31. toukokuuta 2012

I'm sexy and I know it


Turhautumus maximus.

Olen vuoden verran käynyt salilla ja jumpissa enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Personal trainer sanoi ohjelmaa minulle laatiessaan, että ruokavalio on 80 %  ja liikunta sitten ne loput. Kusettaa, ajattelin, ja jatkoin mässyttämistä samaan tahtiin. Ei kusettanut, perkele. Lihakset kyllä kasvoivat, minkä totesin kiiltävää hauistani taputellessani, mutta paino pysyi tismalleen samana.

Joo, lihas painaa enemmän kuin läski, mutta jotain rajaa. Ei tässä nyt maailman vahvin nalle nainen -kisoihin olla vielä pyrkimässä, joten läskiä pitäisi saada pois. Reilu kuukausi sitten tutustuin Annikin ystävällisellä ohjauksella Kiloklubiin ja siitähän avautuikin aivan uusi maailma. Aluksi paino putosi sellaisen kilo per viikko tahdilla. Elämä hymyili, aurinko paistoi, kukat tuoksuivat, linnut lauloivat ja kaikki tuntui helpolta. Kunnes yhtäkkiä se pysähtyi. Nyt killun siis jo ainakin toista viikkoa siinä tilanteessa, että neljä kiloa on lähtenyt, urheilen minkä ehdin ja jaksan, en napostele, en syö liian isoja annoksia, mutta vaa'an viisari ei hievahdakaan alemmas.

Yritän elää sellaisella 1400 kcal/päivä, vaikka Kiloklubi sallisi minulle enemmänkin ja silti paino ei putoa nyt yhtään. Miksei?!! Töissä käydessä on melko hankala kontrolloida paljonko ruoassa oikeasti on energiaa. Olenkin melko varma, että ruokalan täti on tahallaan piilottanut esim. salaattiini ylimääräisiä kaloreita. En toki joka päivä syö salaattia, eilen söin pizzaa, joka ei ole erityisterveellistä, tiedän. Myöskään se "syö kolmen tunnin välein" -ohje ei oikein toimi näissä olosuhteissa, koska työpäivä itsessään on jo kahdeksan tuntia plus työmatkoihin menee vähintään puoli tuntia suuntaansa. Ja mitään eväitä en kyllä rupea raahaamaan mukanani. Sitten töitten jälkeen jumppaan taikka salille ja sieltä kun lopulta raahaudun kotisohvalle, niin pakkohan sitä iltapalaa on syödä.

Epäilen, että kroppani on mennyt jonkinlaiseen shokkitilaan, kun elämänrytmini vaihtui yhtäkkiä ilta-/yöihmisyydestä aamu-/päiväihmisyyteen, jollainen olen vain yhteiskunnan pakottamana. (Geenit käskee, lukekaa vaikka Hesarista!) Ehkä pitää antaa kropalle pari viikkoa aikaa yrittää toipua tästä tilanteen muutoksesta. Jos sittenkään ei vielä tapahdu mitään, niin vaivun epätoivoon.

Hei viisaat ja kauniit, antakaa jotain vinkkejä! Mitä teen? Mieluummin kuitenkin sellaisia kannustavia ja hyviä vinkkejä eikä mitään "ei tosta mitään kuitenkaan tule, ei kannata edes yrittää" -tyyppisiä.

Hidas elämäntaparemontti on perseestä. Mullekaikkihetitännenyt!!!

18 kommenttia:

Riikka kirjoitti...

mitäpä jos syöt liian vähän nyt? jos syö liian vähän, kroppa voi mennä säästöliekille eikä se sitten kuluta tarpeeksi. 1400kcal/pvä on naisellekin aika vähän.

sekin voi olla, että sun kroppa on vähän pihalla tosta rytminmuutoksesta. toisaalta sekään ei oo tavatonta, että paino pysyis samassa montakin viikkoa, vaikka elääkin kevyemmin. kilo viikossa on aika kova tahti, niin jossain vaiheessa saattaa tulla sitten se jumi.

en oo mikään asiantuntija, mutta älä nyt kuitenkaan hätäile!

fcookie kirjoitti...

