Kesävaateblues

Minulla on ongelma olkaimettomien rintsikoiden kanssa. Siis sellainen, että niitä ei oikeastaan ole. Rintsikoita siis, ongelmia kyllä on.

Oikeasti minulla on muutamat olkaimettomat rintsikat, mutta vain yksiä niistä voin käyttää. Yhdet puristavat kuin perkeleet, joten voin käyttää niitä vain, jos en halua hengittää. Mitä sitä nyt hengittämään, sehän on yliarvostettua. Ihmettelen, minkä kokotaulukon mukaan ne on tehty, kun ne ovat tismalleen saman kokoiset kuin normaalistikin rintsikkani. Kyllä ne pienemmälläkin puristamisella päällä pysyisi. Ja sitten minulla on parit olkaimettomat rintsikat, joiden etuosa jää töröttämään kuin mikäkin tarjotin. Siinäpä sitä sitten olisi rinnat kivasti kuin... no, tarjottimella.

Sitten on ne yhdet, jotka ei purista eikä törötä, mutta jotka ovat jo ainakin 10 vuotta vanhat ja alkavat olla kulahtaneet ja vastenmieliset. Ja siksi pitäisi saada jostain uudet. Sekä valkoiset että mustat mielellään. Mutta kaupoissa iskee epätoivo, kun valikoima on joko tyhmä, huono tai olematon. Ja siitä seuraakin sitten kysymys, että mistä te muut ostatte olkaimettomat rintsikkanne? Vai ettekö osta? Itse kuulun siihen joukkoon, jonka mielestä rintsikan olkaimet spagettiolkain- tai muun avaran topin kanssa näyttävät typeriltä. Myös ne silikoniset. Tai varsinkin ne. Paitsi jos ne ovat tosi kivat ne olkaimet, harvoin ovat.

Toinen ongelma löytyy flip-flopien eli varvastossujen eli varvassandaalien saralta. En löydä enää sellaisia kaupoista!!! Siis sellaisia kunnollisia, joissa on nätit kankaiset nyörit ja muutenkin osaset paikoillaan. Kaupoissa myydään tänä kesänä vain niitä kauheita muovisia varvastossuja, jotka tappavat varpaanvälit eivätkä pysy jaloissa suorassa. Jopa luottovarvastossukauppani H&M on alkanut myydä niitä kumilärpättimiä. Itken sisäisesti tätä surkeata kohtaloani. Sillä vaikka minulla on varvastossuja paljon, niin ne eivät ihan kauhean montaa kesää kestä kävelyä. Siksi uusien tarve on jokakesäinen. Ja nyt en vaan löydä kunnollisia mistään!

Ostin pari kesää sitten Prahasta aivan ihanat lempparivarvastossuni. Valitettavasti en ostaessani tiennyt, että niistä muodostuu lempparit, sillä muuten olisin ostanut niitä heti kolmet. Tai kymmenet. Ostin kyllä toisetkin, mutta ne ovat väriltään hempeän roosat, enkä oikein välitä siitä väristä. Kyllä kunnon varvastossujen pitää olla mustat. Kaksi kesää ne lempparit ovat palvelleet oikein hyvin, mutta nyt niiden pohja alkaa olla niin ohueksi kulunut, että pienenkin kiven päälle harkitsemattomasti astuminen aiheuttaa tuskankiljahduksia.

Jos ette vielä ole ymmärtäneet, niin rakastan varvastossuja! Sen lähemmäksi paljain jaloin kävelyä ei voi päästä, paitsi kävelemällä paljain jaloin. Jos saisin päättää, käyttäisin varvastossuja vuoden ympäri. Tai saisinhan minä päättää, mutta sitten varpaat jäätyisivät. Ja putoaisivat pois. Eikä sekään olisi kovin kivaa.

Kuva: Natalie Dee

Tiina: Mikä postaus ihmetytti lukijoita? Pitkä otsikko ja sekava lopetus

Tähän en tiedä vastausta, mutta siihen arvoitukseen tiedän, että mikä on sininen ja istuu puussa(*.

Otsikoiden aatelia by Aamulehti ♥

*) Vastaus löytyy kuvatiedoston nimestä.

You said that I've been away so long

Eilen oli suuri Foo-tapahtuma Helsingissä ja olinhan siellä tietysti minäkin. Säätila oli mitä parhain ja kaiken lisäksi saimme kunnian viettää päivän Yllätystytön arvoisassa seurassa. Ja tapasimme päivällä myös Mymskän, joka ei suostunut kuitenkaan lähtemään mukaan Kalasatamaan.

