27. syyskuuta 2009

Heeeeeeeeiiii on niin helppoo olla onnellinen


Päätin tuossa syyskuun alussa, että toteutan kesän jälkeen kerrankin oikeasti niitä "terveellisiä elämäntapoja", mitä joka loppukesästä tulee lupailtua. Jätin kaikki sipsit ja limpparit (ja vastaavat) pois, mutta en varsinaisesti kieltänyt mitään muuta itseltäni. Esimerkiksi suklaata oli lupa syödä, jos teki mieli, mutta tietysti kohtuudella. Tiedän kokemuksesta, että jos rupean kieltämään itseltäni juttuja, niin niitä alkaa tehdä vaan ihan hulluna mieli ja homma tyssähtää pakkomielteiseen mässytykseen. Tämän vuoksi mikään Painonvartijat ei esimerkiksi sopisi minulle, koska mitä enemmän ajattelen syömistä, niin sitä enemmän tekee mieli syödä. Päätin myöskin, että en punnitse itseäni kuin kerran kuussa. En missään tapauksessa päivittäin enkä edes kerran viikossa, koska silloin pienet notkahdukset saisivat masentumaan ja koko homma menisi ihan länkkälönkkä.

No, näillä itseltäni saamilla ohjenuorilla päätin lähteä taapertamaan (lue: lyllertämään) kohti syksyä. Pari ensimmäistä viikkoa pidin ruokapäiväkirjaa. Kirjoitin ihan rehellisesti ylös kaiken mitä söin, myös ne suklaat. Parin viikon jälkeen se ruokapäiväkirjan kirjoittaminen sitten alkoi unohtua ja koin sen kauhean tylsäksi pakkopullaksi, joten päätin lopettaa sen ihan suosiolla. Ilmeisesti se pari viikkoakin oli ihan riittävä sitä hommaa, koska päähäni jäi kuitenkin jonkinlainen henkinen ruokapäiväkirjakello, joka kilkatti aina jos homma meinasi lähteä käsistä. Tosin ei se kyllä kovin usein meinannutkaan. Tässä syksyssä on ollut se juttu sekä hyvässä että pahassa se, että olen ollut kauhean kiireinen ja pää on muutenkin kuin Haminan kaupunki (en ole koskaan käynyt Haminassa, mutta olen kuullut juttuja, että se on sekaisin), joten viime viikkoina minulla ei oikeastaan ole edes ollut ruokahalua kauheasti. Minähän kun syön siis nimenomaan tylsyyteen. Ja joo joo, tiedän että ei ole oikea tapa pudottaa painoa niin, että lakkaa syömästä kokonaan. Kyllä minä olen syönyt, tosin viime aikoina varmastikin ihan väärin ja liian vähän ja väärään aikaan. Yksi päätökseni kulmakivistä oli se, että iltapalasta en luovu, koska se tekisi koko hommasta liian ankeata, joten oikeastaan nyt sitten en syö päivällä, syön ainoastaan illalla. Ja nyt näen mielessäni kuinka ravitsemusterapeutit repivät hiuksia päästään. Mutta ihan sama.

Long story short, vaikka nyt ei vielä aivan olekaan kuun vaihde (päätin siis että punnitsen itseni vain kuun vaihteessa), niin kävin kuitenkin eilen vaa'alla. Yritin jutella itselleni, että ei pidä sitten pettyä jos mitään ei ole tapahtunut ja olisipa nyt kuitenkin edes pari kiloa pudonnut. Ja tiedättekö mitä? Vaaka näytti neljä kiloa pienempää lukemaa! Kai se olisi voinut olla enemmänkin ja kai siitä suurin osa on nesteitä tai jotain, mutta olen silti ihan tyytyväinen. Olo on ollut koko syyskuun parempi niin henkisesti kuin fyysisestikin. Toki siihen on vaikuttanut muutkin asiat kuin syöminen, mutta ainakin tämä oli paras mahdollinen hetki tehdä tämä tempaus.

Tästä on hyvä jatkaa.

6 kommenttia:

Mymskä kirjoitti...

Jee! Hyvä saavutus!
Minullakin usein käy niin, että kun elämästä tulee kiireisempää, paino putoaa elkein itsekseen. Koska olen myös tylsyyteen (ja ahdistukseen) syöjä. Ja kun on mielenkiintoista tekemistä, ei ehdi edes ajattelemaan syömistä.

Anu kirjoitti...

Hyvä suoritus!!! 'läpy läpy'
Suosittelen tutustumaan Kiloklubin ruokapäiväkirjaan. Se on TÄYSIN ERI JUTTU kuin painonvartijat. Minä pääsin sen päiväkirjan avulla hyvään alkuun viime marraskuussa. Löysin ne ruoat ja juomat joista sain paljon kaloreita. Tosi mahtava juttu!

--KATA-- kirjoitti...

Kuullostaa terveeltä! Siis oikeasti, mä aina olen kuin Hamina kun kuuntelen ihmisetn laihdutussekoiluja, ties mitä ihme juttuja. Sä vaikutat tervejärkiseltä ei laihduttajalta, vaan semmoiselta kuka parantaa ruokatottumuksiaan.
Tästä on todella hyvä jatkaa! Tsemppiä ja syö paljon puuroa. Puuro on ihan paras ruoka.

lepis kirjoitti...

Onneksi olkoon! Jatka samaa rataa.

-Anne- kirjoitti...

Onnittelut!!!
Niinhän se on että kun on paljon tekemistä ei ehdi mässyttää.

Minä olen itsestäni huomannut että kirjan pitäminen on itelleni varmin tapa estää ylensyöminen, johon olen taipuvainen. Käytän myös tuota Anun jo mainitsemaa Kiloklubin päiväkirjaa.

Tiina kirjoitti...

Mymskä, niin, onko se ajatteleminen sitten niin mielenkiintoista mutta ainakin pakollista. :D
Tää on kyllä ollut tietoistakin, mutta kiire toki helpottaa toimintaa.

Anu, ehkä siellä voisi käydä kurkkaamassa. Toisaalta se varmaan sanoo mulle, että suklaata ei sovi syödä. ;D

Kata, no mä olen kokemuksen kautta oppinut, ettei se vaan toimi, jos rupeaa jotain venkoilemaan. Jos siitä tulee liian keskeinen juttu elämässä, niin se tulee epäonnistumaan.
Puuro on kyllä hyvää, oon syönytkin. :)

Lepis, kiitos, yritetään!

Anne, kiitos sullekin.
Musta tuntuu, että se kirjan pitäminen sai jo riittää, etenkin kun en jaksa siihen repiä niitä minuutteja mistään, mutta täytyy katsoa jos jossain vaiheessa kokeilisin tuota kuitenkin.