Kuulostaa aika vähältä 1400kcal, varsinkin jos treenaat, tietämättä toki mittojasi.. Sanoisin että enemmän ruokaa, erityisesti proteiinipitoista (pitää nälkää ja auttaa säilyttämään lihakset) ja huomio siihen ruoan laatuun. Se taitaa olla ainoa pysyvä tie..:)

Täällä näyttäisi olevan tietoa liian vähäisiin kaloreihin liittyen:
http://kiloklubi.fi/foorumi/Painonhallinta-11/S%C3%A4%C3%A4st%C3%B6liekki-[asiantuntijavastaus-s-1-ja-3]-3104/30/

Tiina kirjoitti...

Riikka, toi 1400 kcal oli ravintoterapeutin suositus, kun sellaisen kanssa tuossa keväällä juttelin, vaikka se ei käskenytkään mun kaloreita laskea. Joka tapauksessa se menee sen ylikin, ei koskaan alle. Mutta jos söisin sen n. 1800 kcal/päivä, niin en usko, että tää hievahtaisi tästä mihinkään senkään vertaa.
Pitkäjänteisyys ei ehkä ole ihan mun juttuni. ;D

Fcookie, ihan totta kyllä, että noihin proteiineihin pitäisi panostaa, ihan jo lihastenkin vuoksi. Kiloklubissa on kyllä se hyvä puoli, että se huolehtii nimenomaan siitä ruoan laadusta.

Mymskä kirjoitti...

Tämän ei sitten ole tarkoitus lannistaa, enemmänkin rohkaista ja kertoa, että et ole yksin, sisko. Tiedän täysin, miltä tuntuu.

Sata miljoonaa kiloa laihduttaneena olen huomannut, että paino putoaa sellaisina jaksoina. Ensin lähtee neljä kiloa, sitten jumittaa viisi viikkoa, sitten putoaa kolme kiloa ja jumittaa kolme viikkoa. Ja silleen. Ainoastaan sellainen -200 g/vko pysyy suht tasaisena tahtina - ja siinäkin tulee niitä jumitusvaiheita.

Kilo viikossa on kyllä tosiaan liian nopeaa, koska ihmisen kehosta ei vaan lähde rasvaa sitä vauhtia. Se on fysiologinen mahdottomuus.
Keho myöskin taistelee kaikkia muutoksia vastaan, se vastustaa niin lihomista kuin laihtumistakin. (Joo, minustakin tuntuu ettei se lihomista vastusta yhtään.) Se voi nyt juuri olla vähän että "Wtf, missä mun ravinto on? En kyllä kuluta yhtään mitään, kun ei kerran anneta energiaa tilalle tarpeeksi". Mutta kyllä se pian juonesta jyvälle pääsee.

Kyllä se siitä! Jatka samaan malliin vaan, liikunta on hyvä juttu, siitä saa iloa ja hyvää mieltä, ja kroppakin kiittää. Jonain aamuna koet taas onnistumisen iloa, kun se paino yhtäkkiä onkin pudonnut, vaikka oli pitkään jumissa.
Ja hei, vaaka ei kerro kaikkea. Senttejä voi lähteä, vaikka vaaka ei pysykään tahdissa.

Kyllä sinä onnistut! :)

PS. Pitkäjänteisyys on ihan hanurista.

Tiina kirjoitti...

Mymskä, kiitos, en lannistunut!

Olisihan se siistiä, jos lähtisi sellaiset 10 kiloa viikossa (jos se olisi mahdollista), mutta kaipa se hillitympi tapa on parempi, jos ei halua, että nahka jää roikkumaan muutaman numeron liian suurena. :D

Tuo on muuten jännä juttu, että se ravintoterapeutti kehotti siihen 1400 kcal/päivä. Vaikka kerroin kyllä kuntosalitreenistäni, joka luonnollisesti nostaa energiantarvetta, mutta ehkä hän oletti että kunhan puhun vaan ja oikeasti en tee mitään muuta kuin korkeintaan sohvalla haaveilen kuntosalille lähtemisestä.
Tuolla fcookien laittamassa linkissä sanottiin, että 1500 kcaloria olisi minimi, joten ehkä tähtään siihen jatkossa.
Alussa kun lähti kilo viikossa, niin osa siitä varmaan oli nestettäkin.

Lihominen ei kyllä tunnu olevan kropalleni mikään ongelma. Kuulun siihen joukkoon, jonka ei tarvitse kuin katsoa suklaapatukkaa, niin se lisää läskiä takamuksessa. ;D

Elegia kirjoitti...