Kun kukaan ei varmaankaan tiedä, ellen kerro, niin kerron nyt sitten, että Kalasatamassa oli neljä esiintyjää eli kyseessä oli melkeinpä pienimuotoinen festari. Ensimmäisenä esiintyi Von Hertzen Brothers. En ole heidän suuri faninsa, mutta kyllähän heitä katseli kuunteli. Osa kappaleista svengasi kuin hirvi, mutta osa jäi sitten jonnekin progesfääreihin lillumaan hiukkasen liian pitkäksi ajaksi. Pelasimme tyttöjen kanssa "kumman kaa" -peliä (tai tässä tapauksessa "kenen noista kolmesta kaa" -peliä) Von Hertzenin veljeksistä ja lopputulos oli Jonne 2 - Mikko 1. Olin luonnollisesti häviäjän puolella. Niin paitsi Kie ei saanut yhtään ääntä. Sori.

Ne veljekset, järjestyksessä Jonne (vas.), Kie ja Mikko.

Von Hertzen Brothersien jälkeen poistuimme lavan lähtistöltä varjoon hetkeksi hengailemaan. Purkutilanne siltä lavan lähialueen aidatulta alueelta ei oikein toiminut ja ahdistuin ja säntäilin sieltä ulos kuin peura ajovaloissa, ja vasta myöhemmin kävi ilmi, että siinä portilla jaettiin rannekkeita, joilla olisi päässyt takaisin sinne aidatulle alueelle. Portsari sanoi, että 2000:lle jaetaan rannekkeet (koko alueella oli kai noin 28.000 ihmisen lasta) ja loput saavat jäädä aitojen ulkopuolelle. Inisin, että mutku me tultiin tuolta, mutta portsari pysyi kovana ja sanoi, että näitä on jaettu tässä koko ajan. Ranteet auki.

Seuraavan esiintyjän eli Michael Monroen saimme siis katsella ja kuunnella kauempaa aitauksen ulkopuolelta. Sydämemme vuosivat verta, koska olimme saaneet häädön sisäpiiristä. Kamerani zoomikaan ei oikein riittänyt sieltä aitauksen ulkopuolelta. Michael Monroe oli vauhdikas ja tapansa mukaan kiipeili lavarakenteissa. Kappaleita en juurikaan tuntenut, mutta arvostin. Muut bändin jäsenet olivat pieniä mustatukkaisia menninkäisiä. Tuorein menninkäinen on kuulemma Hellacoptersin ja Backyard Babiesin entinen kitaristi. Meininki oli ihan jees, vaikka yritinkin koko ajan mielessäni palata ajassa taaksepäin ja olla mokaamatta sitä rannekehommaa siinä portilla.

Michael Monroe. Siisti saksofoni.

No mutta eikä mitä! Mustan pilven takaa pilkahti aurinko (metaforisesti puhuen, todellisuudessahan aurinko porotti koko ajan). Kun Michael Monroen keikka loppui, niin portsarit yllättäin päästivätkin lisää porukkaa sisäkehälle. Pinkaisimme joukon jatkoksi ja pääsimme kuin pääsimmekin takaisin aitojen sisäpuolelle! Helpotus oli hirmuinen. Emme uskaltaneet enää hievahtaakaan saavuttamiltamme paikoilta, ettemme vain enää joutuisi syrjäytetyksi Daven välittömästä läheisyydestä.

Kolmantena bändinä soitti skottilainen Biffy Clyro. Olin kuunnellut bändiä jonkin verran YouTubesta ja se kuulosti siellä aika pitkäveteiseltä, mutta livenä se rokkasikin enemmän. Ne karvaiset tatuoidut tyypit olivat kyllä ihan skotin näköisiä. Ja näytti niillä olevan fanejakin yleisön joukossa, vaikka itse en kyseistä yhtyettä ennakkoon tuntenutkaan.

Biffy Clyro.

Biffy Clyron jälkeen tunnelma alkoi tiivistyä ja lopulta, ihan vain muutaman minuutin aikataulusta jäljessä, lavalle säntäsi Dave Grohl. Olimme sijoittuneet lähes aivan sen lavan sellainen pitkulaisen lisäkkeen kärkeen ja siihen se juoksi, ihan meidän viereemme! Melkein olisin voinut käsin koskea Dave Grohlia! Mutta vain melkein. Koskaan en ole ollut niin lähellä jumalaa! (Pientä liioittelun makua ehkä hehkutuksen varmistamiseksi). Uskontonihan ei kiellä pitämästä montaa jumalaa.

