20. maaliskuuta 2011

Long day's journey into night

Kaunista tekstiä pystyy kirjoittamaan silloin, kun on joko niin onnellinen, että meinaa pakahtua, tai tosi melankolinen. Suurimman osan ajasta on ihan tavallista. Tasaista kuin Pohjanmaalla. Ei niin kuin Linnanmäen vuoristoradassa.

Joskus ihmisen pitää muuttaa ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Ravistella menneisyyden pölyt hartioilta ja heittää nurkkiin kertyny romu roskikseen. Mietin, koskeeko sama myös blogeja? Olisiko kirjoittaminen mielekkäämpää, jos jättäisi vanhat tunkkaiset nurkat taakseen? Osaisiko sitä olla jotain muuta jossain muualla vai olisiko sittenkin ihan sama kuin ennenkin?

Hetken harkitsin tänään toisen blogin aloittamista. Se olisi blogi, joka ei kertoisi minusta. Tai tietysti kertoisi, mutta ei välttämättä sitten kuitenkaan. Kaunokirjallisuuden keinoja käyttäen ne jutut voisivat olla fiktiota tai sitten faktaa. Ei sillä olisi väliä. Täällä en oikein voi irroitella, koska kaikki mitä sanon, koskee kirjaimellisesti minua ja aiheuttaa sydämentykytyksiä lähimmäisille.

Mutta sitten luovuin ajatuksesta (ainakin toistaiseksi), koska en itsekään jaksa kovin hyvin seurata toisten bloggaajien sivuprojekteja. Kimpoilen nyt kuin kärpänen lasipurkissa. Toteutanko itseäni vai pysynkö tässä. Tai siis eihän tämä blogi mihinkään menisi, mutta tarvitsenko uuden tatamin taisteluilleni? Keväällä tekee mieli aina uudistua jollain tavalla, mutta miten?

2 kommenttia:

Mymskä kirjoitti...

Mä olen tässä asiassa jo kai jonkin sortin asiantuntija :P

Olen huomannut, että ne sivuprojektit tuppaavat kuolemaan melko varhaisella iällä, ja loppujen lopuksi palaan aina sinne mistä lähdin. Jostain uudistumisentarpeesta kai ne alkunsa ovat aina saaneet, mutta niissä sitten jotenkin pinnistelee liikaa... Ei osaa kirjoittaa sillä tavalla löysin rantein kuin alkuperäisessä (usein yrittää välttää sitä, että ihmiset osaisivat yhdistää sivuprojektin ja sen varsinaisen jne.).

Ja sitten jostain kumman syystä (yleensä etsin merkintää jostain tietystä asiasta, koska blogini on näköjään elämäni arkisto) menen lukemaan sen varsinaisen blogini vanhoja merkintöjä ja huomaan, että haluan sittenkin kirjoittaa juuri sillä tavalla ja juuri sinne.

Ihan kaikkein ensimmäinen blogi on sentään sellainen, etten usko avaavani sitä enää koskaan.

Tiina kirjoitti...

Mä olen luopunut siitä ajatuksesta, että haluaisin kirjoittaa jotain toista blogia niin, että mua ei tunnistettaisi samaksi, koska se olisi joko mahdotonta tai sitten tosi tylsää. Koska kuitenkin tykkään teistä lukijoista/kommentoijista enemmän kuin omista jutuistani.

Se on kyllä totta, että lyhytaikaisuuden vaara on olemassa. Pitäisi varmaan ensin kirjoitella "pöytälaatikkoon" ja katsoa, että lähtisikö homma alkuunkaan toimimaan. Toisaalta eipä sekään haittaisi, vaikka sinne tulisi vain yksi kirjoitus parissa kuukaudessa.

Toisaalta tekisi mieli aloittaa myös joku valokuvaprojekti-tyyppinen blogi, mutta siihen tarvittaisiin joku oikeasti hyvä idea eikä vain 365 kuvaa vuodessa. Koska sitten ne kuvat taas olisivat jostain päivän ateriasta, kun en muuta kuvattavaa keksisi.