29. toukokuuta 2012

City baby's revenge

Vituttaa kuin liito-oravaa hakkuualueen reunalla. Homma, jonka omasta mielestäni olen aikanaan tehnyt hyvin niillä resursseilla mitkä minulla oli, tulee jatkuvasti naamani eteen lällättelemään, että huonosti ja väärin tehty.

Aika hemmetin kova kolaus ammattiylpeydelle niellä taas kerran se epäsuora palaute ja olla hiljaa. Kai se on pakko sitten vaan myöntää, että päin persettähän se meni. Edelleen olen sitä mieltä, että tein parhaani niissä olosuhteissa, mitkä silloin oli, kun minut melko kylmilteen laitettiin hoitamaan projektia ja jätettiin sen kanssa aika yksin. Jos muilla oli erilaiset visiot asiasta, niin minun mielestäni minulle olisi pitänyt sitten antaa jonkinlaiset suuntamerkit. Sen sijaan ketään muuta ei kiinnostanut tai ei ollut aikaa ja tiesin edessä olevan urakan suuruuden ja ajan rajallisuuden, joten suunnittelin koko homman alusta asti tähdäten oman työmääräni helpottamiseen. Ja siihen, että muutkin pärjäisivät sen kanssa sitten, kun minä en olisi enää paikalla. Ja sitten, kun suurin työ oli takana, niin se olikin väärin tehty ja väärin opetettu. Nyt sitten asiantuntijat opettavat sen oikein. Tavallaan minä tein sen paskan duunin ja nyt toiset kiillottelevat kilpiään sillä, miten se paska duuni olisi pitänyt tehdä. Helppohan se on sanoa, kun ei tarvinnut liata käsiään asian toteuttamiseen. Kenenkään.

Koko projekti lähti taannoin vähän niin kuin perse edellä puuhun, koska se oli jo aloitettu ennen kuin minut otettiin mukaan ja sitten puolivälistä mukaan tempaistu jätettiin vastuuseen kaikesta. Voin vaan kuvitella sen paskan ja vahingonilon määrän, mitä niskaani on kipattu selkäni takana, kun Tiina teki sen ihan väärin ja Tiina sitä ja tätä väärin väärin väärin. Mutta sillä oikealla tavalla se olisi ollut aivan mahdoton tehtävä minulle yksin. Tätähän voin huutaa täällä vaikka maailman tappiin asti, mutta ei sitä kukaan kuule.

Pakko yrittää vaan olla zen ja rupeamatta puolustautumaan.

Paitsi jos joku ottaa asian puheeksi kanssani.

12 kommenttia:

Zepa kirjoitti...

JOOOOOOO. Just tätä. Fiilis on tuttu ainakin yhdestä projektista. Kun lopetin osani siinä, jätin kaiken saatanan tarkkaan järjestettynä, niin paperit kuin avaimetkin. Jälkeenpäin kuulemani viesti oli "kaikki oli ihan sekaisin!". Vittupäät.

Näin se vaan menee maailmassa.

Celia kirjoitti...

No, minä kuulin ja kuuntelin. Tämä on nimittäin todella tuttua minullekin. Kerran jos toisenkin olen joutunut omin päin selvittelemään työni suuntaviivat, koska johto ei ole osannut sitä tehdä ja koska olen palkattu tekemään juuri sen ihmisen työtä, joka olisi osannut neuvoa, ja jonka poissaolon vuoksi minut on palkattu.

Onpa minulle tultu kerran sanomaan sellaistakin, että koko talo (huom! hyvin iso talo) on vuokseni sekaisin, kun se oli yksi vaihdevuosien kourassa oleva ihminen, jolla elämä oli juuri silloin kovin hankalaa ja minä satuin sopivasti jalkoihin. Että niin hyvin asioita osataan hahmottaa siellä ja täällä. Tulikin mieleeni, että minkähän takia oikein hingun töihin...! No, tietenkin sen vuoksi, että tykkään haasteista.

Celia kirjoitti...

P.S. Blogissasi olevat kuvat eivät näy jostakin syystä.

Celia kirjoitti...

Klikkasin yhtä kuvaa, ja päädyin tällaiseen viestiin:

500. That’s an error.

The server encountered an error and could not complete your request.

If the problem persists, please report your problem and mention this error message and the query that caused it. That’s all we know.

Puhalluskukkatyttö kirjoitti...

Se tuntui olevan ihan yleinen vika bloggerissa päivällä, että kuvat ei näkynyt. Nyt näkyy! :)

Anonyymi kirjoitti...

