1. maaliskuuta 2011

The end is the beginning is the end

Norppaprojektin ensimmäinen päivä on lähtenyt takkuillen käyntiin. Söin jonkun Kariniemen ällöttävän kanakorin, joka oli varmaan ravintoarvoltaan yhtä hyvä kuin maultaankin. Ongelmahan tässä kohtaa on tietysti se, että olen maailman laiskin kokki, joten ostan mieluummin valmista syötävää, jota ei tarvitse kuin lämmittää. Pitäisi varmaan ruveta jollekin salaatti- ja kaurapuurolinjalle, joka ei ylitä vaativuus-/vaivasuhteessa kriteerejäni. Myöskin Oscar-valvojaisista, jotka luonnollisesti päättyivät nukahtamiseen, on vielä jäänyt naposteltavaa, joka on pakko syödä loppuun.

Olen kylläkin kävellyt tänään paljon, koska kävin Ikeassa. Siellä tulee käveltyä paljon, vaikka menisi vain "nopeasti läpi", koska se on niin loputtoman suuri. Toki siellä on niitä oikopolkuja, mutta tänään en käyttänyt niitä, vaan menin koko reitin. Jossain vaiheessa pelkäsin jo jääneeni johonkin ikuiseen Ikea-luuppiin, kun nuolet lattiassa vain jatkuivat ja jatkuivat eikä loppua näkynyt. Lopulta pääsin kuitenkin ulos sieltä.

Meinasin ensin syödä Ikeassa niitä kuuluisia lihapullia, joita en ole maistanut vielä koskaan, mutta ilmeisesti ne lihapullat eivät tulekaan muusin kanssa, vaan joko kokoperunan tai ranskanperunoiden? Mitä ihmettä?! Mikä pettymys! Olen aina kuvitellut, että lihapullat syödään perunamuusin kanssa. Kokoperuna! Blah!

Ikeasta saaliikseni jäi vain yksi neulottu viltti (joka on ihana sekä lämmin) ja kynttilöitä. Olen syvästi pettynyt Ikean sohvatyynyjen valikoimaan. Tosi tylsiä ja rumia tyynyjä. Päällimmäisenä tarkoituksenani oli siis käydä ostamassa pari kivaa tyynyä sohvalleni, mutta pah. On mentävä jonnekin muualle. Jonnekin, jossa kaikki ei näytä niin ruotsalaiselta. Älkääkä vaan ehdottako, että alkaisin ommella itse. Hah hah hah haa...


10 kommenttia:

Mymskä kirjoitti...

Mun mielestä ne lihapullat ei ole mitään hyviä, mutta eihän eineslihapullat edes VOI olla hyviä... Muuten olen kyllä Ikeassa saanut ihan melko hyvääkin ruokaa (ja ne prinsessaleivokset on oikein hyviä).

Riikka kirjoitti...

mä oottelen vielä niitä bikinikuvia.

mitenkään mihinkään (paitsi silmänaluksiin) liittymättä. ostin kerän sukkalankaa (Nalle kukkaketo, väri kielo) ja siinä langan vyötteessä oli tällainen loruntapainen tai mikälie: "Vähän matkaa mökkitietä eteenpäin ja siellä se avautui - valtava kangasmetsä ja puiden alukset täynnä kirkkaanvalkoisia, hohtavia kieloja, sylin täydeltä kieloja". Tuli vaan mieleen.

Tiina kirjoitti...

Mymskä, eines??? Eikö ne muka leivo niitä lihapullia siellä itse omin pikku Ikea-käsineen? Mä olen järkyttynyt lisää!
Äläkä puhu mulle mistään prinsessaleivoksista! ;D

Riikka, saat odotella. :D
Puiden alukset... Nyt mä näen mielessäni avaruusaluksia lähtemässä laumoittain puista. Onko puilla sitä paitsi edes alusia tai aluksia? Nehän kasvavat maan sisästä...

Annikki kirjoitti...

Tiina hei, oletko ajatellut, että ompelisit itse ne tyynyt? Tai oikeestaan nehän voisi virkatakin...

Minä tykkään niistä lihapullista ja siitä kastikkeesta ja ranskiksista ja siitä puolukkahillosta. Se on hyvä yhdistelmä.

Tiina kirjoitti...

Annikki, hmm, mielenkiintoinen ajatus. Mitäpä jos mä ompelisin itse ne tyynyt! Tai virkkaisin! ;D
Mä en syö puolukkaa missään muodossa kovin mielellään, mutta muuten en toki tyrmää makuelämystä kokematta sitä.

nona kirjoitti...

