18. toukokuuta 2012

I'm not a puppet, I'm a real boy!

No niin. Edellisen avautumiseni jälkeen onkin laitettu tuulemaan ja Facebookissa on nyt Blogistan-ryhmä, jossa on KAIKKI ihanat vanhat ja uudet tutut bloggaajat eikä ketään valikoida aloittamisvuoden, värin, iän, sukupuolen, päivänasun (tavutetaan päivä-nasun) taikka liikavarpaiden perusteella. Siellä ei väheksytä ketään, oli sitten muoti-, ruoka-, käsityö-, valokuva-, runo- taikka sitten tällainen täysin häilyvä bloggaaja, kuten minä itse.

Itseltäni on jotenkin tässä vuosien bloggaamisen aikana hävinnyt sellainen pelko, että mitä jos joku tunnistaa. Mitä jos, no mitä sitten? Seison kuitenkin kaiken takana, mitä täällä kirjoitan. Kunhan kaikki kummin kaiman serkut nyt ei sentään ala tätä blogiani lukea. Siis mm. sukulaisten ja entisten koulukavereiden vuoksi en nyt kuitenkaan ala blogata omalla nimelläni. Ja on kai itsestäänselvää, että ne oikeat henkilöllisyydet pidetään pois blogeista, ellei bloggaaja itse nimeään kerro, eikös vaan?

Edellä mainittu ryhmä on siis hyvin salainen siinä mielessä, että ulkopuoliset eivät pääse näkemään sen jäseniä eikä heidän toimintaansa millään tavalla. Vähän kuin blogimiitti kaapissa, kuten joku sanoi. Ryhmä on myös salaseura sillä tavalla, että siihen ei voi liittyä kuin kutsusta (tämä ominaisuus on tehty suojelemaan meidän bloggaajien henkilöllisyyttä). Tämä tietysti hankaloittaa ilosanoman levittämistä, koska ryhmään ei tietenkään pysty lisäämään kuin omia kavereitaan... Mutta jos olet minun tai jonkun muun ryhmässä olevan nykyinen tai tuleva Facebook-kaveri, ja haluat mukaan joukkoon iloiseen, niin laitapa vaikka viestiä. Mieluiten sähköpostilla, mutta toki telepaattista viestintääkin voi yrittää.

Ja jos olet jo kyseisessä ryhmässä, niin kaikista ihaninta olisi, jos  tiedät kuka  olen ja  tiedän kuka  olet, siis täällä blogien puolella, niin vinkkaisit asiasta!

Niin paitsi yksi syrjivä aspekti tässä ryhmässä tietysti on: se edellyttää Facebookissa olemista. Kuulemma kaikki eivät ole siellä. Ihme sakkia.

Ps. Hitto, kun oli vaikea kirjoittaa tämä teksti. Kun oli tarkoitus sanoa, että siellä ei syrjitä ketään ja kaikki mukaan vaan, mutta sitten salaseuran salaisuuden vuoksi on suhteellisen vaikea kuitenkaan lupailla kaikille paikkoja auringossa. No mutta hei, kaikki järjestyy! Tavalla tai toisella.

10 kommenttia:

Mymskä kirjoitti...

Päivä nasu! Mun on ihan ehdottomasti tehtävä tuollainen kategoria.

Tiina kirjoitti...

Mä meinasin tehdä silloin, kun viimeksi kirjoitin päivän asusta, mutta siinä tuli sitten yhdyssanadilemma. Että jos olisin kirjoittanut sen yhteen, niin kukaan ei olisi tajunnut ja erikseen kirjoitettuna se olisi ollut ehkä yhdyssanavirhe.
Ongelmia, ongelmia... :D

Puhalluskukkatyttö kirjoitti...

Tää salaseuraan pääseminen loi jonkinlaisia ajatuksia siitä, että pitäiskö sitä nyt alkaa taas tuottaa jotain muutakin sisältöä blogiin kuin valokuvia. Saapa nähdä. :D

Tiina kirjoitti...

Hyvä, hyvä! Kyllä!

Elegia kirjoitti...

Ihanasti kirjottu! Tai siis kirjailtu - et taida harrastaa kirjontatöitä?!

Minäkään en oikeastaan enää pelkää tunnistamista, koska en (enää) puhu muista kuin itsestäni, hehhee :D Mutta siis olen aiemmin avautunut tietyistä jutuista, joiden takia olen halunnut olla anonyymi, koska koska... You know.

AInoa pelko enää on häpeä. Siis häpeä siitä, mitä itse olen - tai en ole. Mutta ehkä on aika oppia elämään niin kuin elää eikä niin kuin muut odottaa. Ja olemaan häpeämättä itseään. Sillä se on suurin "riippani". Häpeä.

Oho, avautuminen. Mutta niin kuin Mymskän kommenteissa olen jo sanonut (ja avautunut), niin on jotenkin helpompi avautua toisten laatikoissa. Sellaisten turvallisten ystävien niin kuin vaikkapa sinä :)

Elegia kirjoitti...

Ja jalassa on mustat samettiverkkarit ja valkomusta pitkähihainen paita, jossa on ihmeelliset ompeleet olkapäissä. Näyttää ihan olkatoppauksilta, mutta ovat ns. "siivet".:D

Tiina kirjoitti...

Elegia, ei ole tullut kirjontatöitä tehtyä sitten peruskoulun. ;D

Toi häpeä justiinsa on se juttu. Vaikka oikeasti olen suurin piirtein oma itseni täällä ja tuolla ja kaikkialla, mutta silti... Mitä ne muutkin musta ajattelee?!

Luin ensin, että sulla on jalassa sekä housut että paita, mutta ilmeisesti se paita olikin ylävartalon suojana. Siivet kuulostaa hauskalta. :D

Zepa kirjoitti...

Nin kattokaas kun poliisilla on Karhuryhmä ja USAlla on Delta Force, niin netissäkin on semmonen pieni mutta pippurinen eliittijoukko kuin Facebookista kieltäytyvät.

(Näyttää V for victorya kummallakin kädellä)

(Näyttää lisäksi habaa ja muita käsivarresta erottuvia ns. lihaksia)

sea kirjoitti...

No se Wanha Blogistania on yhtä sanonko mistä kun blogimaailma oli alkuvuosina. Siellä jyrää se tietty "Kallion"-porukka eikä kukaan muu kuulu niiden insaideriin oli aloittanut mikä vuosi tahansa.

Muutaman päivän sitä seurattuani muistin miksi oikeastaan on ihan kiva ettei blogit ole enää pienen piirin juttu.

Riikka kirjoitti...

Haluisinkohan mä olla siellä? Onks siel kivaa? Mä oon kyl blogannut ainakin sata vuotta (no yli viis, niin kauan et tän vuoden blogisynttäritkin meni ihan sivu suun), mut mä en oo ikinä kuulunut mihinkään piiriin. Paitsi esim. sun.

Mä en oo ikinä oikein ajatellut tota tunnistamisjuttua, paitsi etten halua et esim. pomo löytää blogiin googlettamalla. Muuten se on kyllä melko julkinen. En tiiä, kannattaisko aina, mutta paha tolle nyt enää on mitään tehdä...

Oon myös ajatellut perustaa blogille fb-sivun jo ainakin viime vuonna, mut nyt oon selvästi jo auttamattoman myöhässä. Ja koska siellä on aina niin ankeita juttuja, niin en mä tiedä oisko se sit niin kiva. Kaikki mun fb-kaverit sitä paitsi tietäis, et se on mun sivu.