5. helmikuuta 2010

Kansaa alkaa kohta vituttaa

Katselin eilen illalla Emma-gaalaa televisiosta. Tulikin ihan sellainen déjà vu sitä katsoessa. PMMP, Lauri Tähkä, PMMP, Chisu, PMMP, Chisu, PMMP... Onkohan ihan varma, ettei se lähetys ollut vahingossa uusinta viime vuodelta? Tai sitä edelliseltä. Tai sitä edelliseltä. Tai sitä... Jos kahtena peräkkäisenä vuonna joku Chisu voittaa vuoden biisi -Emman ja viimeiset kymmenen vuotta PMMP on voittanut melkein jokaisen muun palkinnon, niin... Olen sanaton.

Tuntuu, että Suomen musiikkiskene on jotenkin kauhean surullinen nykyisin. Olen tietysti hirveän huono puhumaan tästä, koska en juurikaan kuuntele kotimaista musiikkia nykyisin. Syyn voitte lukea vaikka tuosta edellisestä kappaleesta rivien välistä tai ihan itse riveiltäkin. Uskon kyllä, että Suomessa on paljon hyvää musiikkia ja hyviä musiikintekijöitä, mutta jostain syystä nämä palkintogaalat ovat itsensä toistoa vuodesta toiseen ja ylipäänsä kaikki vähänkin jonnekin maineeseen pääsevät bändit tai artistit ovat ihan paskoja. (Poikkeuksiakin toki löytyy, kuten Kotiteollisuus ja Maj Karma ja onhan näitä varmaan joku muukin). Miksi valtaosa ihmisistä kuuntelee niin paskaa musiikkia? Ja tämä on tietysti täysin objektiivinen mielipide. (Tekisi mieleni sanoa, että "väärää musiikkia" ja pitää luento oikeasta musiikista siihen päälle, mutta äh, olkoon nyt tämän kerran!)

Naisrokkirintamalta on pakko hiukan kehaista uudehkoa tulokasta Mannaa, jonka musiikissa on sentään jotain yritystä. Kerrankin joku naisartisti, joka vaikuttaa edes vähän katu-uskottavalta eikä esitä mitään sellaista vinkuvonku-musiikkia kuten jotkut Jippu ja Chisu.

Suomeen tarvittaisiin joku indie music awards -hommeli, jossa palkittaisiin välillä vähän jotain muitakin kuin aina noita samoja naamoja. Tai ehkä sellainen onkin, mutta sitä ei vaan televisioida, eli siis oikeastaan sitä ei ole. Femma-gaala on tietty olemassa, mutta jotenkin epäilen, että sielläkin palkitaan PMMP kaikesta mahdollisesta. Eikä sitäkään näytetä televisiossa, vai näytetäänkö? Ei sillä, että minulla olisi mitään varsinaisesti PMMP:tä vastaan, mutta alkaahan tämä kuvio nyt jo pikkuisen toistaa itseään. Blaah. (Mutta ainakin kävin äänestämässä Jaakkoa & Jayta yleisöfemman voittajaksi!)

Ja minkä takia se The Baseballs, joka nyt pitää raahata joka ainoaan tilaisuuteen soittamaan, on soittanut viimeisen vuoden ajan (tai ainakin se on tuntunut vuodelta, jos ei sadaltakin) sitä samaa Umbrella-renkutusta? Eikö niillä tosiaan ole mitään toista kappaletta? Enkä edes sano sitten mitään siitä Lauri Tähkän vaatteesta...

Ai niin, mutta olihan siinä Emma-gaalassa jotain hyvääkin! Sen juonsi jo toista kertaa peräjälkeen (tämäkin oli toisinto viime vuodelta, mutta sentään positiivinen sellainen) Ile Uusivuori. Ai että, nam. Surullista on toki sekin, että se mies päästetään televisioon suunnilleen vain kerran vuodessa.





Hyvää Runebergintortun päivää kaikille!

30 kommenttia:

Mymskä kirjoitti...