En ole vielä ehtinyt maistamaan Ikean kuuluja lihapullia ja olen tosi pettynyt, jos ne onkin huonoja.
"Norppaprojekti" asenteella "turhat namit jäävät kauppaan" kuulostaa just fiksulta, ihan anorektisen tiukkaa nälkäkuuria ei pystyisi vetämään, nimimerkillä samainen projekti työn alla:) Kun vaan järjestää aikaa liikunnalle, niin homma menee ihan itsestään uomiinsa.
Kuvaile hienot sohvatyynyt, oletko kokeillut Indiskaa, jos Ikean kartanoromanttinen skandinaavityyli ei pure?

annareetta kirjoitti...

Eiku kokoperunaa!
Musta on sinänsä hassua, että antaa jotain kaks perunaa ja sit viistoista lihapullaa :D

Norppaprojektista: Mä oon huomannut, että mitä vähemmän ajattelen painoani, sitä paremmin pysyn ruodussa eli älä anna koko elämän pyöriä sen asian ympärillä.
Toinen juttu on oikeasti se välipala! Pidä vaikka joka päivä joku hedelmä tai myslipatukka tai mikä tahansa mukana, koska se pelastaa siltä ahmimiselta, jos aikataulu muuttuukin.
Tee kauppareissu niin, ettet kävele karkkihyllyn ohi (vai mikä se oma kompastuskivi onkaan) äläkä mene nälkäisenä kauppaan!
Tärkeä pointti tajuta on myös se, että Sinä et muutu vaikka vartalo muuttuisikin :) ihmisillä tuntuu just siihen liittyvän pelkoja, että muuttuis jotenkin ylimieliseks tai arvostelvaksi tai tyhjäpääksi sitä mukaa, kun ulkokuori alkaa näyttää paremmalta :)
Hiljaa hyvä tulee. Elämäntapamuutos kestää vuosia, ei kuukausia, että siitä tulee osa arkea. Kärsivällisyyttä ja rohkeutta matkaan!
Vielä pari vinkkiä: Vaihda lautaskokoa tai jos syöt esim. buffassa, ota salaattilautaselle se oikea ruoka ja ruokalautaselle kasvikset.
Mulla on toiminut myös urheillessa se, etten tuijota, montako minuuttia tein ja montako kaloria paloi vaan teen just sen aikaa, kun hyvältä tuntuu ja kuin huomaamatta koko ajan jaksaa enemmän.
Takapakit on ihan sallittuja ja saa rypeäkin, ei vaan pidä jäädä tuleen makaamaan.
Sovi itselles palkintoja, vaikka että kahden kilon jälkeen saa ostaa levyn ja viiden kilon jälkeen saa mennä kampaajalle.
Tästä tuli nyt hillitön tsemppitilitys!

Elegia kirjoitti...

Kaunis tuo neulottu viltti ja tykkään kynttilän väristä! Huonekaluja en Ikeasta ostaisi, mutta siellä olis niin paljon kaikkea "krääsää", jota tekisi mieli päästä hypistelemään ja samalla kunto kasvaisi ja kalorit palaisi, kun sipsuttelisi siellä ympäriinsä! ;-))

Harmi vain, että lähin Ikea täällä on aika kaukana ja hankalan matkan päässä, höh.

Tiina kirjoitti...

Nona, joo, Indiskassa kävinkin juuri eilen, mutta siellä taas kaikki oli liian kiiltävää ja liukasta mun makuuni. :D No, ehkä jostain vielä löytyy sopivia tyynyjä...

Annareetta, hyvä tsemppitilitys ja hyviä pointteja. Mä olen huomannut, että mikään painonvartija-tyyppinen kaloreiden/pisteiden lasku ei sopisi mulle (jollekin voi sopia), koska mitä enemmän asiaa ajattelee, niin sitä pakkomielteisempää siitä syömisestä tulee ja sitä enemmän sitten tekee mieli syödä...
Ai vuosia, mä ajattelin kolmea kuukautta. ;)

Elegia, toi viltti on kyllä livenäkin tosi ihana. Ostin myös limenvärisen kynttilän tuon vaaleanpunaisen lisäksi. Ikeassa on kyllä kivaa krääsää. :)

Ofelia kirjoitti...

Mun on pakko olla hengessä mukana fyysisestikin tässä norppaprojektissa. Mää oon niin läski. Syön paraikaa herkkuvarastojani loppuun jotta voin huomenna ostaa uusia, öh, siis huomenna aloittaa sen DIEETIN!!! Edes KOLME kiloa pois! Onko se nyt muka niin vaikeeta?!