22. helmikuuta 2010

Irony is evil


Havaitsetteko ironian kuvassa?

Pakko kirjoittaa nyt tämmöinen vähän possarimpi kirjoitus välillä. Varsinkin Euggiksen viimeisin kommentti herätteli minua näkemään asioita teidän pääni ulkopuolisten ihmisten näkökulmasta. Siis totuushan on se, että en suinkaan elä 24/7 missään murheessa enkä alhossa täällä. Suurimman osan ajasta minulla on kivaa, olen iloinen ja ajatukset keveitä. Sitten joskus tulee sellaisia päiviä, kun kaikki on paskaa ja on hirveä ikävä tiettyjä ihmisiä. Ne on niitä päiviä sitten kun tulee avauduttua täällä blogissa. Ja niinä hyvinä päivinä ei ole mitään erityistä sanottavaa. Valitettavasti se tietysti antaa sellaisen kuvan, kuin viettäisin kaikki illat itkeskellen kotona. Mutta ei sentään, ei se niin ole.

Esimerkiksi tänään olen nauranut taas hyvässä seurassa aika paljon ja ajatellut muista ihmisistä ja itsestänikin pelkkää hyvää. Aiemmin päivällä törmäsin asiaan, joka huonona päivänä olisi vetänyt minut jonnekin syvälle ja joka olisi aiheuttanut jotain tekoja, kuten masentuneita blogikirjoituksia tai epätoivoisia yhteydenottoja vääriin ihmisiin. Mutta koska tänään on hyvä päivä, niin lyhyen sydämentykytyksen jälkeen hengitin syvään, annoin asian vaan mennä ohitseni ja olin sen jälkeen ihan zen.

Vaikka olenkin eräiden tapahtumien seurauksena ollut kovin sydänsuruinen, niin tästä huolimatta kulunut vuosi (lukuvuosi siis, koska opiskelijan ajanlasku alkaa syyskuusta) on ollut yksi parhaita varmaan ikinä elämässäni. Siis jos laittaa vaakakuppeihin negatiiviset ja positiiviset asiat, niin positiiviset ehdottomasti voittaa. Ja vaikka ihastuin ja tunne ei ollut molemminpuoleinen ja samassa rytäkässä menetin toisenkin tärkeän ihmissuhteeni, niin olen äärimmäisen onnellinen siitä, että olen saanut tutustua ja tuntea ja viettää aikaa kaikkien ihanien ihmisten kanssa, joista yksi on tämä KRP (= kaunis runopoika, ei keskusrikospoliisi). Hetkeäkään en vaihtaisi pois, mutta jos saisin valita, niin niitä hetkiä olisi vielä paljon enemmän. Vaan enpä saa valita, koska life is a bitch ja sitä rataa.

Niin, siis noihin allapäisiin kirjoituksiin on osasyyllisenä kuunkierto, myönnän sen ihan suoraan. Minulla ei ole pms:ää, mutta minulla on ensimmäisten menkkapäivien alakulo. Ja myöskin niihin fiiliksiin vaikuttaa erilaiset reaalimaailman kohtaamiset. Joita muuten huomennakin on luvassa yksi, joten... yritän olla syöksymättä pohjamutiin. Ilon kautta!

Niin ja tiedoksi sille yhdelle irl-ystävällekin, että ei tarvi olla huolissaan. Mutta ihanaa kun välität.

Puss och kram!

4 kommenttia:

Mymskä kirjoitti...

Minusta sinä olet yksi positiivisimpia (jos sitä sanaa saa käyttää) ihmisiä, joita olen koskaan tavannut. En osaa edes kuvitella sinua märisemässä päiväkausia peiton alla. :)

Anonyymi kirjoitti...

No mä aloin jo oikeasti huolestua... sain tosta postauksesta sellasen käsityksen, että vedät ihan hirveetä roolia muiden edessä ja menet sen jälkeen kotiin yksin itkemään:)

Hyvä, että käsitin väärin. Mä olen itse niin herkistyneessä tilassa, ettei enää logiikka pelaa ihan täysillä:)

-Euggis-

Anonyymi kirjoitti...

Ironia is a place where iron is made...

Tiina kirjoitti...

Mymskä, toki saa käyttää. Sen todenpitävyydestä en sitten tiedäkään. :D

Euggis, no hyvä että tuli tämäkin asia selvitettyä. :)
En mä varsinaisesti mitään roolia vedä muutenkaan, mutta jotenkin mieluummin murehdin murheeni yksinään ja olen seurassa hyvällä tuulella.
Mitähän toi sun herkistynyt tila mahtoi tarkoittaa... ;)

Anonyymi, näin mä sen näkisin.