Mannalla on hyvät geenit, kun sen veli on Suomi-rockin kunkkuja :)

Maj Karmahan ei ole edes kovin kauan ollut ns. yleisesti hyväksytty bändi, vaan hiukan ylenkatsottu "taiderockbändi". Ja sen uskottavuus meni Ukkosen myötä, kun meni nousemaan listoilla.
Aina on jotain pielessä ;)

Sama juttuhan on noissa tv-ohjelmien palkintogaaloissa. Samat ohjelmat sa vuosi toisensa jälkeen palkinnot.
Ja mulla on noista gaaloista ehdottoman oikea käsirys, kun en ole katsonut moneen vuoteen yhtään.

Minja kirjoitti...

Niin totta! Missä on kaikki hyvät?! Disco Ensemble! No Shame! Kaikki oikea musiikki!
Ja vielä varalta muutama huutomerkki!!!! :D

Anonyymi kirjoitti...

Joku Kotiteollisuusko sitten olisi sitä "oikeaa" suomalaista musiikkia ja jollain viisiin laadukkaampaa kuin vaikkapa PMMP?! Huh. No, makuasioista ei tunnetusti voi kiistellä :-).

-bella

Anu kirjoitti...

Joo, ohjelma tuntui tosiaankin viime vuoden uusinnalta.
Sinulla ja minulla on hyvin erilainen musiikkimaku, mutta yhdestä asiasta ollaan kuitenkin täysin samaa mieltä. Jipun ja Chisun musiikki on yhtä vinkuvonkua! Minun on pakko nuo vingut ovat niin samanlaisia etten edes tiedä kumpiko laulaa, kun kappaleita kuuluu radiosta.

Anu kirjoitti...

Jäi sana pois äskeisestä. Eli minun on pakko MYÖNTÄÄ jne..

Tiina kirjoitti...

Mymskä, kuka sen veli on? En jaksa googlata...
Niin totta myös tuo tv-puoli, vaikka en ole kyllä mäkään jaksanut katsoa niitä aikoihin. :D

Minja, no niin no, toi on taas sun subjektiivinen näkemyksesi hyvästä musiikista. :D

Bella, mun ajatus katkeili moneen kertaan kun kirjoitin tota, joten se on täynnä epäloogisuuksia. Ensinnäkin yritin siis sanoa, että tarkoitus ei ollut dissata PMMP:tä, onhan se nyt parempi kuin moni muu, mutta se että ne voittaa JOKA vuosi MONTA palkintoa, niin hei oikeesti. Ja Kotiteollisuus tuli siitä kun mietin, että mitä kotimaisten bändien tuotantoa mulla on itselläni. Siis sellaisten, jotka on joskus jopa voittaneet Emman. Nää ei siis olleet mitään verrokkeja keskenään.
En tiedä oikeasta suomalaisesta musiikista mitään. Musiikki on ihan universaalia ja minun makuni on paras maku!

Anu, mulla on kanssa vaikeuksia erottaa noita toisistaan. Esimerkiksi siinä yhdessä RAY:n tai jonkun mainoksessa ehkä laulaa jompikumpi, tai sitten ei. :D

Jaska kirjoitti...

Muistetaan kuitenkin, ettei nämä "gaalat" ja "palkinnot" ole mitään kansan syvien rivien spontaaneja huomionosoituksia, vaan näillä kyseisillä yhtyeillä rahaa tekevien tahojen mainosmateriaalia.

Mymskä kirjoitti...

Rane Raitsikka :) Soitti joskus mun nuaruudessa mm. Smackissa, sittemmin siirtyi jenkkilään.

Tiina kirjoitti...

Jaska, hyvä pointti. Jotenkin se vaan hiukan silti aina nyppii, kun palkitaan vääriä... ;)

Mymskä, okei, Rane Raitsikka... :D :D :D Ei nyt millään pahalla, mutta odotin suomirockin kunkun (yhden niistä) olevan joku josta olen ehkä joskus kuullutkin. :D
Mut okei, uskon, että Rane Raitsikka on tosi rock.

Anonyymi kirjoitti...

"Miksi valtaosa ihmisistä kuuntelee niin paskaa musiikkia?"

Se, johtuu siitä, että tämä ns. musiikki on mainostettu kaikille soitto- ja sitä kautta myös top-listoille.
Ja valitettavasti valtaosalle ihmisistä ei ole lainkaan tärkeätä, mitä musiikkia he kuuntelevat. Kunhan jotain on, ettei tarvitse kuunnella omia ajatuksiaan.