Täällä onkin jo ehdotettu kaikkea, mutta minäkin haluan laittaa lusikan soppaani! En usko, että sinulla on syytä huoleen, vaikka paino pysytteleekin toistaiseksi samassa. Jos treenaat samalla, lihakset kehittyvät ja niin kuin itsekin totesit - lihashan se painaa, ei hötö ;)

Minulle on käynyt samoin aloittaessani joskus aikoja sitten tooosi reippaan liikunnan. Aluksi paino laski ihan kivasti, mutta sitten tuli jumitus. Keho kuitenkin muuttuu silti - vaakaa parempi onkin mielestäni jokin sovitusvaate. Minulla oli farkut, joita testasin viikon välein. Alkutilanne oli se, etten saanut edes ylintä nappia kiinni.

Noihin kalorimääriin en osaa ottaa kantaa, koska minulla on liian kierotunut suhde niihin. Kuitenkin jos liikut päivittäin, niin sehän ylläpitää aineenvaihduntaa. Jos ei syö juuri mitään eikä liiku, silloin on suurempi vaara, että aineenvaihdunta hidastuu ja keho menee ns. säästöliekille. Minun on vaikea kuvitella, että 1400 kalorilla keho menisi säästikselle. Tosin en ole mikään asiantuntija ja kunkin keholla on omat erityispiirteensä :D

Eikös tuo kolmen tunnin välein syöminenkin ole jo kumottu hyödyttömänä? Luin mielenkiintoisen artikkelin insuliinista jokunen aika sitten ja tuo syömäohje sopii lähinnä diabeetikoille. Ns. terveelle ihmisille sillä ei ole merkitystä.


Minäkin olen sellainen kaikikiMulleNytHeti, joten voin ymmärtää, että ottaa päähän. Mutta hyvin se menee ja kohta alkaa taas kilotkin karista ihan varmasti! :D

Tiina kirjoitti...

No en mäkään ihan kauheasti usko, että söisin liian vähän. Esim. eilen just se pizza ja tänään söin pannaria hernarin kanssa (mutta en siis myöskään silleen, että vedän herkkuja ja uskottelen itselleni etten muka ole syönyt mitään). Ei mulla ole mitenkään nälkä koko ajan enkä palele jne. vaan ihan hyvä olo on. Mutta ehdin ehkä ottaa tän jo niin itsestäänselvänä, että kilo per viikko, niin nyt sitten olinkin shokissa, kun näin ei käynyt! :D
Siksi toisekseen, se kaloreiden arvointi on tosi vaikeata, jos ei osta jotain valmisruokaa, jossa se päällä lukee. Noin muuten heittelen aika suurpiirteisesti noita.

Toi sovitusvaate voisi olla hyvä idea! Eiköhän tuolta kaapista löydy yksi jos toinenkin pieneksi jäänyt vaate.

Elegia kirjoitti...

Älä nyt shokkeeraannu siellä - kyllä se keho hoikistuu, vaikkei vaaka sitä heti näytäkään! Tosin kyllä mäkin menisin shokkiin tuossa tilanteessan ;D ;D

Tuli muuten mieleeni, että syökö joku oikeasti kolmen tunnin välein (paitsi diabeetikot)? Mä en edes jaksaisi olla koko ajan syömässä. Kannattaa suosia omaa luontaista rytmiä. Kiloklubin juttukin sanoo niin :D

http://kiloklubi.fi/artikkelit/Sy%C3%B6mmek%C3%B6-liian-usein/798/

Annikki kirjoitti...

Siellä on kiloklubilla aika hyvä neuvontafoorumi, jos vain uskaltaisit käydä vilkaisemassa. Niissä on pohdittu samoja ja monia muita kysymyksiä moneen kertaan.

Tn. syöt liian vähän, ja sitten on sekin, ettei se paino vaan putoa tasaisesti. Välillä se pysyy samana useita viikkojakin, ja sitten taas laskee. Minusta se ravintoneuvoja neuvoi liian tiukan ja vähäkalorisen ruokavalion sinulle.

Tiina kirjoitti...

Elegia, musta tuntuu, että jos mä söisin kolmen tunnin välein, niin paisuisin kuin pullataikina. No, ehkä siinä voisi vetää aina jonkun omenan. Mutta sen ravintoterapeutin mielestäkin oli ihan ok, että syön viiden aterian sijasta neljä, niin kuin aamiainen, lounas, välipala ja iltapala, kun en ole tottunut syömään ns. päivällistä vielä lisäksi.