Foo Fighters. Huomatkaa Lemmy kuvaruudussa.

Foo Fighters oli siis aivan mahtava. Kerrassaan! Vaikka muutama vuosi sitten Wembleyllä olikin ihan huikea fiilis olla siellä 86.000 tyypin joukossa, niin oli siinä jotenkin autenttisempi tunnelma seistä sardiinina muiden hiestä nihkeiden ihmisten keskellä ja laulaa ja kreisibailata Foo Fightersin tahtiin ja erottaa Daven hampaiden välitkin (jotka olivat puhtaat) hänen hymyillessään. Aloitusbiisi oli muuten Bridge Burning. Silloin Wembleyllä aloitusbiisi oli The Pretender. En tiedä miksi Foo Fightersin aloitusbiisit ovat minulla niin merkityksellisiä, että ne jäävät mieleen, koska en esimerkiksi muista yhtään millä biisillä Alice In Chains aloitti viime kesänä. Tai ehkä olin niin jossain tajunnan ulkopuolella silloin.

Dave Grohl rokkaa.

Kaikin puolin kannatti siis raahautua paikalle. Toivottavasti siellä olit sinäkin.

Ps. Juuri eilen keskustelimme siskon kanssa liian pitkistä blogikirjoituksista ja siitä, ettei niitä jaksa lukea. Niin että pahoitteluni tästä.

Soooo hömppä

Mikä ihme on teinipommi? Räjähtääkö se?

Aamulehti




Google ei hyväksy, että sijaitsisin missään muualla kuin maan Sverige kaupungissa. Kai se sitten on uskottava. Ihmettelinkin, mikä tuo Ruotsin lippu on, mikä tuossa ikkunan ulkopuolella heiluu. Ja miksi Kaarle Kustaa käy koko ajan ruinaamassa minua orgioihinsa.

asafjölksfa

Taloussanomien toimituksessakin ollaan taidettu korkata jo ensimmäiset jussivissyt.

Hauskaa Juhannusta kaikille teille söpöliineille!

20 syytä, miksi en kuuntele radiota

Gramex on julkaissut listan viime vuonna eniten radiosoittoa saaneista yhtyeistä tai artisteista:

Kaikki kaupalliset radiot

01. Eppu Normaali 16 079
02. Madonna 15 794
03. Bruce Springsteen 15 266
04. Bon Jovi 14 697
05. Lady Gaga 13 136
06. Yö 12 757
07. Jenni Vartiainen 12 677
08. Michael Jackson 12 636
09. Robbie Williams 12 199
10. Irina 10 973

Valtakunnalliset radiosoitot

01. Eppu Normaali 10 103
02. Jenni Vartiainen 7 386
03. Bon Jovi 7 264
04. Lady Gaga 6 877
05. Juice Leskinen 6 796
06. Irina 6 718
07. PMMP 6 257
08. HIM 6 239
09. Leevi & The Leavings 6 131
10. Bruce Springsteen 6 112

Ei minulla tähän oikein ole muuta sanottavaa, kuin että... miksi?

What's the point if there's no view?

Mietin tuossa aamulla töihin raahautuessani tätä elämän järjettömyyttä. Tuhlaan elämäni tekemällä kahdeksasta neljään työtä, josta en pidä, saadakseni rahaa maksaakseni laskut, joita en oikeastaan edes haluaisi maksaa. Jossain sadan vuoden päässä häämöttää eläke, joka tuskin tällä minun työurallani on edes kovin kummoinen. Jos niin vanhaksi saa edes elää. Elämme kuin robotit ja jos säkä käy, saamme olla vapaalla jalalla viisi viikkoa vuodessa.

Joo, realistina toki ymmärrän, että on pakko maksaa vuokra, sähkö jne. jotta pysyy tässä yhteiskunnassa mukana, mutta... onko tässä oikeasti mitään järkeä? Olen ehkä myöskin kaikista epäuskottavin tapaus valittamaan tästä, koska olen viettänyt aika vapaata opiskelijaelämää joidenkin mielestä varmasti liiankin pitkään. Mutta sitä suuremmalla syyllä tulevaisuuden painava taakka painaa hartioitani kasaan.

