21. kesäkuuta 2011

What's the point if there's no view?


Mietin tuossa aamulla töihin raahautuessani tätä elämän järjettömyyttä. Tuhlaan elämäni tekemällä kahdeksasta neljään työtä, josta en pidä, saadakseni rahaa maksaakseni laskut, joita en oikeastaan edes haluaisi maksaa. Jossain sadan vuoden päässä häämöttää eläke, joka tuskin tällä minun työurallani on edes kovin kummoinen. Jos niin vanhaksi saa edes elää. Elämme kuin robotit ja jos säkä käy, saamme olla vapaalla jalalla viisi viikkoa vuodessa.

Joo, realistina toki ymmärrän, että on pakko maksaa vuokra, sähkö jne. jotta pysyy tässä yhteiskunnassa mukana, mutta... onko tässä oikeasti mitään järkeä? Olen ehkä myöskin kaikista epäuskottavin tapaus valittamaan tästä, koska olen viettänyt aika vapaata opiskelijaelämää joidenkin mielestä varmasti liiankin pitkään. Mutta sitä suuremmalla syyllä tulevaisuuden painava taakka painaa hartioitani kasaan.

Toivon mukaan tämä tämänhetkinen hommani ei ole mikään työelämäni huippupiste, eli toivottavasti joskus tulevaisuudessa saisin tehdä jotain, josta oikeasti pidän. Konttorissa istumisen sijaan upottaisin mielelläni kädet kyynärpäitä myöten paskaan (no en oikeasti, olen oksuherkkä!) ja tekisin jotain ihan konkreettista. Miksi en koskaan ole kouluttautunut sellaiselle alalle, ei voi tietää. Mutta jos tekisi työtä, joka ei tuntuisi työltä, niin silloin ei varmasti ahdistaisi yhtä paljon raahata näitä kahleita mukana. Ehkä silti olisin mieluummin vapaa. Tästä kaikesta.

Jonkin aikaa sitten oli juttua siitä, miten iso osa nuorista aikuisista on yhteiskunnalta "kateissa". He eivät siis maksa veroja eivätkä myöskään nosta sosiaalitukia. Tietysti tämä koettiin yhteiskunnan kannalta todella pahana asiana, siis miten voi olla, että joku ei suostu olemaan osa tätä koneistoa!!! Mutta voi miten vapauttavalta tuntuisikaan olla sellainen kateissa oleva ihminen.

Paljon puhetta, vähän tekoja. Niinpä niin.

Ps. Näin viime yönä unta, että painin karhun kanssa.

17 kommenttia:

Laiza kirjoitti...

Minusta tuntuu välillä, että saan vähän kummeksuvia katseita, kun en pidä työntekoa minään elämän pääasiana. Teen toki mielelläni hommia, mutta en aio kuluttaa ainoata elämääni sellaiseen, mistä en todella nauti. Kai olen sitten jonkinlainen itsekeskeinen hedonisti, mutta minusta elämässä on vain paljon arvokkaampiakin asioita, kuin työ tai rahan hankkiminen. Toki ahdistaa välillä elää kituuttamalla ja penniä venyttämällä.

Joskus mietin mihin kaikkeen tässä maailmassa pystyttäisiin jos ei olisi mitään rahaa. Se taitaa olla kyllä täysin utopiaa, mutta minusta tämä systeemi on vain jotenkin kieroutunut.

Anonyymi kirjoitti...

"Tuhlaan elämäni tekemällä kahdeksasta neljään työtä, josta en pidä, saadakseni rahaa maksaakseni laskut, joita en oikeastaan edes haluaisi maksaa."

Office Space!!!

Riikka kirjoitti...

http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2011/06/21/nainkin-parjaa-aiti-antaa-ruokaa-faija-fyrkkaa/20118713/139

Zepa kirjoitti...

Niin. Aina välillä sitä miettii. Mut sit rupee miettimään sitä kuinka ite miettii vihreänä muitten duuneja, ja ne ei pidä omaa työtään minään kuten en minäkään omaani. Ja sit yrittää miettiä omaa työtään jonkun toisen (kateusvihertävästä) näkökulmasta ja huomaa että JOO EIPÄ PASKEMPI DUUNI kumminkaan. Ja sekin vielä ettei duuniaan tarvi hävetä, siis edes eettiseltä näkökannalta - sehän on hirveen hyvä.

Ja näillä mietteillä taas pari päivää eteenpäin, koska tuskin tästä pääsisi Uuteen Seelantiin muuttamaan vaikka parikin asiaa olisi toisin. Esim. jos olisin possurikas eikä olisi kissoja. Tai jos kissoilla olisi isi jonka huomaan ne voisi jättää vuodeksi. Tai jotain.

Tiina kirjoitti...

Laiza, no justiinsa saman tyyppisiä ajatuksia. Ja myöskin tuntuu siltä, että näin ei saisi ajatella, saati sitten toteuttaa sitä ajatustaan, vaan kaikkien pitää raahata korkensa tähän samaan kekoon. Joo, ymmärrän, verot jne. mutta joku toisenlainen yhteiskunta olisi kyllä siisti. Ja utopistinen.

Anonyymi, just jotain sellaista.

Riikka, tuokin on vaihtoehto, paitsi että en haluaisi myöskään olla jonkun toisen elätettävänä. Enkä nuori mies. ;D

Zepa, niin, en mäkään oikeasti tee mitään "paskaduunia" (rumasti sanottuna), mutta tää on vaan niin tylsäääää...
Mua ei kyllä oikeastaan täällä mikään pidättelisikään, pitäisköhän lähteä Uuteen-Seelantiin! :) (En kuitenkaan lähde.)