Tiina kirjoitti...

Anonyymi, oon niin samaa mieltä sun kanssasi. En vaan itse uskaltanut sanoa tuota ääneen. Toi valtavirtamusiikki on jotenkin niin "helppoa", että oikein ärsyttää.
Mutta toisaalta, mikäpä minä olen vaatimaan, että kaikkien pitäisi suhtautua musiikkiin yhtä suurella intohimolla kuin minä itse.

hdcanis kirjoitti...

Juuh, Kotiteollisuutta ja kumppaneita en ehkä itse nostaisi korkealle, mutta onhan se vähän tylsää että samat naamat siellä nousevat. Vaikka PMMP onkin parempi kuin moni muu niin...
Omat uudemmat suomalaiset ovat olleet enemmän siellä marginaalietnon piirissä joka ei tietenkään noissa tilaisuuksissa juhli, mutta tutut ovat puhuneet mm. Reginasta ja Joose Keskitalosta varsin positiiviseen sävyyn...

Tiina kirjoitti...

Oikeastaan vaikea keksiä mitä suomalaisia "suosittuja" bändejä voisi nostaa korkealle... No Ismo Alanko on kyllä ihan ykkönen, kai se joskus on jonkun palkinnonkin saanut.

Joo, sitä marginaalimusaa just onkin hyvää, kuten juuri mainitsemani Jaakko & Jay, ja onhan näitä muitakin. Mutta ne ei paljoa noissa gaaloissa juhli.

Mä olin kerran MELKEIN menossa kuuntelemaan Joosea livenä, mutta sitten sain ensikäden tietoa, että se paikka oli ihan ääriään myöten täynnä, joten jätin väliin.

se sama kirjoitti...

Minua ei haittaa helppous. Joskus yksinkertainen ja helppo on kaunista.
Minua häiritsee se älytön keskinkertaisuus tai ennemminkin se täysi kunnianhimottomuus ja laskelmointi, mikä siitä musiikista kuuluu.
Joskus tosin se on toki puhdasta ideoiden puutetta - kuuluu nimittäin parempienkin bändien tuotoksissa, jos julkaisevat uuden levyn joka vuosi.

Enkä nyt sano, etteikö sitä mainstream-löysäilyä saisi tehdä. Joskus sitä jaksaa jopa kuunnellakin (tai ainakin kuulla), mutta vaihtaisin esim. radiosoittoajan marginaalisemman musan kanssa päittäin. Jos biisi kuulostaa viidessä minuutissa tehdyltä, minusta sen kokonaissoittoajan pitäisi olla samaa luokkaa.

Tiina kirjoitti...

Ymmärrän. Luulen, että yritin ilmaista sillä "helpolla" vähän samaa kuin sinä tuossa yllä.
Olen kyllä ihan samaa mieltä kanssasi. Ja radiokanavien soittolistat on ihan perseestä.

Pitäisi varmaan perustaa joku oma merirosvoradio, jossa voisi soittaa sitä musiikkia mitä haluaa. Ei kai se nykyään olisi enää edes kovin vaikeata. :)

Dårka kirjoitti...

Jos maailma olisi oikeudenmukainen, niin PMMP ja muut roskabändit laitettaisiin kuuntelemaan tauotta omia renkutuksiaan niin kauan, että ne saisivat ihottuman.

Kai sä Tiina tiedät, että kun on koko kesän kenttätöissä paarmojen, hyttysten ja muiden öttiäisten syötävänä ja päälle soitetaan radiosta sitä-kamalaa-ruskea-raidat-piisiä joka tunti, niin hyväluontoinenkin hermostuu. Radio oli vanha paska, jossa kunnolla ei kuulunut kuin yksi kanava ja siltä tuli tuo renkutus lähes tauotta. Onneksi kerran sattui kesän 2003 harvoista sateista ja radio hiljeni. (Toisaalta sitten kyllä alkoi kuulua tauotonta akkojen käkätystä, kumpi lie pahempi)

Sen voisin luvata, että jos ikinä tapaisin noita kahta akkaa, niin ns. titty twister olisi lähellä kummallakin, pihdeillä ja kerrottuna saamieni paarmanpuremien määrällä.