Toivon mukaan tämä tämänhetkinen hommani ei ole mikään työelämäni huippupiste, eli toivottavasti joskus tulevaisuudessa saisin tehdä jotain, josta oikeasti pidän. Konttorissa istumisen sijaan upottaisin mielelläni kädet kyynärpäitä myöten paskaan (no en oikeasti, olen oksuherkkä!) ja tekisin jotain ihan konkreettista. Miksi en koskaan ole kouluttautunut sellaiselle alalle, ei voi tietää. Mutta jos tekisi työtä, joka ei tuntuisi työltä, niin silloin ei varmasti ahdistaisi yhtä paljon raahata näitä kahleita mukana. Ehkä silti olisin mieluummin vapaa. Tästä kaikesta.

Jonkin aikaa sitten oli juttua siitä, miten iso osa nuorista aikuisista on yhteiskunnalta "kateissa". He eivät siis maksa veroja eivätkä myöskään nosta sosiaalitukia. Tietysti tämä koettiin yhteiskunnan kannalta todella pahana asiana, siis miten voi olla, että joku ei suostu olemaan osa tätä koneistoa!!! Mutta voi miten vapauttavalta tuntuisikaan olla sellainen kateissa oleva ihminen.

Paljon puhetta, vähän tekoja. Niinpä niin.

Ps. Näin viime yönä unta, että painin karhun kanssa.

Hell Yeah Basically Fuck Yeah (*

Ostin talvella iPodin, vanhan ja uskollisen mp3-soittimeni alettua nikotella. Vaikka vähän vastustakin sellaista Applen ylivaltaa omissa teknisissä vimpaimissani (iPhonea en ole vielä ostanut, mutta todennäköisesti vain siksi, että ne ovat niin kovin kalliita), niin täytyy myöntää, että tuon iPodin kanssa on ollut hauska leikkiä. Se tuo ihan erilaista tunnelmaa musiikin kuuntelemiseen, kun voi siinä bussissa istuessa samalla katsella kuuntelemansa bändin kuvaa tai kyseisen levyn kantta tai mitä vaan kuvaa, minkä nyt sitten sen kappaleen tietoihin on halunnut tunkeakaan.

Kaiken muun hauskuuden lisäksi iTunes osaa tehdä lataamastani ja kuuntelemastani musiikista älykkäitä soittolistoja. Pyysin iTunesia tarttumaan toimeen ja rakentamaan minun musiikkimaulleni sopivat soittolistat. Syntyi seuraavanlaista tulosta:

Klassinen punk (Sex Pistols, No Shame), Alt Metal (Tool), Hard rock & Stoner rock (Kyuss, Wolfmother) ja Mainstream rock (kaikki muu, mikä ei käy edellä mainittuihin genreihin). Suluissa olevat siis vain esimerkkejä kyseisestä genrestä.

Suorastaan hämmästyin lopputulosta! Sehän oli justiinsa eikä melkein. Jos joku jatkossa kysyy minulta, millaista musiikkia kuuntelen, aion kertoa iTunesin mielipiteen asiasta. Itse en olisi paremmin noita genrejä osannut kuvata. Siis ymmärränhän toki sen, että iTunes nimenomaan minun musiikkini perusteella nuo "miksit" teki, joten mistään ihmeteoista tässä ei tokikaan ollut kysymys. Yleensä vaan nuo mp3-tiedostojen genret ovat vähän sitä ja tätä, joten näin tarkkasilmäinen lopputulos löi minut ihan häpnaadilla!

Jos haluat tietää minkä genren musiikista itse kuuntelet, niin tule Apple-uskoon! Me tiedämme jotain, mitä muut eivät tiedä.

*) Lainaus Bam Margeralta.

Duck and cover

Tänään on sellainen kesäsunnuntai, kun pitäisi:

• Nauttia ulkoilmasta, kerta ei sada (suoritin tätä kohtaa jo ihan vähän)
• Siivota (tätä en ole suorittanut yhtään)
• Käydä kuntosalilla (mañana)
• Ostaa valkoinen neuletakki ja kivat kesäkengät (sellaiset, jotka ovat kevyet ja hyvin avonaiset, mutta niillä on hyvä kävellä) (yritin suorittaa tätä kohtaa vähäsen, mutta en löytänyt toivomiani tuotteita)

Edellä mainittujen sijaan haluaisin:

• Löhötä sisätiloissa
• Herkutella
• Lukea kirjaa
• Nukkua päiväunet
• Katsoa boksilta kuluneen viikon Mullan Alla -jaksoja
• Pelata Angry Birds Rioa
• Pussailla

Todennäköisesti vietän lopun sunnuntaita suorittamalla osaa alemman listan asioista (ihan jokaista kohtaa en voi, itsestäni riippumattomista syistä) ja poden huonoa omaatuntoa siitä, että en suorita noita ylemmän listan asioita. No, ehkä tiskata voisi jossain vaiheessa. Ehkä.