Annikki, niinhän sä sanoit heti aluksi. Mutta totuuden nimissä on sanottava, ettei se siinä 1400 kcal:ssa ole läheskään joka päivä pysynyt.
Voihan se myös olla, että toi vaaka puijaa, koska se ei ole mikään digitaalinen enkä siis periaatteessa näe kovin tarkasti mitään puolikkaitakaan kiloja.
Olen mä välillä siellä forumilla käynyt jotain tsekkailemassa, mutta lähinnä jotain huvittavia ketjuja. Tarvii nyt ehkä kokeilla sitä vertaistukipuoltakin. :)

Zepa kirjoitti...

Mitä tähän nyt sanois. Niitä huippumallejahan on siis vain 8, niinku kuvakin kertoo :-) Ei se helppoo ole. Itekin kannan ylimääräisiä kiloja, en mielelläni mutta eipä nuo myöskään itketä ääneen. Aika paljon rauhoittaa jo se, että kropallaan tekee jotain. Tuntee pystyvänsä juttuihin vaikka onkin ylimääräistä kannettavaa.

Jos oikeasti haluaa tiputtaa ne kilot, se ois hyvä tehdä alle nelikymppisenä. Siitä se vaan vaikeutuu, kun aineenvaihdunta hilpasee ikuiselle lomalle.

Tiina kirjoitti...

Joo, sitäpä sanoi se lääkärikin, joka mut sinne ravintoterapeutille lähetti, että "vielä kun voi".

Mulla on kyllä ollut pienestä pitäen melkein aina ylimääräistä jossain päin enkä nyt mistään mallivartalosta haaveilekaan, mutta huomaa sen monesti jumpassakin, että tietyt jutut (kuten punnerrus) olisi aika paljon helpompia, jos kroppa olisi vähän kevyempi/pienempi. Että sellainen vähän vähempi olis kivempi. :)

Samaan aikaan toisaalla kirjoitti...

Kiloklubihan antaa jonkun suosituksen siitä kalorimäärästä mikä pitää syödä, kun oot syöttänyt omat tiedot sinne? Kokeilepa joka toinen kerta vaa'an sijaan vaikka mittanauhaa.

Mä oon päässyt pahimmasta hiilarikoukusta. Mun ongelma nimenomaan on hiilaripitoinen roskaruoka ja alkoholi. Alkaminen ja ylläpitäminenhän tosiaan niitä vaikeimpia on. Sit voi käyttää ehkä sitä ajatuskikkaa mitä mä aina kun oon kärsimätön tai valitan, että terveellinen ruoka maksais jotenkin enemmän. Ei maksa, sydän- ja verenpainelääkkeet kolmekymppisenä maksaa vitusti enemmän. Ja insuliini. Sit ajattelen, että montaks vuotta mä oon rakentanut tätä upeaa vartaloa, en mä sitä voi toiseenkaan ääripäähän päivässä rakentaa.

Syö sellasten seurassa, jotka syö fiksusti. Keksi tekemistä. Ja oikeasti mikä on kammottavaa, erityisesti naiset syö yleensä liikaa johtuen jostain psyykkisestä ongelmasta, ei tee huonoa yrittää kartoittaa missä vaiheessa näin kävi ja miksi. Lohtua löytyy muualtakin, varsinkin kun herkkuhetkeä seuraa valitettavan usein se morkkis tai syyllisyys.

Yks nyrkkisääntö on kuitenkin se, että mitä vähemmän sitä miettii sitä enemmän tapahtuu. Tai ainakin stressaa vähemmän.

Itelle pitää antaa välillä tulla myös ihan oikea nälkä, ei mikään raivonälkä, mutta ehkä sellanenkin, että oppii tunnistamaan ne hetket milloin tekee mieli pupeltaa ja milloin on oikeasti nälkä. Jos syö buffassa niin vaihtaa salaatti- ja pääruokalautasen paikat. ÄH! Mulla ois satatuhatta ohjetta, joita en ite aina osaa noudattaa. Nykyään en ihan hirveästi usko noihin kevyttuotteisiin, koska niihin on ympätty niin paljon yleensä sokeria, että se laukasee sen himon mässyttää jotain paskaruokaa.

