12. kesäkuuta 2012

Karma's only a bitch if you are


Tiedättehän, miten Facebookissa kiertää aina mitä älykkäämpiä kiertoviestejä? Kopioi tämä statukseesi, olen varma, että et tee sitä, koska olet paha ihminen etkä välitä! Ärsyttäviä ovat.

Nyt yksi kaveri oli kopioinut itselleen tekstin "minut opetettiin tervehtimään astuessani huoneeseen, sanomaan kiitos ja ole hyvä" jne. muita käyttäytymissääntöjä, ja kopioi tämä itsellesi, jos sinutkin on kasvatettu näin. Eipä siinä mitään, hyvät käytöstavat ovat ihan hyviä juttuja, mutta yhtä kohtaa tekstistä jäin ihmettelemään. Sen mukaan "minut" on opetettu myös "sanomaan täti ja setä". Siis wtf? Onko muka jotain hyviä käytöstapoja kutsua ihmisiä tädiksi ja sedäksi, mikäli kyseessä ei oikeasti ole oma sukulaistäti tai -setä?

Olen aina pitänyt yhtenä maailman ääliömäisimmistä asioista sitä, kun vanhemmat puhuvat lapsilleen, että tuo täti tuossa tai sano sedälle kiitos. Miksei lapselle voisi puhua kuin normaalille ihmiselle? Omasta lapsuudestani en muista, että meillä kotona koskaan oltaisiin täditelty tai sedätelty ketään, eli tarkoittaako tämä nyt sitä, että minut on kasvatettu huonotapaiseksi? Tuskinpa vain.

Onhan tädittely tai sedättely toki kohteliaampi tapa kuin joku vitun mulkuttelu, mutta meillä on suomenkielessä sellaisia sanoja kuin sinä, hän, nainen, mies, rouva, herra jne. joita voisi käyttää noiden vajaaälyiseltä kuulostavien tädin ja sedän sijasta.

Kertokaapa nyt minulle, olenko yksin tämän asian kanssa? Olenko jotenkin tiukkapipo tai huumorintajuton, tai vaihtoehtoisesti liian vapaan kasvatuksen hedelmä ja käytöstavaton, kun en ihan kauheasti arvosta lasta (tai hänen vanhempiaan), jos minua täditellään tuntemattomien toimesta? Enemmänkin tunnen vain itseni vanhaksi ja sitä kautta pahastun. Tai ehkä tämä ärsytys kertookin vain omista vanhenemisen peloistani ja sisäisestä Peter Panistani.

38 kommenttia:

murska kirjoitti...

Joo, ei se mua ainakaan imarrellut kun jotakuinkin 18-vuotiaana olin kesätöissä kioskissa ja ihmiset täditteli mua lapsilleen. Mä en oo kenenkään täti. Tosin enemmän voisi kirpaista yhden mun (naispuolisen) kaverin kohtalo, jolle huikattiin joskus töissä "Hei, poika!" Ei ollut kaikista aurinkoisin asiakaspalvelutilanne se. :D

Zepa kirjoitti...

Kunhan eivät horottele :-D

Kyllä siihen 'tätiin' alkaa tottua kun on pakko. Vähän vihlas kolmekymppisenä, mutta nythän mä oon jo oikeastikin täti. Bring it on, babes!

Kimmeli kirjoitti...

Hahaa, olen ihan samaa mieltä! Siis ylipäätään aikuisten kaikkinainen lässytäminen ja "lapsen kouluttaminen" julkisesti, kun kaikki on kuulemassa on KAMALAA!!!! Sanoppas tädille päivää... Argh!

Kirsikka kirjoitti...

Olin 13-vuotiaana kirjastossa tet-harjoittelussa ja istuin lainaustiskin takana kun joku nainen/täti/rouva/ämmä sanoi lapselleen, että "annappas tätille ne kirjat".

Niitä traumoja parannellaan vieläkin.

No ei se tädittely ja sedättely ehkä ihan pahinta ole (ainakaan jos vertaa siihen lässynlässynkieleen jolla monet lapsille puhuvat), mutta yleensä ne vaihtoehdot ovat parempia. Rouvittelua voisin vastaheränneen feministisehkön ajatusmaailmani puitteissa vastustaa vieläkin enemmän. :)

Ja mä muuten vihaan tuota toimesta-sanaa, johon sorruit viimeisessä kappaleessa. Yih, se on hoonoa soomea! :)

Irwikissi kirjoitti...

Täällä nyt kyllä yksi tädittelijä/sedättelijä ilmoittautuu, hei vaan.

- Tosin, nykyisin omat muksut jo ovat sen verran isoja ettei noita termejä enää tarvitse käytellä muuta kuin niistä "ihan oikeista" eli sukulaistädeistä ja -sedistä.

Mutta kun olivat pienempiä niin asia oli eri. Jotenkin se vaan on tuntunut itsestä ja lasten kannalta luonnollisemmalta silloin - eikä kyllä mieleenkään ole tullut rouvitella/neiditellä, koska ne sanat on omaan suuhun jokseenkin kornit, ja toisekseen omat riskinsähän niidenkin termien käyttämisessä on...