Sen verran olen kuitenkin suorittanut tänään, että kuvablogini heräsi henkiin ainakin parin päivän ajaksi. Katsotaan miten tästä eteenpäin. (Siinähän ei ole muuten mitään vikaa, mutta inhoan kuvien siirtämistä koneelle. Kunpa voisin kuvablogata suoraan kännystä!)

Livin' on the edge

Positiivisten uutisten tietotoimistosta, päivää!

• Köyhä kuolee 12 vuotta aiemmin kuin rikas
• Liian vähäinen seksi voi tappaa
  

Tarttiskohan alkaa katsella hautapaikkaa jo jostain?

Feels just like a ball and chain

Alkaa mennä paasauslinjalle tämä blogi, mutta kun ei vaan voi mitään. Kun ihmisten tyhmyys on niin pohjatonta... *silmänisku*

Aamulehdessä on hyvin provosoivasti otsikoitu juttu, tai puheenaihe: "Pitäisikö suomalaisnaistenkin pyrkiä vain miesten miellyttämiseen?" Jutussa nyt ei sinällään ole mitään naputtamista, mutta osa sen kommenteista on ihan puhdasta komiikkaa.

Esimerkiksi: "Tottakai naisen kuuluu miellyttää miestään paremmin kuin nykyisen tasa-arvo vouhotuksen aikana tapahtuu. Mies ja Nainen eivät ole samanlaisia eikä kuulukaan olla."

Olen taas varmaan vähän yksinkertainen, mutta on pakko kysyä: Missä ihmeessä on säädetty niin, että naissukupuoli on jotain palvelus- ja miellyttämisväkeä, ja miessukupuoli taas ylempää lajia, jota palvellaan ja miellytetään? Raamatussa? Ai siis siinä kirjassa, jonka ovat miehet kirjoittaneet joskus tuhansia vuosia sitten? Tämä on asia, joka ei vaan mene jakeluuni millään. Mikä selitys se on, että naiset ovat olleet tuhansia vuosia alisteisessa asemassa mieheen nähden? Ei kai kukaan selväjärkinen ihminen voi ajatella, että sen kuuluu olla niin. Se, että sukupuolet ovat erilaisia, ei minun ymmärrykseni mukaan tarkoita, että toinen olisi jonkinlaisessa palveluskoiran asemassa. Me vain olemme erilaisia. Myöskin sukupuolten sisällä.

Tämäkin oli aika hauskalla tavalla yleistävä kommentti: "Kyllä pitää. Perusteluja: 1. Nainen on valtava luonnovarojen kuluttaja shoppaillessaan - ostovoima vähenee kun nainen palaa kotiin. 2. Nainen ei jaksa työelämässä ja kuluttaa yhteiskunnan voimavaroja sairastellessaan. 3. Nainen on pääosin julkisella sektorilla työssä jossa on valtavasti karsittavaa turhassa byrokratiassa."

Mielestäni on myös silkkaa komiikkaa se, kun jotkut miehet julistavat, miten ulkomaalaiset naiset ovat kaikin puolin parempia kuin suomalaiset. Ok, toinen tykkää kissoista ja toinen koirista. Jotkut molemmista. Ihan vapaasti saa ottaa itselleen ulkomaalaisen vaimon, ei se ole minulta ollenkaan pois. En sellaista miestä haluaisi kuitenkaan. Huvittavaa tässä on se, että todennäköisesti juuri samat miehet paheksuvat kovaäänisesti sitä, jos suomalaiselle naiselle ei kelpaa suomalainen mies. Jep jep...

Onneksi me jokainen saamme valita puoliskomme. Jopa naisetkin saavat nykyään. Se näitä miehiä varmaan nyppiikin. Tunnen paljon suomalaisia meihiä, jotka tykkäävät ihan tavallisesta suomalaisesta naisesta. Ei näillä ole mitään valittamista suhteessa, vaikka nainen ei häntää heiluttaen kannakaan heille tohveleita, kun mies saapuu raskaasta työstä.