Vielä puoli vuotta ja sitten on ehkä PMMP-vapaa loppuelämä!!1!!

Mymskä kirjoitti...

Sää oot niin nuari! kaikki mun ikäiset (ja vanhemmat) rokki-ihmiset tietää Ranen. :)

Mymskä kirjoitti...

Tai no... ainakin stadin ympyröissä. Mutta olihan noi suosittuja muuallakin.
Mä en muista kuolemaksenikaan nyt missä bändeissä Rane nykyään (jenkeissä) soittaa. Mutta yhden kanssa ne oli Suomessa just keikallakin.

--KATA-- kirjoitti...

Mä en keksi montaakaan suomalaista bändiä mitä kuuntelen...22 pistepirkko, flaming sideburns, boomhauer, ultra bimboos, kingston wall, magiar posse, hidria spacefolk, rättö ja lehtisalo jne.

joskus melankolia fiiliksissä kuuntelen kolmatta naista tai ultra brata. tai tapani kansaa.

en osaa yhtään kuunnella suomalaista rokkia, kaikki nämä kotiteollisuus sun muut eivät vaan kolahda, ja olen yrittänyt niitä kuunnella, usko pois, eräs nimeltä mainitsematon polkkaaja on niitä minulle soittanut, mutta en vaan tajua sitä musiikkia. Ne sanat ovat niin urpoja. ja kaikki ihan ylituotettua. en kai vaan osaa kuunnella mitään mistä kuule miten se on tuotettu niin täydelliseksi. no paitsi slayer, mutta ne ei ole suomalaisia :)

joku pmmp, en ole ikinä edes kuullut. tai ehkä, mutta unohtanut. en tiedä. tälläistä on se ulkkomaalaisen elämä :)

joo että hyvää yötä!

Anonyymi kirjoitti...

Kata, jos Slayer menee niin ota kuulolle Mokoman "läpilyöntilevyt" (Kurimus, Punainen kukko). Uudemmissa alkaa ideat loppua. Vanhemmat taas levy-yhtiö tuotti taiderokiksi..

Ja suomenkielisissä nyt on aina urpot sanat. Kieli ja kulttuuri ei oikein taivu hifistelyyn. Ehkä se on hyvä.

No, vanhaa Ajattaraa ja Tukkanuottaa...

T kirjoitti...

Aiheeseen liittyen: minusta on hassua että ÄKT alkaa syyttää "laitonta latausta" aina kun puhutaan levynmyynnin laskusta.

Minusta syy moiseen on tässäkin blogissa mainittu: Suomessa ja maailmalla on nykyään enää N määrä bändejä, joiden levyjä kehtaa ostaa. Kuka oikeasti muistaa enää sellaista uutta artistia/bändiä jonka levy Oli Vaan Pakko Saada?

Tämä alkaa myös näkymään yllätyksettömyytenä levypalkinnoissa, eli nämäkin palkinnot olisi melkein voitu suoraan postittaa voittajille, ja voittaja-listat julkaista kunnan ilmoitustaululla.

minh kirjoitti...

Mun on nyt ihan pakko tulla tähän väliin vähän haukkumaan tuota Mannaa. Siis ihan täysi tuote ja kauhea PJ Harvey-kopio. Kyllä, levy on hyvin tehty ja soitettu, mutta täysin ylituotettu ja vailla minkäänlaista rosoa tai epätasaisuutta, joka tekee aloittelevasta artistista(vihaan artisti-sanaa!) mielenkiintoisen ja sellaisen, jonka kehitystä on kiva seurata.
Tämä uuden levyn arvosteluissa mainitaan esikoislevy(ja vielä pahempaa, väitetään tätä uutta levyä esikoislevyksi!) ehkä joka kymmenennessä jutussa, miksiköhän? No varmaan siksi, että se oikea ensimmäinen levy on ihan erilaista musiikkia, eikä sovi tähän nykyiseen rock-imagoon. Minusta tässä ei ole mitään mielenkiintoista, liian valmis ja kasassa oleva TUOTE.
En kiellä, etteikö Mannalla olisi hyvä ääni ja varmasti lahjojakin, mutta nyt ei ole ikäänkuin mitään kehittymisen varaa ja imago on niin viimeistelty ja "katu-uskottava" (so not!)täysi markkinointihulina päällä, että tätä ei vain voi pitää mitenkään sympaattisena tai omaperäisenä juttuna. Jos Manna olisi jotenkin KEHITTYNYT tähän suuntaan parin levyn ja muutaman vuoden aikana, ymmärtäisin paremmin, mutta nyt yhtäkkiä vaan ilmoille singahtaa täysin erilainen levy ja uusiksi stailattu muija. Pah!