Ala sillä tavalla vienosti vihjailemaan, vaikka:
"Eräät täällä puhuvat selän takana ja vähän vinkkailevat päin näköä että minä teen täällä hommat väärin. Näin toki voi olla, mutta on aika ihmeellistä, että tämä ei ketään kiinnostanut silloin, kun niitä olin tekemässä. Näitä eräitä löytyi melkein joka päivä vierestä katsomassa eli vähän ihmetyttää tämä asenne.
Toivoisinkin, että selän takana panettelemisen sijasta täällä kyseltäisiin, kumpi on enemmän syyllinen: Minäkö, joka saamansa puutteellisen palautteen ja ohjauksen sekä ennen kaikkea resurssien puitteissa teki parhaansa vaiko nämä eräät, jotka katselivat vierestä täysin tietoisina siitä, että lähestymistapa on täysin väärä ja että homma menee puihin? Kenellä oli paremmat lähtökohdat vaikuttaa työn onnistumiseen? Kuka tuhlasi tarpeettomasti minun työaikaani?

Vai onkohan kyse lopultakin siitä, ettei täällä kukaan olisi tehnyt paremmin? Onko tämä supina pelkkää tyhjää puhetta?
Eli ollaanko täällä a) paskiaisia vai b) tyhjänpuhujia?
Minua kun niin kovasti kiinnostaisi tietää.
"

Bemary kirjoitti...

Mainio toi anonyymin ehdotelma palautteesta. Vois toimia tai ainakin joku saattais ehkä tuntea piston sydämessään oppien toimimaan seuraavalla kerralla toisin ja se ois jo eräänlainen voitto sekin, joskaan ei tietty enää "pieleen menneen" projektin suhteen auta. Mut aivan turha se on kuvitella, että jos ilman ohjeita pistää toisen tekemään jotain, saa takaisin juuri tismalleen sitä, mitä on _kuvitellut_ saavansa. Aivan naurettavaa - siis, jos tolle kehtais ees nauraa, ehheh. Siinä on turha syyttää tekijää, jos ei oo kunnon ohjeita annettu.

- S - kirjoitti...

Tiedän tunteen, ehkä liiankin hyvin, ainakin "entisestä elämästäni".
Tyypillisesti lusikalla annetaan tiedot homman hoitamiseen ja tuloksen vaaditaan täyttävän soppatykin...
Minusta on tullut niin vanha ja v-mäinen, että nykyään sanon ihan suoraan, että tee uudestaan jos ei kelpaa. Enkä jaksa jäädä märehtimään jos ja kun tiedän, että parhaalla kyvylläni olen homman tehnyt.
Jälkiviisaushan on sitä parasta viisautta ja niiden sivusta katsojien on helppo huudella puskista. ;)

Anonyymi kirjoitti...

Asiahan on niin, että paskaa sataa kyllä niskaan tasan tarkkaan niin kauan kunnes siitä tekee lopun. Työilmapiiri paranee, kun tekee rajat selväksi.

Tiina kirjoitti...

Kiitos kaikille ja anonyymeille osanotoista ja myötätunnosta ja ohjeista. En jaksa nyt vastata jokaiselle erikseen, ehkä myöhemmin. Sanon vaan, että en rupea aiheesta enää sönköttämään missään tämän blogin ulkopuolella, ellei joku varta vasten ota sitä puheeksi kanssani, enkä usko että ottaa.

Ymmärrän kyllä, että koska joudun kirjoittamaan kuitenkin suhteellisen ympäripyöreästi, ettei kukaan osaa yhdistää asioita toisiinsa, niin teille jää ehkä hiukan epämääräinen kuva asioista. Periaatteessa tämä on kuitenkin jo vanha juttu ja jos en vuosi sitten selvittänyt kantaani riittävästi, niin oma moka ja näillä mennään. Tähän asiaan vaan törmään aina välillä uudestaan, vaikka en kaipaisi ja sitten ottaa päähän. Yritän päästä siitä ylitse ja kestää kuin nainen, että en ehkä olekaan täydellinen kaikessa.

Juttuun liittyy olennaisilta osin yksi henkilö, jota en voi sietää eikä hänkään varmasti pidä minusta kauhean paljon. Sitä tilannetta ei paranna mitkään maailman sanat, joten yritän vain vältellä tilanteita. Muuten työilmapiiri on kyllä ihan hyvä. :)

Anonyymi kirjoitti...

Siinä mielessä olen kyllä eri mieltä, että mikäli molemmat on samaa mieltä niin asian voi tuoda esiin kahdenkeskisesti ja tehdä herrasmiessopimuksen, että käyttäydytään aikuismaisesti, ammattimaisesti ja pysytellään pois toistensa tieltä.
Eli sanat voivat auttaa.

Tiina kirjoitti...

Kyllähän me silleen käyttäydytäänkin, että ei siinä tarvitse mitään apua. Projekti elää nykyisin ihan omaa elämäänsä eikä minulla ole sen kanssa enää mitään tekemistä.
Nainen ei tee herrasmiessopimuksia. ;)