Itse kyllä oikein mielelläni miellytän miestäni niin kauan, kun tilanne on jollakin tavalla vastavuoroinen. Jos mies ei koe, että hänen tarvitsee millään tapaa miellyttää minua, niin voi olla, että heiluriovi heilahtaa aika nopeasti ja lätkäisee miestä takapuoleen tämän mennessä. Koska niin voi nykyään tehdä. Koska nainen ei ole enää miehestä riippuvainen. Thai- ja musliminaiset tietääkseni ovat aika paljon enemmän riippuvaisia miehestään kuin suomalainen nainen.

No mutta. En ehdi nyt jäsennellä ajatuksiani tai oikolukea tekstiä tämän paremmin. Ensi kerralla ehkä hömppää.

You're such a fuckin' hypocrite

Suomi on epäilemättä Euroopan amerikkalaisin maa. Täällä ollaan hyvää vauhtia menossa samaan tekopyhyyteen, hurskasteluun ja ulkokultaisuuteen kuin Amerikassa, jossa koko Super Bowl -lähetys katkaistaan, kun jossain vilahtaa nänni.

Elokuvateattereissa tulee pian ensi-iltaan tanskalainen elokuva Klovni, jonka julisteessa (yllä, saa klikata isommaksi) näkyy osa tyypin sukupuolielintä. Herranjumala! Siis osa sukupuolielintä! "Lapsiperheet" ovat valittaneet mainoksesta ja nyt Finnkino peittää mustalla tarralla tuon kriittisen kohdan, jotta kukkahattutädit voivat taas hengittää rauhassa. Suomessa myöskin elokuvan ikäraja on korkeampi kuin Tanskassa, koska "komediassa on joitakin härskiksi luokiteltavia kohtauksia". Miten härskejä Tanskassa oikein sitten ollaan, kun ei ymmärretä suojella 11-vuotiaiden ihmistaimien silmiä ja mieltä moiselta härskiydeltä?

Miksi sukupuolielimen näkyminen muuten ylipäänsä järkyttää? Eikös alaston ihminen ole aika luonnollinen? Kaikillahan meillä on jonkinlainen värkki tuolla jalkojen välissä. Ja eikös varsinkin täällä Suomessa olla käyty aikojen alusta asti saunassa ilman rihmankiertämää? Missä vaiheessa alastomuudesta on tullut tabu? En vaan jaksa käsittää, en. Alastomuus ei varmaankaan järkytä lasta. Lapsi on ehkä korkeintaan utelias ja kiinnostunut ihmisvartalosta, mutta ei koe asioita sillä tavalla seksuaalisesti kuin aikuinen. Ja mitä enemmän kaikki laitetaan piiloon ja kielletään, niin sitä enemmänhän se alkaa kiinnostaa.

Olen ennenkin paasannut siitä, miten en vaan käsitä tätä nykymenoa, kun ihmiset pahoittavat mielensä milloin mistäkin. En jaksa enää pukea tätä omiksi sanoikseni, vaan lainaan tähän loppuun (ja olen saattanut lainata ennenkin) Stephen Fryn sanoja:

"The question seems flippant at first glance. Even rude. But it is a serious and profound question. Your feelings are hurt. You’ve chosen to take offence at somebody else’s words. So fucking what?

It’s an offensive world we live in. Deal with it like an adult. You have not been physically harmed. Why should your offence be more important than someone else’s freedom to express themselves?

So. Fucking. What?

Before you picket a theatre, write to your local paper, fire your AK-47 in the air, or call for someone’s head on a plate, ask yourself this question. Can you give an honest and coherent answer, explaining why your personal hurt feelings take precedence over someone else’s freedom?

Because you need to have an answer to this question. And it has to be a good one. Otherwise you will just be dismissed as an irrational, immature cry-baby with an inflated sense of the importance of your own sensibilities.

So.

Fucking.

What?"

Ps. Tämä hevosen sukupuolielin -keskustelu on jo legendaarinen.

O Romeo, Romeo, wherefore art thou Romeo?