Ja tuo Truth Song on ihan selvä kopio Polly Harveyn biisistä, muistaakseni Man-sized. Entäs tuo video, joka tuossa ensimmäisenä on? Mannalla on isoksi punatut huulet ja suora musta tukka ja laiha runko, vähän liian ilmiselvää...

-minh-

Tiina kirjoitti...

Dårka, nih, kuka väitti ettei maailma ole epäreilu. :)
Miten sä aiot toteuttaa ton sun PMMP-vapaan elämän? Muuttamalla ulkomaille? Näkisin, että se on ainut vaihtoehto.

Mymskä, uskotaan. :)

Kata, hah, onnekas, et ole kuullut PMMP:stä!
Noista luettelemistasi bändeistä 22 Pistepirkko taitaa olla ainut, joka on päässyt jonnekin Emma-gaalaan joskus. Kai ne on päässeet (tai joutuneet, miten sen ottaa), luulisi.

Anonyymi, räppiin suomenkieli ei ainakaan sovi ollenkaan. Minun mielestäni.

T, joo siitä latauksestahan se johtuukin, että musiikki on paskaa. En muuten ole ladannut laittomasti yhtään kotimaisten bändien musiikkia ainakaan viimeisen vuoden aikana. Kaikki on ostettu joko cd-levynä (eli tasan yksi kappale) tai kopsattu kaverin ostamalta levyltä. Niin että ime tätä, ÄKT.

Minh, hassu juttu. Mä en tiedä oikeastaan mitään sen enempää PJ Harveysta kuin tästä Mannastakaan, mutta sen verran mitä olen kumpaakin nähnyt ja kuullut, niin yhteys on ollut minullekin aivan selvä. Sitten kuitenkin luin tuolta Myspaceta tai jostain Mannan suurimpia vaikutteita ja vähän kummastelin, ettei siellä mainittu mielestäni PJ Harveyta ollenkaan. Sitten ajattelin, että ehkä vaan kuvittelin tän yhteneväisyyden näiden artistien välillä... Mutta en näköjään!
Äh, no tylsää, että tämäkin oli sitten näin laskelmoitu juttu.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä suomi itseasiassa taipuu räppiin, jos sitä tehdään kielen ehdoilla, mitä ei tehdä. (Raptori teki..)

Anonyymi kirjoitti...

Ooh, Minh! Rakastettava olento! Terveiset ja kiitokset hänelle kommentistaan! Multakin kuivuu aivot, kun kuulen Manna-hehkutusta. Ainoat hyvät asiat Mannassa on, että se on Rane Raitsikan sisko ja Olympiastadionin arkkitehdin lapsenlapsi, sekä se, että Joensuu 1685:n ihana laulaja soittaa sen keikoilla kitaraa. Toisin sanoen suku ja bändi on OK, rouva itse pelkkä tosi isonenäinen ja ehkä just siksi milloin PJ Harveyksi, milloin Patti Smithiksi stailattu viiksekäs, nuotissa pysymätön jäykkis.

Rane Raitsikka eli Harri Jäntti ja koko Smack-yhtye on tunnetumpia esim. Jenkeissä kuin suomalaisen nuorison keskuudessa. Smackin vaikutus sellaisiin takavuosien pikkubändeihin kuin Nirvana ja Guns N'Roses oli suuri. Mutta Hanoi Rocksin lailla Smack on täällä synnyinmaassaan edelleen oikeasti vain kulttisuosiossa ja ylittää yleensä vain keltaisen lehdistön uutiskynnyksen tyyliin "nistimme häpäisevät meidät maailmalla".

