Yhteisasuminen vanhempien kanssa ei mitenkään päin toimisi enää tässä iässä, mutta välillä tuntuu, että olisi mukava olla vielä se viaton 15-vuotias, jota ei kesällä painanut sen enempää vastuu kuin huoletkaan. Silloin tietysti kaikki, varsinkin tunteet, oli aika paljon traagisempia kuin tänä päivänä. Silloin elämä ei ollut lyönyt päätä niin paljon vastapalloon (Samuli Putroa lainatakseni), että olisi vielä kyynistynyt.
Olen tainnut saada auringonpistoksen, kun tällaisia ajattelen. Olen nimittäin tänään ollut kokonaisvaltaisen onnellinen istuessani ulkona kuumassa auringonporotuksessa kuunnellen Jaakkoa & Jayta. Onni taitaa olla siinä.
Etsin huivin jostain ja lähden takaisin ulos. Heippa, pupuset!
4 kommenttia:
Se olisi kyllä vallan mukavaa, jos saisi edes hetkeksi välillä palata siihen huolettomaan elämään. (En kyllä muista, pidinkö sitä silloin huolettomana; luultavasti en, mutta ei takerruta pikkuseikkoihin.) Vaikka enää ei tarvitse miettiä koulutehtäviä, niin siltikään sellaista oikein kunnollista autuaallista vapaa-aikaa ei ole kun aina olisi jotain tekemistä: siivoamista, pihatöitä tms. On se niin kivaa olla aikuinen...
Halauksia ja kesä.
Vanhuus ja viisaus :)
Henu, se on kyllä ihan totta, että eihän sitä itse silloin pitänyt huolettomana elämänä ja ajatteli, että olispa jo aikuinen niin voisi sitä ja tätä.
Alcinoe, itelles. :)
Isopeikko, ja varsinkin jälkiviisaus. :)
Mulla taisi jäädä tossa vähän niin kuin ajatus kesken ekan kappaleen lopussa, mutta toivottavasti tavoititte sen siitä. Tarkoitin siis, että nyt kuuluu ne samat pääskyset ja autojen hurinat yms. niin tulee sellaisia flashbackeja lapsuuden kesistä.
Lähetä kommentti