Minulla on nyt huge problem. Näin viime yönä romantillista unta yhdestä näyttelijästä, mutta minulla ei ole aavistustakaan kuka tämä näyttelijä on ja miksi hän tuli uneeni. Olen siis melko varma, että kyseinen hemmo on oikeasti olemassa, mutta minulla ei ole mitään käsitystä hänen nimestään. En myöskään tietoisella tasolla ole pitänyt häntä mitenkään erityisen viehättävänä. Mutta unessani hän oli kyllä todella hurmaava tapaus. Unessa myös oli huomionarvoista se, että tyyppi oli livenä viehättävämpi kuin jossain näkemässäni elokuvassa. (Jos vain tietäisin mikä se elokuva oli...)

Unessa tämä näyttelijä oli näytellyt mm. tv-sarjassa Rome ja herättyänikin olin melko varma tiedon paikkansapitävyydestä. Nyt kuitenkin kun selasin kyseisen sarjan näyttelijöitä lävitse, ei sieltä löytynyt tätä kyseistä miestä laisinkaan. Olen melko varma kuitenkin, että olen jossain (elokuvassa tai tv-sarjassa) nähnyt hänet jossain roomalaissoturin asussa tai vastaavassa. Kuka ihme se voisi olla? Vai olenko kuvitellut koko tyypin?

Unessa päädyin tämän tyypin kotiin, koska heidän asuntonsa oli siinä, missä ennen oli minun lapsuudenkotini rappukäytävä. Tai on vieläkin, mutta unessa siihen oli tehty lisäasunto. Aika ovelaa. Näyttelijä asui siellä vanhempiensa sekä siskonsa kanssa ja meni sitten rakastumaan minuun. Se oli kyllä ihan true love. Harvoin on harmittanut herätä niin paljon, kuin tänä aamuna harmitti.

Tämä vaivaa minua nyt todella. Auttakaa! Mitä muita vaihtoehtoja voisi olla, kuin tv-sarja nimeltä Rome? Tuon 300-elokuvan näyttelijäkaartia selasin myöskin, mutta ei sieltäkään löytynyt tätä elämäni miestä, jonka alitajuntani minulle viime yönä toi.

Ps. Lupaan laittaa kyseisen näyttelijän tämän blogin kesäkuun mieheksi, jos ikinä (kesäkuun aikana) keksin, kenestä on kyse.

Siitä, mistä ei voi puhua, täytyy laulaa

Työnnän tikkuni nyt jonnekin, joka ei minulle ollenkaan kuulu. Ainakaan vielä muutamaan kymmeneen vuoteen.

Negativen Jonne Aaronin isoveli Tommi seurustelee kaiketi Katri Helenan kanssa. Lehdistö on jo rauhoittunut, mutta jonkin aikaa sitten vielä lööpit kirkuivat Katri Helenan nuoresta ystävästä. Tämä toki sopi minulle, koska kyseinen Tommi on minua vanhempi. Ehkä vuoden tai jotain. Katri Helena taas on n. 65-vuotias. Mikä minua tässä kuitenkin hämmentää, on se, että olen parinkin eri keski-ikäisen naisen suusta kuullut kommentin, ettei Katri Helenan ja Tommin suhde voi olla kovin intiimi. Että he vaan ovat niitä "elämän kalakavereita" eikä siihen liity mitään seksuaalista. Olen ihmetellyt näitä lausuntoja kovasti. Onko nyt siis niin, että kuusikymppinen nainen ei halua enää seksiä? Toivon, että niin ei todellakaan ole. Sehän olisi kamalaa! Tai no, riippuu varmaan tilanteesta. Jos ei saa, on tietysti armollisempaa, jos ei myöskään halua.

No mutta nythän on sitten tämä Erinin Vanhan nainen hunningolla -kappale (jonka haukuin jo Kukkiksen blogissa). Laulu kertoo aivan päinvastaista sanomaa, vaikka eipä Erinillä varmaankaan voi olla kovin omakohtaista kokemusta aiheesta. Siinä laulussahan tuo hurvitteleva vanha nainen on ehkä joku kuusikymppinen, koska laulussa lauletaan jotain 40 vuotta saman miehen kanssa olemisesta. Googlailin biisiä ihan sen vuoksi, koska halusin tietää, mitä mieltä muut ovat siitä, eli olenko ainoa, jonka mielestä se on korkeintaan keskinkertainen eikä Erin ole mikään erinomainen (pun intended) laulaja. Siis puhun nyt täysin musiikillisesti, lyriikat nyt ovat aika yksi hailea minulle tässä tapauksessa. En siis ole tykkäämättä kappaleesta siksi, että vanha nainen paheksuttavasti ratsastaa... millä lie. Päädyin Kaksplussan keskustelupalstalle, joka on tunnettu laadukkuudestaan. Tuolla keskustelussa joka tapauksessa suurin osa tyypeistä tuntuu olevan sitä mieltä, että kyllä kuusikymppinen nainen tekee ja haluaa tehdä jos jonkinlaisia temppuja sängyssä.

