euroon päivässä eli on nyt minimi työttömyyspäivärahan verran ja täten enemmän kuin opintotuki (halusin vain tarkentaa :))Toki ei silläkään vielä herroiksi elellä...

-Laura-

Kami kirjoitti...

Joo, tää on ääri-ilmiönä niitä uus-uus-äitejä. Siis niitä jotka tuli niiden äitien jälkeen jotka synnyttivät ja ulkoistivat imetyksen, hoivaamisen ja kasvatuksen tai jättivät moisen väliin kokonaan.

Odotellessa niiden pikku psykopaattien kasvamista aikuisiksi, olemmekin päässeet ihmettelemään näitä äitejä joiden malli on vähän kuin jostain kehitysmaasta repäisty: kersa roikkuu jollakin rätillä vedenhakureissulla mukana.

Olen töissä törmännyt moiseen. Liekkö kasvava trendi. Piltti kulkee palavereissa, punttisalilla yms. mukana.

Hurjan näköistä, mutta ällistyttävää touhua. Kierolla tavalla kuitenkin ihan toimivan oloista toimintaa johon vain nainen kykenee. Tosin kyllähän se saattaa ympäristöä haitata, mutta lapset on rikkaus!

"Tuo raha-asia pitäisi korjata tässä maassa. Köyhiä lapsiperheitä ja köyhiä yksinhuoltajia on liikaa."

Niin. Yksinhuoltaja on aina köyhempi kuin perhe ja joutuu tinkimään asioista, se selittäisi tilastoa jossa yh-vanhemman lapset ovat suuremmassa syrjäytymisvaarassa. Sille ei voi mitään. Ellei sitten ala syytää yksinhuoltajille rahaa, mikä sitten taas mahdollistaa väärinkäytökset ja loisimisen.

Viikonloppuna seurasin väsyneitä ja stressaantuneita vanhempia ja heidän kolmivuotiastaan ja mietin miten paljon väsyneempiä heistä kumpikin olisi jos toista ei olisi ollenkaan. Ihan hullun hommaa.

-Anne- kirjoitti...

Voi hyvät hyssykät! Meikäläinen olisi varmaan repinyt pelihousunsa, minä kun en voi kestää sitä että nyyttejä raahataan ihan joka paikkaan. Toki kaupat, bussit ym välttämättömät paikat on ihan ok, mutta luennot, teatterit, kirkkokonsertit yms voisi jättää väliin, ellei juuri silloin löydä lapsenvahtia. Niih.