PMMP on vielä noita perusvinkujiakin paskempi sen takia, että ne ovat perseraiskanneet mm. Mana Manaa (toivottavasti et ole niin nuori, että Mana Mana tarkoittaa sulle sitä Muppet Show'n laulua, jota saa puhelimen soittoäänenä!) ja että Paula Vesala mielellään esiintyy älyllisenä olentona ja kertoo lehdissä mielipiteitään tekijänoikeuslainsäädännöstä yms. Multa henkilökohtaisesti lentää yrjö joka kerta, kun luen/kuulen PMMP-jutun, jossa ne kehuskelee sillä, miten punk ne on, tai jossa Vesala vinkuu, miten hänen taiteilijana pitäisi saada enemmän liksaa taiteestaan, koska hänellä on perhe elätettävänään. Varmasti tiukkaa penninvenytystä hänellä siellä Rasmus-kartanossaan.

minh kirjoitti...

:D :D

Siis Smack oli mulle yksi 1980-luvun tärkeimmistä bändeistä ja liittyi Lepakkoon niin olennaisesti, että en ikinä voisi yhdistää Rane Raitsikkaa tähän laskelmoituun muiqqikseen, ellen tietäisi...:/

"...milloin PJ Harveyksi, milloin Patti Smithiksi stailattu viiksekäs, nuotissa pysymätön jäykkis..."

YEAH :D

-minh-

Tiina kirjoitti...

Tuosta Smackista. Mulle bändin nimi on kyllä ollut aina tuttu, mutta en nyt osaa yhtään kappaletta niiltä nimetä. Mutta mä olen ollut 4-12-vuotias silloin kun Smack on ollut olemassa, joten intressit on silloin olleet jossain ihan muualla musiikillisesti.
Tarttee varmaan yrittää penkoa Smackin musiikkia jostain ja koklata.

Jos Smack olisi ollut suosittu Suomessa, siis silleen isosti eikä vaan tietyissä porukoissa, niin tuskin sillä silloin olisikaan ollut mitään kulttimainetta missään. Suomessa sen enempää kuin Jenkeissäkään. Oikeasti.

--KATA-- kirjoitti...

Aah, kiitän Minh kun osasit pukea kaiken sanoiksi. Just näin!

Anonyymi kirjoitti...

Oli ala-asteella Tampereella, kun Smack aloitti uransa. Lepakon skenestä ja katuhypetyksestä ei siis ollut mulla tietoakaan. Tutustuin bändiin telkkarin avulla. Sunnuntain Toivotaan, toivotaan -ohjelmassa tuli Mad Animal Shuffle ja Criminal. En muista, oliko ne videoita vai soittiko bändi studiossa. Samassa ohjelmassa oli iskelmää ja muuta. Suomessa siis on ollut ihan Ylen kanavillakin 1980-luvulla kaikkee tollasta coolia. Ehkä sä Tiina katoit vain pienenä sitä toista Ylen kanavaa!

Suomen mainstream-telkkarin kautta löysin Cultinkin jo lapsena, bändin ollessa vielä varhaisessa olomuodossaan. Todella älytöntä, kun nyt kelaa asiaa. Arvostan hillittömästi senaikaisia toimittajia, joista junteimmatkin siis otti ohjelmiinsa tollasta aika altsua.

Kata, sunkin blogi on ihana! Mun sydäntä lämmittää tietää, että sun, Minhin ja tän Tiinan kaltaisia ihmisiä on olemassa!

Tiina, nyt tekemään Smack-kotiläksyä!

Tiina kirjoitti...

Joo, siis mulla ei ole mitään tarkkaa mielikuvaa siitä minkälaista musiikkia edes kuuntelin joskus alle teini-ikäisenä. Aloin vasta siinä 13-vuotiaana varmaankin tajuta jotain musiikista ylipäänsä, sitä ennen taisin kuunnella pelkkää paskaa.

Kuuntelinkin jo Youtubesta jokusen kappaleen Smackia, ei se ollut ollenkan huonompaa. Kuuntelin Nirvanan Smack-coverointiakin, jotain vanhoja live-äänityksiä löytyi sieltä.

Ja kiva, että sydäntä lämmittää. :)