Hyvii lounasvinkkejä mistä mä oon tykänny on puolenlitran pahvitetrassa olevat Kelda-keitot. Niistä se Toscana ja Karibia on mun herkkuja. Sit tietty saldee, mut kantsii miettii saldekastike tarkkaan. Kermaviiliin heitetty dippi voi olla huomattavasti kevyempi, jos tykkää lutraa soosin kaa. Huh. Nyt oon ainakin puoliks tyhjä :D

Kauko

Celia kirjoitti...

Pitäisiköhän minunkin sanoa jotakin. Tärkeimmäthän on jo sanottukin.

Omasta kokemuksestani mittanauha on hyvä väline vaa'an rinnalla. Paino tosiaankin jumittaa joskus, ja silloin menee hermo helposti. Ruoka-annoksia pienentämällä ja keventämällä olen saanut hyviä tuloksia. En saa päästää itseäni liian nälkäiseksi. Liian nälkäisenä minun on vaikea kontrolloida syömäni ruuan määrää. Veden juominen ja kuitupitoinen ravinto ovat tärkeitä ruuansulatuksen toiminnan turvaamiseksi. Monipuolinen liikunta auttaa painon pudottamisessa.

Kiloklubi on hyvä, olen käyttänyt sitä itsekin. Ehkä pitäisi ruveta taas käyttämään sitä saadakseni motivaatiota talven aikana kertyneen painon karistamiseksi.

Tiina kirjoitti...

Kauko, noi on kyllä ihan hyviä ohjeita, mutta toi syöminen ei (omasta mielestäni) ole mikään ongelma tällä hetkellä. Kun tähän nyt olen ryhtynyt, niin se on yllättävänkin helppoa.
Kiloklubi sallisi mun syövän lähes 2000 kcal/päivä ja sehän on ihan hullun paljon. Jos mä söisin noin paljon, niin en varmasti laihtuisi yhtään. Joten tässä asiassa nyt luotan mieluummin elävään ammatti-ihmiseen, jonka kanssa näistä olen puhunut ja joka on mut nähnyt ja mua kuunnellut. Mutta Kiloklubi on hyvä kuitenkin suurin piirtein niiden kaloreiden tarkkailuun ja varsinkin sen ruoan monipuolisuuden seuraamiseen.
Kiloklubihan muuten jopa suosittelee salaatinkastikkeiden käyttöä, koska usein niissä on sitä hyvänlaatuista rasvaa, jota ihminen tarvii. Kokonaan rasvaton ruokavalio on paha paha. :)

Celia, mä inhoan mittanauhan kanssa ropeltamista, koska nää läskit joustaa ja saan milloin mitäkin tuloksia enkä tiedä miten se oikeasti pitäisi mitata. :D Mutta Elegian (?) mainitsema sovitusvaate voisi toimia mittanauhaa paremmin.
Noi kuidut on mulle ongelma. Tai siis syön kyllä kuituista ruisleipää, mutta Kiloklubin mielestä liian vähän. En kuitenkaan pysty kauheasti lisäämään kuituja paitsi hedelmien/vihannesten muodossa, ettei kalorit nouse. Toisaalta mun vatsani toimii yleensä vähän liiankin hyvin, joten sikäli en pidä sitä kovin suuren ongelmana, vaikka söisinkin vähän liian vähän kuituja.

Anonyymi kirjoitti...

"Kokonaan rasvaton ruokavalio on paha paha."

Se on. Muistan esim. kuulleeni sen aiheuttavan myöhemmällä iällä nivelrikkoa. Ilmeisesti ilman rasvaa rustopinnat pääsevät nivelten sisällä hankaamaan toisiaan liian tehokkaasti.

Zepa kirjoitti...

Läskeistä viel sen verran että kyllä munkin jooga olis esteettisempää ilman massua, mut minkäs teet :-D

(Jooga / muu venyttely on nimittäin melkein ainoa hetki missä aktiivisesti huomaan ne turhat makkarat.)

Kaisa kirjoitti...

Jes, tuo painon jumiintuminen tapahtui mullakin, ja sitä kesti yli kuukauden. Kun koko painonpudotus oli ihan vahinko, en turhautunut, vaan jatkoin pudotukseen johtanutta tyyliä. Sana kärsivällisyys ei johdu kärsimisestä turhan takia, joten yritä malttaa odottaa! Jatka samalla tyylillä ja kokeile vasta muutaman viikon kuluttua jotain uutta.