No need to think

Kolmen tunnin yöunien jälkeen töissä. Olen niin onnellinen. (Sarkasmia). Pääsinpähän kerrankin ainakin ajoissa paikalle, niin pääsen sitten myöskin ajoissa pois. Oma mokahan se tietysti ensin oli, kun en mennyt nukkumaan ennen kahta. Mutta perustelen valintaani sillä, että oli niin kuuma ja minun piti lakata kynteni ja ehkä vähän katsella telkkarista "julkkisten" huumevieroitusta. Sitten kun lopulta simahdin, niin heräsin viiden aikaan aamulla julmettuun olkapääsärkyyn. Ah, vanha ystäväni, olet siis palannut... Eihän siinä auttanut sitten kuin vetää nappia naamaan ja yrittää nukkua, mutta puolen tunnin päästä tulin siihen tulokseen, että on ihan sama vaikka nousisinkin sitten saman tien. Ja niin tein. Ja sitten istuin puoli tuntia kylmäkääre olkapäällä syömässä aamupalaa, kunnes alkoi vähän helpottaa. Nyt on ihan hyvä jo.

Eilen illalla (tai yöllä), kun Espanja lopulta pitkän ja puuduttavan jalkapallo-ottelun (josta en tosin itse katsonut kuin ihan lopun) jälkeen voitti sen maailmanmestaruuden, niin jengi kadulla alkoi huutaa siihen malliin kuin vähintäänkin Suomi olisi voittanut. Raivokasta huutoa ja mölinää kesti jonkin aikaa, kunnes jostain toisaalta kuului naisen huuto "turpa kiinni!!!" Olihan se nyt kuitenkin jo puolenyön aikaan silloin. Mölinä muuten lakkasi heti. Se oli yllättävää. Ne keskusta-asumisen hyvät ja huonot puolet. En ole ihan varma kumpiin tuo kuului.

Viikonloppu oli iloa ja onnea pursuava. Olin lauantai-iltana rakkaudessa neljään eri mieheen. (Oikeastaan tämän postauksen voisi lopettaa samantien. Tuohon ei voi olla enää mitään lisättävää.) Yhtään niistä en kyllä saanut kotiini raahattua. Eipä sillä, että olisin yrittänytkään. Miehiin on ihan hyvä olla rakkaudessa vain silleen kaukaa. Heti, jos ne päästää iholle, tulee ongelmia. Voin vaan kertoa, että yhdellä niistä oli maailman hienoimmat hiukset. Toisella oli ihan uskomattoman mustat silmät ja ihana nenä. Ja entä ne kaksi muuta? No ne olivat tietysti Jaakko ja Jay.

Minulla kävi lauantaina ihan mieletön säkä kun satuin huomaamaan, että ko. duolla oli samana iltana mahdollisesti kesän ainoa kotikaupungin keikka Telakalla. Minähän laitoin välittömästi sanan kiirimään viidakkorumpuja pitkin ja lopulta olimmekin illalla tyttöjen kanssa jammailemassa poikain tahtiin. Oli kuuma, oli päälle hyppiviä teinipoikia, paljaita varpaita ja lasinsirpaleita, oli hyvää musiikkia, älyttömän hyvä fiilis ja paljon rakkautta. Olenko jo maininnut, että rakastan Jaakkoa & Jayta ihan kauheasti? Sen suoran rakkaudentunnustuksen tosin ajattelin jättää johonkin vähän vähemmän ilmeiseen tilaisuuteen.

Keikan paras hetki oli ehkä se, kun Jay alkoi rumpupalikoilla rummuttaa Jaakon kitarankieliä. Niin että siitä tuli ihan oikeata musiikkia, kun Jaakko vaihteli sointuja vasemmalla kädellään. Ihan uskomatonta! En tiennyt, että niin voi edes tehdä. Jaakko tiesi, koska sanoi session jälkeen Jaysta, että "se on sitten ihana kun se tekee noin" ja heti perään Jaylle, että "oot ihana". Söpööööööö...

Jos ette ole vielä tajunneet, niin käykää oikeasti tsekkaamassa Jaakko & Jay livenä, jos ne joskus tulevat jonnekin teidän lähelle. En usko, että kadutte. Olisin ehkä maailman onnellisin, jos joku joskus kertoisi käyneensä tämän minun mahdottoman aivopesuni ansiosta niiden keikalla ja alkaneen tykätä. Minä ainakin olen vakuuttunut siitä, että olen Jaakon & Jayn musiikin ansiosta parempi (joskin ehkä vähän rasittavampi) ihminen. Olkaa tekin.

Ps. Laittaisin kuvan keikalta postaukseen, mutta valitettavasti olen töissä ja kuvat on kotona. Ehkä myöhemmin.

Pps. En osaa oikein enää kirjoittaa musiikista tänne blogiin. Olen ostanut hyviä levyjä ja käynyt hyvillä keikoilla, mutta olen ehkä menettänyt kykyni kirjoittaa niistä. Eipä sillä, että kukaan niitä nyt varsinaisesti kaipaisi.