Nuori Nainen kirjoitti...

Itse olen pyörinyt samojen ajatusten kanssa, ja sitten tein päätöksen. Eilen aamulla tajusin, että jäljellä on enää 17 työaamua tässä verrattain suuressa konsernissa.

Sen jälkeen on kuukausi lomaa (häämatka) ja sitten pitäisi työllistää itse itsensä freelancerina.

Päätös syntyi kolme vuotta kestäneiden pätkien seurauksena. Käytännössä olen ollut koko ajan töissä, mutta paperilla 3pv-4kk mittaisissa pätkissä. Laskeskelin tässä joskus, että kolmeen vuoteen minulla oli yhteensä 5 vk ei-töissä olemista. Eli ei edes lomaa, vaan työttömyyttä.

Olisin varmasti palanut tänä keväänä loppuun, ellei mielessä olisi häämöttänyt tuo heinäkuun loppu ja uusi aika. Kaiken sonnan, jota työmaalla on lentänyt tuulettimiin, olen ulkoistanut ajattelemalla, ettei se enää koske minua, ja kohta olen vapaa käyttämään aikani ja työpanokseni haluamallani tavalla.

Todellisuus näyttää kasvonsa syyskuussa. Odotan paljon, pelkään vähän ja jännitän sopivasti.
Suosittelen!

Annikki kirjoitti...

Että tiijätkö kuinka monta prosenttia lihaa on näissä mäkkärin sataprosenttisissa naudanlihapihveissä?

Tiina kirjoitti...

Nuori Nainen, olis kyllä ihanaa jättäytyä joksikin freelanceriksi, mutta en oikein tiedä miten sitä tällä alalla. Pitäisi varmaan ruveta yrittäjäksi ja sitten yrittää hampaat irvessä... Ehkä tästä joskus kehkeytyy jotain, tai sitten teen lopun elämääni töitä kasista neljään jossain pölyisessä toimiston nurkassa.
Tsemppiä sulle irtiottoon! :)

Annikki, no just toi tuli heti aamulla mieleen ja sitten ajattelin, että ei BigMaceja mulle enää!

Laiza kirjoitti...

Minulla on tulevaisuudessa edessäni todennäköisimmin juuri freelancerina toimiminen ja oman yrityksen pyörittäminen, vielä en ole uskaltanut tyhjän päälle hypätä, mutta sellainen irtiotto on melkeinpä pakko jossain välissä tehdä. Onneksi meillä on perhepiirissä kaikilla oma yritys, joten neuvoja ja tukea varmasti saa.

Mierolainen kirjoitti...

Mä pidän mun työstä tosi paljon vaikka se välillä saakin hermot kiristymään aivan hulluna, rahat eivät riitä mihinkään ja vapaa-aika on kortilla ja silloin kun muut ovat töissä. Ei tämä nyt liity mitenkään mihinkään. Tämän koko kommentin ainoa tarkoitus on linkittää hyvä biisi, joka tematiikaltaan liittyy vahvasti.

http://www.youtube.com/watch?v=YDfTLimZ0v4

Tiina kirjoitti...

Laiza, siinä on tietty epävarmuus, mutta myöskin vapaus tehdä mitä itse haluaa. :) Näin luulen.
Tsemppiä sullekin!

Mierolainen, mä sekunnin sadasosan mietin laittavani tän kirjoituksen otsikoksi parempi kännissä jne. mutta epäilen käyttäneeni sen jo joskus. Kiitti linkityksestä! No Shame on kova jätkä! (Voi kun me joskus saataisiin ne Tampereelle keikalle!)
Musta on hienoa, kun joku voi oikeasti tehdä työtä josta tykkää. :)

Anonyymi kirjoitti...

"Ps. Näin viime yönä unta, että painin karhun kanssa."

Kuuluuko soundtrackiin mäkkärin mainosmusa vai Metsämiehen laulu?

termostaattori kirjoitti...

Ihan samoja ajatuksia pohdin itsekin.
Tällainen toimistotyö rikkoo ihmisten perusviettiä vastaan; vaikka miten puurtaisit ja ähkisit, et saa mitään konkreettista näkyville ja selkeää loppua ei ole.

Ihan niin kuin yrittäisi täyttää maassa olevan kuopan kaivamalla maata vierestä ja sitten täyttämällä näin syntyneen kuopan kaivamalla maata sen vierestä ja sitten jne.

Mutta jos vaihtoehtona on kämpillä makaaminen työkkärin/vanhempien rahoilla, valitsen tämän. Ainakin saa valittaa luvan kanssa ;)

Tiina kirjoitti...

Anonyymi, niin vai Teddykarhujen huviretki...

Termostaattori, no työkkäri ja vanhempien rahat eivät ole vaihtoehto. Silloin on ihan yhtä kiinni tässä systeemissä, mutta ainoastaan siellä loisija-puolella. Tarvitsisi olla jotain ihan muuta.
I have a dream... You may say I'm a dreamer... Ja muita vastaavia lainauksia suurilta ajattelijoilta. ;)

Annikki kirjoitti...

Mitä se jotain ihan muuta mahtaisi olla? Voisihan sitä lähteä jäljittämään, kunhan saa ajatuksesta kiinni. Aina voi vaihtaa. :)

Irwis kirjoitti...

"...All our lives we sweat and save... "

- Niin kertakaikkisen samanlaisia aatoksia etten kehtaa ees kommentoida tähän mitään kummempaa, vaan nyökyttelen vain kiihkeästi! :D

*Nyök nyök*

Anonyymi kirjoitti...

Nostan hattua työelämän ulkopuolella oleville, jotka eivät nosta yhteiskunnan tukia!

Selkärankaisen elämää.