Muistan kyllä niiden muutamien alle parikymppisten setien ja tätien olleen varsin huvittuineita/hämmentyneitä tuosta "nimittelystä" :D mutta enpä ole ajatellut että se nyt mitään pysyviä traumoja olisi aiheuttanut. Enhän toki voi tietää.. :o

Itseeni kohdistettuun tädittelyynkään en ole koskaan mitenkään intohimoisesti suhtautunut, en puolesta enkä vastaan. - Ihkaoikea täti minusta on kyllä tullutkin jo 15-vuotiaana, mutta en usko senkään vaikuttaneen asiaan sinänsä.

Nykyisin oikeastaan enemmän nyppii se jos tytötellään, kuten kävi muutama vuosi sitten kun vein OMAA lastani päiväkotiin ja siellä lapsen päiväkotikaverin isä tytötteli. Samoin kuin aikanaan 28-vuotiaana vaihdoin esikoiselleni vaippaa yleisen wc:n tiloissa ja paikalla ollut mummeli alkoi ääneen ihmetellä että olet niin nuoren näköinen tyttö etten uskoisi äiti-ihmiseksi ja että osaisit edes noin pientä vauvaa hoitaa! :/

Huoh.

Niin että, ei se ihan mukavaa ole aina näinkään päin, ja varmaankin kyse on vähän samanlaisista tuntemuksista; tulla luokitelluksi joksikin ilman omaa syytään. :| Ymmärrän siis tuohtumuksesi hyvin!

Mutta luultavasti vaan suurimmalle osalle on jotenkin luonnollisempaa täditellä ja seditellä kuin naisitella ja miehitellä, olisiko vähän kyse siitäkin että kun lapsen ensimmäisten vuosien ajan perheessäkin on vain lähinnä isi ja äiti - ei mies ja nainen?

No, mene tiedä, tämä on nyt vain minun henkilökohtaista pohdintaani, ja ihan juuri tässä paikan päällä kehiteltyä, kun kerran asiaa aloin nyt miettiä :D

Ja omalla kohdallani en ainakaan ole koskaan ajatellut tuon tädittelyn ja sedättelyn "kuuluvan hyvään kasvatukseen" :0 SE on kyllä ihan vieras ajatus minullekin, vaan enemmänkin luulen sen kumpuavan juurikin jostain tavasta yleensä puhua lapsille tietyssä iässä.

Tiina kirjoitti...

Murska, pojattelun jälkeen saattaisi olla sellainen pieni itsetutkiskelun ja peiliin katsomisen paikka. :D

Zepa, ehkä se omakohtaisesti lakkaa jossain iässä häiritsemästä, mutta kyllä se silti kuulostaa vähän vajaaälyiseltä puheelta. ;D

Kimmeli, no niinpä. Meidän äiti meni monesti suoraan asiaan silleen, että ei edes kehottanut kiittämään vaan sanoi, että "Tiina ei taaskaan sanonut kiitos", vaikka olin sanonut. Se vasta olikin harmittavaa!

Kirsikka, ai kamala, nyt mä traumatisoiduin sun TOIMESTASI! No, tuskin näitä mun tekstejäni käytettäisiin äidinkielen yo-kirjoituksissa kuin korkeintaan varoittavina esimerkkeinä. :D
Rouvittelua ajattelin lähinnä sellaisia vanhempia ja arvokkaampia henkilöitä kohtaan. :)

Irwikissi, mullahan ei toki ole itselläni lapsia, mutta en silti pysty käsittämään, miksi lapsille pitää puhua tuolleen. Siis totta kai niiden ymmärrys on rajallinen tietyssä iässä, mutta tunnen paljon vanhempia ja lapsia, jotka ovat kasvaneet ilman tädittelyjä ja sedittelyjä ihan kokonaisiksi ihmisiksi. Ainakaan lähipiirini lapsiperheissä en ole kuullut puhuttavan sillä tavalla.
No, kukin tyylillään ja tuskin sinäkään enää puhut lastesi kanssa sillä tavalla. :D Varaan kuitenki oikeuden katsoa vanhempaa kuin vähä-älyistä, jos hän puhuu tädeistä ja sedistä lapsilleen.
Toinen muuten mitä en ymmärrä, on nämä lisäliitteet Tiina-täti tai Olli-setä, jos ne eivät ole lapsen sukulaisia (enkä varsinaisesti silloinkaan jos ne ovat sukua). Itse olen ainakin oppinut kutsumaan ihmisiä nimiltä ilman mitään erityisiä sukupuolimääreitä nimien perässä. Toki joistain tyypeistä on nykyisin vaikea sanoa, onko ne naisia vai miehiä. ;D :D

Elegia kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Elegia kirjoitti...

Edellinen poistettu kommentti oli minun - siihen tuli virhe, niin poistin ja korjasin :)

Minua ei tädittely haittaa. Olen mieluummin täti kuin tyttö :D Anna nyt se kolikko tuolle tytölle! Voi kääk!


Itse kyllä sanoisin ehkä vanhemman ihmisen olevan kyseessä "rouva". Miehestä sanoisin "herra" tai "nuori mies" tmv. Naisesta on jotenkin vaikeampi, koska sana "nainen" kuulostaa jotenkin hassulta. En osaa selittää.

Minua siskon ipanat kutsuivat ennen "Elegia"-tätiksi ja olin pyörtyä onnesta :D Nykyään on täti-liite jäänyt pois. Luulen, että sisareni opetti heille käyttämään täti-liitettä alussa, että muistaisivat paremmin, kuka olen :) Mehän kun emme niin usein enää päästä näkemään.

Tiina kirjoitti...

Elegia, no toi "anna tytölle kolikko" on ihan yhtä hölmö tapa puhua lapselle. Siis ei sillä periaatteessa ole väliä onko se täti vai tyttö, paitsi jotain aina loukkaa toinen vaihtoehto enemmän. :D

En ymmärrä miksi nainen olisi jotenkin huonompi sana kuin mies. :D
Ja joo, jos se susta kivaa, että sua kutsutaan Elegia-tädiksi, niin mitäs minä siitä, mutta itsestäni se tuntuu jotenkin asioiden tarpeettomalta monimutkaistamiselta. Toki itse voi sanoa, että mitäs se tädin pikku mussukka tms. jos siltä tuntuu. Mutta varsinkin siis jos ei ole sukua, niin en tiedä miksi pitää lisätä täti nimen perään.

Baitövei, pakko lisätä, että minä EN ole taaskaan tuohtunut, kuten joku tuolla yllä sanoi, että ymmärrän tuohtumuksesi. Olotila on enemmänkin ihmettelyä. :D

Irwis kirjoitti...

Ainiin, menin muitta mutkitta rinnastamaan ihmettelysi omaan tuohtumukseeni, pahoitteluni siitä.. :P

Mutta juu, kyllä meillä nykyään puhutaan jo ihan ihmisiksi, kun lapsilla on jo enemmän ikää, eivätkä nuo itsekään oikeastaan miellä sanoja setä ja täti muiksi kuin sukulaisiksi :D

- Ja pakko lisätä myös itse sen verran, nyt jo vähän off topic, että henk.koht. kyllä surutta kutsun lapsesta saakka tuntemaani, itseäni vanhempaa lempisukulaistani tädiksi (ja hän minua joskus tytöksi) - yhä ja aina vaan, vaikka nykyään ollaan molemmat aikuisia ja ollaan ennemminkin ystäviä... Mutta se nyt onkin vähän semmoinen insidejuttu. :) Toisekseen myös lasten kummit ovat paitsi lapsille niin myös minulle tärkeitä, ja tädittely ja sedittely on tässä kohtaa ikäänkuin lempinimittelyä, tai jotain. :)

Tiina kirjoitti...

Ei mitään. :D

Noi nyt on tavallaan kuitenkin ihan eri asia, kuin tollanen yleinen tädittely ja sedättely.
Mä en ole koskaan täditellyt, sedätellyt tai enotellut omia sukulaisiani, vaikka ne olisivatkin läheisiä ja tärkeitä. Siksi nuo kuulostaa mun korvaani aina jotenkin hassuilta. Mutta tää sukulaisuusjuttu (tai kummius) nyt on kuitenkin helpommin ymmärrettävissä kuin se, että vaikkapa äidin tai isän kavereita kutsutaan jollain täti-/setänimellä. Saati sitten ihan vieraita ihmisiä. No okei, ehkä "tarhantädeillä" se voi toimia. :)

Artio kirjoitti...

Vastustan, ja joskus jopa tuohduttaa.

Mutta minä nyt muutenkin vastustan eufemismeja ja poliittista korrektiutta lähtökohtaisesti. Turha on tulla kenenkään kullittelemaan. Se on pitkä tie, että sille asteelle päästään, joten lässyhenkinen tätittelynkin otan henkilökohtaisesti ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että koen sen epämiellyttävänä tungetteluna.

*itKuPiLLi* kirjoitti...

Mun suuhun toi tädittely ja sedättely ei sovi ollenkaan. Ehkä kun lapset olis ihan pikkusia, niin kai niille tuli sanottua täti tai setä, kun kyse oli vieraista aikuisista, mutta niiden omia tätejä ja setiä kutsuttiin vain nimellä.

Ei mua kyllä yhtään haittaa, jos joku vieras lapsi kutsuu mua tädiksi, mutta kivempi, kun tutut lapset kutsuu vaan etunimellä.

Mutta musta on kuitenkin ihanaa, että omat lapseni kutsuu mua äidiksi, eikä etunimellä, kuten monissa perheissä tehdään. Ja ihan parasta oli kuulla ekan kerran, kun mun lapsenlapsi kutsui mua mummoksi!

Tästä tuli mieleen, että aikoinani mua kutsuttiin usein "ex-miehen- nimi"-vaimoksi, mutta ekan kerran kun kuulin bussin pikku lapsen kutsuvan mua "poikani-nimi"-
äidiksi, niin se tuntu tosi kivalta. Ympyrä on sulkeutunut ja ex-miestäni kutsutaan nykyisin usein "mun-nimi"-ex-mieheksi. ;)

Anonyymi kirjoitti...

Joissain perheissä täti ja setä ovat nimitykset, joilla kumppanin mielenkiintoa vastakkaiseen sukupuoleen koetetaan suitsia. Myös silloin, kun mielenkiintoa ei ole.
Klassikkohan on tämä Vantaan lähijunan tapaus, aina esimerkkinä niin konduktöörien työhyvinvointia ja junarauhaa kuin mustasukkaisuutta ja varhaiskasvatustakin käsittelevissä jutuissa:

Junan välikössä seisoivat isä, äiti ja pikkupoika.
Vaunuun nousi nuori nainen.
Isä pojalle: Väistähän, niin tuo nainen pääsee ohi.
Äiti: EIKÖ ME SOVITTU ETTÄ SE EI OLE MIKÄÄN VITUN NAINEN VAAN TÄTI!

Mulle aivan sama, mitä lapsi sanoo, kunhan sanoo luontevasti ja itsenään. Ja kunhan vieressä seisova vanhempi ei mitenkään vähättele. Joskus on käynyt niin, että lapsi sanoo tädiksi ja sen mutsi siinä vieressä heittää niin vittumaisen vahingoniloisen mulkauksen, että. Sellaisen 'siinäs kuulit, oot pelkkä täti etkä kaunis tyttö enää'.

Mulla riittää näitä tarinoita katkerista naisista. Joskus nuorena, kun jonotin keikalle, otin vastikään saamani ajokortin etukäteen esiin. Vieressä jonottava vanhempi nainen sanoi: "Ei millään pahalla, mutta tolla naamalla henkkareita tuskin kysytään." Hänellä oli omansa kädessään, rispaantunut kuvallinen Kela-kortti.

Tiina kirjoitti...

Artio, melkein kaikkea on hyvä vastustaa. Ja tädittely on epämukavaa. Mikä täti mä muka olen sun lapsilles?!! (Ei siis sun, vaan sen kuvitteellisen tädittelijän).

Itkupilli, meilläkin kyllä vanhempia ja isovanhempia on kutsuttu sukulaisnimityksillä, kaikkia muita ihan nimellä.
Mun mielestä sen rajan voisi ehkä vetää siihen, että vaikka lapselleen puhuisikin tädeistä ja sedistä, niin ei hyvänen aika sentään sen "tädin" tai "sedän" läsnäollessa lässytä semmoista. :D

Anonyymi, tuota näkökulmaa en olekaan tullut ajatelleeksi. Onko se vähän sama kuin toista äidiksi tai isäksi kutsuessa vesittää oman seksielämänsä? :D
Ihan rehellisesti sanottuna kyllä minuakaan ei ärsytä se mitä lapset sanoo, vaan ne vanhemmat. Lapsi saa täditellä tai vaikka sedätellä, mutta jos sen vanhempi tädittelee minua, niin en pidä kovin älyllisenä.
Näitä katkeria täditteleviä akkoja on kyllä ihan kivasti. Oma "paras" kokemukseni oli ehkä kerran bussipysäkillä, kun odottelin bussia ja siihen tuli joku nainen ilonääniä päästelevän tyttönsä kanssa. Nainen sanoi tytölle, että "älä naura, tätiä ärsyttää". Jos en olisi ollut henkisesti niin jäässä, niin olisin antanut sille naiselle kyllä murhaavimman katseeni mitä osaan.

Elegia kirjoitti...

Kuten kirjoitin, niin ei ne ipanat enää tädittele. Ei se tosin minua haittaisi, vaikka tädittelisivätkin. En kokenut sitä muutenkaan monimutkaisena, vaan luulen, että sitä myötä lapset oppivat näiden sukulaissanojen merkityksen. Minähän kun ihan oikeasti olen heidän täti.

Juuri ristiäisissä juttelin kummipoikani kanssa, että hänellä on pikkuveli ja kaksi pikkusiskoa ja äiti ja isi, vaari ja pappa ja mummo ja minä olen täti ja hällä on useita tätejä jne. Minusta on ihan kiva, että lapset oppivat oikeat sukulaisuutta kuvaavat termit. :)

Tiina kirjoitti...

Joo. Kyllä mäkin olen oppinut jo lapsena sukulaisuutta kuvaavat termit, vaikka en ketään sukulaista täti- ja setänimillä olekaan kutsunut. :D

Mutta siis oikeastihan tämä kirjoitus ja mielipiteeni koski niitä, jotka EIVÄT ole sukua. Yhdessä sulkulauseessa mainitsin, että en varsinaisesti ymmärrä niiden sukulaistenkaan tädittelyjä/sedättelyjä, siis kutsumaniminä, mutta se oli tosi tosi sivuseikka koko jutussa.

Ja kuten myös sanottua, minua ei ärsytä se, mitä lapset sanoo, koska nehän on lapsia ja näin ollen syyttömiä asioiden tilaan, vaan se niiden vanhempien vieraiden ihmisten tädittely ja sedättely.

Ohari kirjoitti...

Ou gaad. Olen ihan surutta omille lapsilleni (siis silloin kun ne vielä olivat lapsia) täditellyt ja seditellyt vieraita ihmisiä. Tädillä tai sedällä olen tarkoittanut ketä tahansa ihmistä, jonka nimi ei ole selvillä, joka on auktoriteettiasemassa lapseen nähden (huomattavasti vanhempi kuin lapsi) ja jolle ollaan kilttejä, kohteliaita ja jota totellaan. Ei ole juolahtanut pieneen mieleenkään, että se olisi aliarvioimista tai seksuaalisuuden lätistystä tai mitvit! Nyt onkin ihan pakko todeta: Anteeksi kaikki maailman tytöt ja naiset, että olen täditellyt teitä! Tarkoitukseni ei ole ollut lätsäyttää egoanne! Saati korostaa omaani. Herrajjesta kumminkin.

Hämmennys :-) Missä vaiheessa tädistä(kin) on tullut negatiivinen sana? Ja kaipa setäkin sitten on?

Sen sijaan ihmisille niiailu on ihan pyllystä ja sen voisi lailla kieltää.

Tiina kirjoitti...

No, mulle se ei ainakaan ole mikään mihinkään aliarvioimiseen tai seksuaalisuuden latistamiseen liittyvä asia (mutta tämä jälkimmäinen koskikin kai sitä omaa aviopuolisoa eikä mulla sellaista ole, saati lapsia), tai että ne sanat itsessään olisivat negatiivisia, vaan musta se on vain pöljä tapa puhua. :D
Siis mun mielestäni lapselle voi puhua niin kuin älylliselle olennolle, mutta saatan olla väärässä.

Ja jos ihan alkuperäiseen asiaan mennään, niin kaikista vähiten ymmärrän, että miten se olisi hyviä käytöstapoja, että on opetettu sanomaan täti tai setä? Hyviä käytöstapoja olisi opetella lapsia teitillemään vanhempiaan, mikä ei kylläkään suomenkieleen kovin hyvin istu enää nykyisin.

Saat nyt kuitenkin anteeksi, että olet sortunut tädittelyyn ja sedättelyyn lastesi kanssa. ;)

Tiina kirjoitti...

Ja lisäyksenä vielä, että tämä on ihan puhtaasti oma ärsytykseni, josta kysyin, että olenko ainoa jota se ärsyttää, joten siitä on kenenkään turha pahastua tai vetää herneitä nenään. Minullakin on varmasti tapoja, jotka saattavat ärsyttää jotain toista. Mutta koska mun blogi, niin mun ärsytykset.

Elegia kirjoitti...

Joo, ei mulla ainakaan mennyt herne nenään - tässähän oli kiva vertailla kokemuksia :)

Nyt ulkoistan itseni jännän äärelle, aurinkoista keksiviikkoa :D

Anonyymi kirjoitti...

Ei se sedittely ja tädittely haittaa. Tavallaanhan se on kunnioituksen osoitus: Olet aikuisen tai ainakin vastuullisessa roolissa.

Epäilyttää kuitenkin alkuperäistekstissä lukeneen "sir" ja "ma'm" tms., mikä nyt ei vain yksinkertaisesti käänny, ja sitten joku urpo meni suomentamaan..

Tiina kirjoitti...

Elegia, no hyvä sitten. :) Pidä jännää siellä jännän äärellä! :D

Anonyymi, mä en kyllä ole kovinkaan usein havainnut sen tädittelyn liittyvän minkäänlaiseen vastuulliseen rooliin (esim. aiemmin kommenteissa mainitsemani "älä naura, tätiä ärsyttää").
Mutta tuo alkuperäisteksti kyllä selittää aika pitkälle sen suomennoksen älyttömyyden. Miksei sitä sitten oltaisi voitu suomentaa, että minut on opetettu teitittelemään? No varmaan siksi, kun ketään ei opeteta enää nykyään...
Kiitos infosta, olen taas hiukan viisaampi! :)

Ohari kirjoitti...

En mää kyllä ärsyyntynyt, hämmennyin kyllä. Mietin kiivaasti sitä, että mikä olisi hyvä vaihtoehtoinen sana tädille tai sedälle viitata aikuiseen tai aikuisen asemassa olevaan lapselle puhuessa.
"Anna myyjälle raha."
"Anna kirjastovirkailijalle kirjat."
"Älä naura, naista ärsyttää." (Viimeinen lause on tietenkin aivan absurdi eikä kuvaa kohdenaisen tuntemuksia vaan äidin ärsyyntymistä lapseen, mutta se on toinen asia. Vastuullisessa roolissa kohdenainen kuitenkin on, sillä juuri hänen vuokseen lapsen on äidin mielestä käyttäydyttävä hillitysti.)
Esimerkit kuulostavat aika viileiltä. Aikuistahan ei juuri tarvitse neuvoa – eikä se aina ole edes suotavaa julkisesti – joten... ööh. Olen neuvoton nyt.

Olen muuten saattanut puolisollenikin sanoa jotakuta tädiksi, ja ainakin hän on varmasti osoittanut mulle naisihmisiä niin. Tässä iässä kuitenkin jo tiedämme, että täditkin harrastavat seksiä (vaikka se onkin ällöttävää), eli tätiys ei mulla eikä luultavasti hänelläkään liity mitenkään eroottisuuteen, sen paremmin nostavasti kuin latistavastikaan. Nainen sanana on jotenkin vähän outo suuhun. Eräs vanhempi rouva oikein otti ja loukkaantui kiivaasti taannoin, kun kesätoimittaja kutsui häntä jutussa naiseksi. Ehkä hänkin olisi mieluummin ollut sitten täti :-)

Tiina kirjoitti...

Niin, olihan toi sun kommenttisi hiukan sellaiseen marttyyrin viittaan puettu. ;)

Mä en nyt tiedä tuosta sitten miten lapsille pitää tai voi puhua. Täytyy varmaan alkaa tarkkailla tätä omaa lähipiiriä, jonka en ole kuullut koskaan tädittelevän tai sedättelevän, että miten he homman handlaavat. Sen vaan tiedän, että kaikki eivät puhu lapsilleen niin.
Mutta puhukoon ne jotka haluaa. Varaan silti yhä oikeuden ärsyyntyä tädittelystä. :D

Mulle taas on henk.koht. yksi vanhempi herrasmies ärsyyntynyt sedättelystä, vaikka itse kuuli väärin ja kyseessä oli oikeasti teitittely.

Toi seksihommeli taas oli yllä kommentoineen anonyymin näkemyksiä, että siihenkään en osaa sen enempää ottaa kantaa.

Ohari kirjoitti...

Oliko? Oho ja hoho, soli kyllä melko tahatonta sitten :-D Mutta selkäytimestähän näitä tietysti tulee.

Ärsyynny toki, sulla on siihen oikeus (hyvästä syystä en sano mitään, koska alan nyt justiin diplomaatiksi :-D) Näin lingvistiikkaan jumahtaneena ihmisenä olen ihan oikeasti kiinnostunut puhutteluista, eli jos kelle tulee mieleen, mikä olisi vastaava mutta ei lässyttävä tapa viitata jokseenkin tuntemattomaan ihmiseen, kun puhutaan lapselle, niin vinkatkoon miel. vaikka tuonne meililootaani (ohiammuttu@gmail.com), jos tämä keskustelu ehkä tähän tyrehtyykin.

Tiina kirjoitti...

Tulkintakin kommentin vivahteista saattoi tietysti olla mun korvieni välissä.

Mä yritän jatkossa erityistarkkailla, miten eri tavoilla ihmiset antaa komentoja lapsilleen. Semmoiset kuin kaupantäti ja tarhantäti jne. on jotenkin ymmärrettävämpiä. Enemmän häiritsevää on sellainen tädittely, missä se "täti" on tavallaan ihan sivullinen eikä toiminnan kohteena, kuten kaupan kassalla jne. kuten nyt vaikka tuo "tätiä ärsyttää".

Jos taas palataan siihen alkuperäiseen fb-tekstiin, josta anonyymi yllä sanoi, että siinä on englanniksi ollut sir ja ma'am, niin silloinhan tuo on vielä hölmömpää. Olisi kai fiksumpaa opettaa lapsi teitittelemään kuin tädittelemään, esim. "osaatteko auttaa" vs. "osaako täti auttaa". Tästä kai olemme samaa mieltä sentään?

Ohari kirjoitti...

Kyllä, jos lapsi sanoo "Voisko täti auttaa?" tuntuu se todella oudolta. Tulee mieleen Suomisen Pipsa ja ah tuo kultainen aika, jolloin ihmistä puhuteltiin ihan sujuvasti kolmannessa persoonassa "Hilja on hyvä ja siivoaa pöydän, kun on ensin luutunnut lattian." Ei tuommoinen puhuttelu ole nykyään mitenkään kohteliasta, ja tietenkin teitittely on korvannut sen, teitittelyn on taas korvannut sinuttelu. Teitittelyn opettaminen on varmaan ihan jees, siitäkin huolimatta, että on ihmisiä, jotka ärsyyntyvät siitä. "Emmää ny viä niiv vanha oo, että teititellä tarttee."

Ei ole tarkoitus nyt pujahtaa vänkytyssektorille, mutta sanon silti, että vaikka viitattava aikuinen olisi ulkopuolinen eikä liittyisi tilanteeseen, on aika tavallista, ja tekisi mieleni väittää että puhuja-aikuisesta neutraalia, viitata häneen "tädillä" tai "sedällä". Täytyypä myös itse yrittää miettiä, jos ja kun veljenpoikien (jotka muuten aina sanovat Ohari-täti, mikä tuntuu sekä oudolta, koska en itse ole täditellyt tai seditellyt sukulaisiani, että söpöltä) kanssa tulee kuljeksittua, että mikä olisi vaihtoehtoinen tapa.

Tiina kirjoitti...

Kertoo ehkä jotain mun henk.koht. ikäkriisistäni (kuten ehkä postauksen lopussakin viittasin), että tulen mieluummin tytötellyksi kuin täditellyksi. En tiedä missä iässä sitä olisi valmis henkiseen tätiyteen.

Luulen, että tuo on aika pitkälle myös tottumuskysymys. Siis kun meidän perheessä ja suvussa ei vaan ole ollut tapana täditellä vieraita, niin se tuntuu minusta tosi oudolta. Jos se taas olisi ollut ihan tapana, niin varmaan se olisi mielestäni ihan normaalia.

Anonyymi kirjoitti...

"Jos taas palataan siihen alkuperäiseen fb-tekstiin, josta anonyymi yllä sanoi, että siinä on englanniksi ollut sir ja ma'am, niin silloinhan tuo on vielä hölmömpää."

Was? Ei sanonut. Potentiaali, anyone?

Tiina kirjoitti...

Ah, sori, luin hätäisesti. No se olisi silti ihan järkeenkäyvä mahdollisuus.

Anonyymi kirjoitti...

Täälläkin yksi tädittelijä! En nyt jaksanut lukea kaikkia kommentteja, mutta vaikuttaa siltä että kukaan kirjoittaja ei pidä tädittelystä. Ja olen vielä näin myöhässäkin!

Itse tuota pohdiskelin ennen lasten syntymää ja sen jälkeenkin olen siitä joskus kavereiden kanssa jutellut, eikä ainakaan meistä kukaan ole keksinyt mitään parempaakaan termiä. Oliko teillä mielessä jotain ideoita? Nainen ja mies tuntuvat omassa suussa jotenki halventavilta, herra ja rouva taas teennäisiltä.

Itselläni siis alle nelivuotiaat lapset ja ei heille ihan oikeasti voi puhua kuin aikuisille. Ihan pieni lapsi ei ymmärrä minä- ja sinä käsitteitä ja hän yleensä puhuu - ja hänelle puhutaan- kolmannessa persoonassa.

Toki jos on tiedossa kyseisen "tädin" ammatti, käytän yleensä sitä, ja tutuista tietenkin nimeä, tai esim "Paavon äiti". Tuntemattomista äideistä esim puistossa sanon aina täti, tuntemattomista lapsista tyttö tai poika. Ja esim meidän kerhon "tädit" kutsuvat itsekin itseään tädeiksi "Anna-täti".

Minusta tässä on kyse ennemminkin lapsen kanssa kommunikoinnsta, siitä, että puhun niin että pienen lapsen on helppo ymmärtää ja saamme kulloisenkin asian hoidettua. Jos musta tuntuu, että lapsi ymmärtää helpommin kun sanon "anna tädille lapio" kuin jos sanoisin "anna puistotyöntekijälle lapio" niin sitten sanon niin. En loukatakseni vaan saadakseni asian hoidettua.

Joku tuolla ylempänä kirjoitti ärsyyntyvänsä siitä että lapsia "koulutetaan" muiden kuullen. Tätä ärsyyntymistä en varsinkaan oikein ymmärrä... Miten lapsi oppisi hyvät käytöstavat jollei niistä johdonmukaisesti muistuteta, joka kerta. Lapset vasta harjoittelevat kodin ulkopuolella toimimista. Jos vain kotona huolehditaan siitä, että sanotaan kiitos, anteeksi, päivää jne, niin mitenköhän lapset sitten niin osaisivat sanoa ihmisten ilmoilla? Totta kai huolehdittu siitä, että lapsi kiittää ja tervehtii myös kodin ulkopuolisissa tilanteissa! Itse ainakin haluaisin että lapset opetetaan tervehtimään ja kiittämään. Kaikki isotkaan lapset eivät aina esim. tervehdi.

Taisi tulla niin myöhään kommenttini että keskusteleekohan tästä enää kukaan täällä? Mielelläni kuulisit kommentteja ja ehdotuksia, mitkä olisivat tätiä/setää/tyttöä/poikaa parempia termejä tuntemattomille.

E

Anonyymi kirjoitti...

Niin, ja minkä ikäisiä lapsia tarkoitatte? En oikein pidä luontevana opettaa näitä alle nelivuotiaita teitittelemään tuntemattomia. Sen aika tulee sitten isompana. Mun mielestä tosiaan tärkeintä että lapsi ymmärtää mitä sanon. Varsinkin jos on kyse 1-2 vuotiaista.
E

Tiina kirjoitti...

Ajattelin hiukan vanhempia kuin 1-2-vuotiaita. Sellaisia, jotka kommunikoivat jo ihan sujuvasti ulkomaailman kanssa.

Joo, mä myönnyn tuohon, että lapselle täytyy sitten puhua sillä tavalla, vaikka itse en ymmärräkään mitä vikaa sanoissa nainen ja mies on.
Tämä ajatushan lähti siitä fb-pätkästä, että "minut on opetettu sanomaan täti ja setä". Se on yhä mielestäni tosi outo lause. Itseäni ei ole "opetettu sanomaan täti ja setä" ja olen silti varmasti pystynyt puhuttelemaan vieraita ihmisiä ja kasvanut ihan älylliseksi yksilöksi (tämän toki saa kyseenalaistaa). Ei ole koskaan tullut mieleenkään, että olisi huonotapaista olla käyttämättä tätiä ja setää, tai hyvätapaista käyttää niitä sanoja.

Kyllä käytöstapojen opettaminen on hyvä asia, kunhan ei tee sitä mitenkään nolaamalla sen lapsen, esim. äänensävyllä tai just silleen "x ei taaskaan sanonut päivää/kiitos/jotain muuta".

Piti sanoa tähän vielä jotain, mutta ajatus katkesi...

Mutta joo, yritän jatkossa ymmärtää tuota tädittelyä paremmin, mutta kuten jossain yllä sanoin, kuulisin mieluummin vaikka tytöttelyä kuin tädittelyä. Argh, miten kauheata olla täti. ;) (Siinä on tietty riskinsä, että joku muu taas loukkaantuu tytöttelystä. Ei oo helppoo.)

Anonyymi kirjoitti...

Ei oo helppoo tosiaan :)
Makuasioita ovat, koska tosiaan itselle täti on ystävällisempi sana kuin nainen. Itselle taas tytöttely tuntuisi oudolta, koska miellän "tytön" selkeästi lapseksi, siis ei vielä täysikasvuiseksi. Mutta ei sillä oikeastaan niin väliä mitä sanaa toiset hiekkalaatikolla minusta käyttää, kunhan asiat tulee ymmärretyksi. Harmillista jos ja kun ihmiset näistä termeistä pahastuu, mutta ei niille taida oikein sopivaa vaihtoehtoakaan olla. Kuten mainitsin, niin olen tätä aiemminkin mietiskellyt toisten äitien kanssa, ja parempaa ei olla valitettavasti keksitty.
Ja mä en muuten (toivottavasti) sano sua tädiksi, kun mun lapset tuntee sut nimeltä :) -tuntemattomia naisihmisiä valitettavasti kyllä!

Ja joo, en mäkään tiedä miksi se olisi jotenkin erityisen kohteliasta tai pitäisi lapset "opettaa" sanomaan täti ja setä. Ehkä sen kirjoittajan on vsin pitänyt keksiä jotain täytettä viestiinsä. Ka toivottavasti se ei niitä enäö aikuisena käytä, lasten sanojahan ne ovat! Mutta lapset kyllä pitäisi opettaa tervehtimään ja kiittämään, ja tosiaan teen sitä myös ihmisten ilmoilla. Toivottavasti en nolaten, en nyt ainakaan sano että "taaskaan et sanonut..."
E

Tiina kirjoitti...

Joo, siis aiempaan lisätäkseni vielä, niin musta tarhantädit ja kaupantädit on ihan ok, koska ne on tavallaan ammattinsa puolesta tätejä. Sitä olen ihmetellyt justiinsa, että jos lapsi tuntee nimeltä esim. äidin kavereita, niin miksi niille tarvii lisäillä jotain täti-liitteitä nimen perään. Mutta tapansa toki kullakin, ehkä se on joillekin tapa ilmaista, että tässä on läheinen ja tärkeä ihminen.

Jäin nyt miettimään, että voisiko olla niin, että toiset aikuiset tekee sen tädittelyn jotenkin neutraalimmin ja toiset ärsyttävämmin, koska en muista koskaan kiinnittäneeni huomiota sun tädittelyyn. Että voisko olla, että senkin pystyy tekemään joko hienotunteisesti taikka törpösti. En tiedä, tarvii alkaa kiinnittää tähän huomiota missä tilanteissa se ärsyttää.

Luulen, että tuossa fb-jutussa on nyt kyseessä justiinsa joku kökkö suomennos. Kun ei olla keksitty muuta suomennosta, niin on laitettu täti ja setä. Nuohan on muuten vaarallisia sukupuolilatauksella olevia termejä siinä mielessä, että mitä jos täti onkin setä tai toisinpäin? ;D

Tiina kirjoitti...

Niin ja osittain tuo tädittely varmaan kolahtaa mun ikäkriisiini, kun en tädit on aina vähän vanhoja ja mähän olen vielä nuori kuin varsa. ;)

Anonyymi kirjoitti...

Ajatella tosiaan jo se täti onkin setä! :O

E