En nyt oikeastaan tiedä, miksi näen vaivaa kuusikymppisten naisten seksielämästä (miehillehän se on itsestäänselvyys) niin paljon, että vaivauduin siitä oikein blogiin kirjoittamaan. Mutta tämmöistä tässä nyt mietiskelin flunssaisena, kun en lämpöisistä ilmoista jaksa uloskaan mennä nauttimaan. Ehkä palaan muutaman kymmenen vuoden päästä kertomaan teille, mikä on tässä asiassa absoluuttinen totuus.

Olen muuten sitä mieltä, että jos nainen ei halua suhteessa "antaa", niin se on miehen vika. Mies ei silloin osaa käsitellä naista niin, että nainen tuntisi itsensä haluttavaksi tai halukkaaksi. Paitsi tietysti jos nainen on perusluonteeltaan haluton. Silloinhan sille ei mitään voi. Toisaalta olen myös sitä mieltä, että jos nainen ei anna, niin seksin hakeminen toisaalta ei ole maailman kamalin teko. Ja samat argumentit uudestaan, mutta sukupuoliroolit toisin päin. Tai miten niitä nyt haluaakaan sekoittaa.

I'm going slightly mad

Olen aina (= teini-iästä lähtien) ollut huolissani ihoni kunnosta, siis lähinnä kasvojen ihon. Rasvaan ainoastaan kasvoja, käsiä (ranteista sormiin) ja jalkoja (nilkoista varpaisiin). Muuten ihoni saa elää ihan rauhassa omaa elämäänsä. Nykyisin olen kehittänyt lähes pakkomielteisen huolen jokaisesta näpystä ja omituisuudesta kasvoissani. Mietin lähes päivittäin finnejä, mustapäitä ja tummia silmänalusia. En tiedä miksi.

Minulle on nuorempana useamman eri tahon toimesta sanottu, että ihoni on todella hyvä. En ole koskaan ymmärtänyt näitä sanojia. Olen miettinyt ovatko he sokeita. Voisin myös epäillä sen olevan vain imartelua, mutta Joe Blascon konsultti ei ainakaan saa myytyä mitään kovin erityisiä tuotteita sanomalla, että ihoni on niin hyvä, ettei meikkivoidettakaan tarvitse laittaa kuin pieneen osaan kasvoja. Itse olen nähnyt ja näen yhäkin vaikka mitä virheitä ihossani. Se on kirjava, nenä sekä leuka keräävät mustapäitä ja poskipääni miliumeja eli luufinnejä (lähinnä linkin kuvan 1 kaltaisia, ei sentään kuvien 2 ja 3 näköisiä). En tiedä miksi.

No nythän on sitten niin, että huoleni on yhä kasvavaa, koska olen tottunut käyttämään tiettyjä kasvojenhoitotuotteita. Ensin lopetettiin kosteusvoide, jota olin tottunut käyttämään. Olen sen vuoksi ollut tuuliajolla jo monta kuukautta. Eikä se vielä riittänyt! Aivan viime aikoina lopetettiin kasvovesi, johon olin tottunut. Ostin toista kasvovettä ja sen jälkeen kasvoihini iski kasvorutto! No, ehkä saatan hiukan liioitella, mutta muutaman päivän ajan leuassani oli kutisevaa näppyä aika paljon. Sen jälkeen vaihdoin kolmanteen kasvoveteen ja vielä kolmanteen kosteusvoiteeseenkin ja voi voi kun nämä ajat ovat nyt stressaavia! Kasvorutto meni pois, mutta tänäänkin leuassa oli kaksi näppyä. En tiedä miksi.

Niin ja mikä loppuhuipennus vielä tälle tarinalle! Ostin pari päivää sitten kaupasta tuotteen, jota mainostetaan televisiossa tummille silmänaluksille!!! Eikö tämä koskaan lopu? Onko tilanne täysin menetetty? Ymmärtääkö kukaan tätä tilannettani vai olenko täysin (päänsisäisen) hoidon tarpeessa? Tytöt hei? Miten te muut saatte ihonne pysymään heleänä?