3. huhtikuuta 2013

Just asking for a moment of peace, please


Koin tänään pikaisen valaistumisen hetken ja päätin ruveta paremmaksi ihmiseksi. Läpeeni hyvähän minä olen aina ollut, mutta ehkä hiukan ärhäkkä ja kärkäs. Tänään kuitenkin tajusin, että kun joku toinen ihminen ärsyttää minua, niin todennäköisesti hän ei tee sitä tahallaan. Siis ihan vaan ärsyttääkseen minua.

Oikeastaan tämä valaistuminen tapahtui tänään vessassa, kuten näihin tiloihin hyvin sopii. Minulla on täällä töissä ollut pari juttua siivoojan toimintatavoissa, jotka ärsyttävät minua. Toisen voisi vaan tehdä paremmin (eli eri tavalla)(* ja toisesta olemme käyneet pitkää henkien taistoa. Tänään, kun huomasin siivoojan taas voittaneen yhden erän, päätin antaa olla. Joo, ihan tosi! Sen sijaan, että jurputtaisin selän takana (tai antaisin rakentavaa palautetta päin naamaa), minä vaan luovutin ja sanoin itselleni, että mitä väliä. Jotenkin tuli heti itsellekin helpompi olo, koska asialla ei todellakaan ole mitään väliä.

Samalla tajusin, että jos esimerkiksi joku kuntosalilla on juuri siinä laitteessa, mihin minä haluaisin mennä, hän ei tee sitä minun kiusallani. Tai jos kaupungilla tai bussissa joku hemmetin tunari toikkaroi ja hankaloittaa elämääni, hänkään tee sitä ärsyttääkseen juuri minua. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö ihmiset sen jälkeen enää olisi tyhmiä tai hemmetin tunareita. Aika moni on. Ajattelin vain säästää omia hermojani.

Teoriassa olen luonnollisestikin tiennyt tämän aina. Ihan niin itsekeskeinen en ole, että kuvittelisin universumin pyörivän akselini ympärillä. Käytännössä olen kuitenkin kerännyt hyvää vitutusta aina ja kaikista tyhmistä ihmisistä. Ajattelin kokeilla tästä eteenpäin olla keräämättä ja antaa asioiden vaan olla, jos on ollakseen. Frasierista tutuksi tulleella taktiikalla aion kuvitella punaisen ilmapallon leijumaan jonnekin kauas pois ja ärsytys olisi ilmapallon mukana pois tiessään.

Aion silti jatkaa täällä blogissa(kin) tutuksi tulleella kyynisellä ja sarkastisella asenteella, koska joku roti maailmassa täytyy kuitenkin olla.


*) Siivooja pyyhkii illalla vessanpytyn istuinrenkaan kostealla ja jättää renkaan ylös istuimen kantta vasten niin, että kun aamulla siihen istuu, on istuinrengas yhä kostea. Se se vasta on ällöttävää. Ehkä jatkossa ärsytyksen sijaan vain kuivaan sen istuinrenkaan ennen kuin istun.

6 kommenttia:

Nollavaimo kirjoitti...

Ällöttävän zeniläistä. Pitäisköhän munkin kokeilla ? En nääs enää uskalla mennä mittauttamaan verenpainetta. Menee vielä hyvä laite rikki.

Tiina kirjoitti...

Jos haluat, niin mä voin ensin testata ja sitten kertoa miten toimii. Ettei sun tarvi mennä pää edellä tuntemattomaan. Ensi viikolla on kai hullut päivätkin, niin pääsee zeniläisyys hyvään testiin. ;D

Nollavaimo kirjoitti...

Sä oot kyllä jalo ihminen !

Joko ne nyt on ?! Itseasiassa hyvä, koska multa loppuu ripsiväri just. Paitsi jos sitä ei nyt siellä tänä vuonna ookkaan. Sitten mä kyllä räj... eikun *auummmmmmmm*

littleB kirjoitti...

Ooooh mitä mielen lujuutta! Kumpa pystyis itekin tuohon :P

Kirsikka kirjoitti...

Nyt alat kyllä olla jo vähän liian hyvä ihminen. Meinaatko ettei se oikeasti vaikuta tänne blogiinkin, jos susta tulee noin zeniläinen?

Oulussa asumisessa on se(kin) paska puoli, että hulluilla päivillä ei ole minkkiturkkimummoja taistelemassa viimeisestä sukkahousupaketista. Ei mitään viihdykettä siis.

sea kirjoitti...

Laittaisi sen rinkulan ja kannen edes alas, mutta prk vielä jättää ylös!