18. syyskuuta 2009

Friday I'm in love


Kuten eilisestä kirjoituksestakin saattoi huomata, olen ollut vähän kiireinen ja väsynyt viime päivinä. Kun olen koko ajan menossa paikasta toiseen, niin unohdan syödä kunnolla ja sitten olen illalla ihan tööt ja väsynyt ja kärttyinen. Joten. Päätin sitten tänään skipata luennot, koska olin aamulla niin väsynyt, ja nukuin pitkään. Ja mitä sain siitä palkaksi? Tylsistyneen olotilan ja huonon omantunnon! Siis mitä paskaa? Huomasinkin tykkääväni siitä, että joka päivä on jotain menoa ja tekemistä ja näkee ihmisiä (muuallakin kuin virtuaaliverkoissa). Oikeasti en ihan varmasti menettänyt mitään tärkeätä, vaikka jätin luennot väliin, mutta silti se huono omatunto tökkii minua ohimoon ja sanoo, että no niin, tästä se nyt taas lähtee. Kaiken huipuksi menetin tällä omalla sluibailullani mahdollisuuden nähdä yhden ihanan ihmisen, jota en ole nähnyt viime kevään jälkeen, ja se vasta harmittaakin. Mutku en mää tienny...

Voi elämä tätä päätä, voiko se oikeasti koskaan olla tyytyväinen? Sitä paitsi olen huomannut sellaisenkin, että kun teoriassa ja käytännössäkin kaikki on ihan hyvin, niin miksi pään pitää alkaa sitten juuri silloin kehittää jotain ihme juttuja? Miksei vaan voisi joskus olla ihan hyvin kaikki? Johan sen on miljardit ihmiset todistaneet, että se ruoho ei ole vihreämpää siellä aidan toisella puolella. En käsitä.


Kuva täältä.

Ei kommentteja: