21. huhtikuuta 2013

Oi Suomen nuoria

Pikaisesti painavaa asiaa nuorisosta ja sitten lähden ulos, koska kerrankin paistaa aurinko!

Maija Aalto kirjoitti Hesariin oikein hyvin tuosta ah niin kamalasta "nykynuorisosta". Toista se oli silloin ennen jne. Itsehän olin kiltti teini hyvästä perheestä, mutta vietin silti jokusen vuoden nuoruudestani lähinnä ostoskeskuksissa hengailemassa. Koska siellä ne muutkin hengailivat ja varsinkin se maailman söpöin poika.

Toiset meistä törttöilivät ja rötöstelivät, toiset olivat siivosti. Itse kuuluin yleensä tuohon siivosti käyttäytyvään osaan. Joskus jotain luvatonta tuli tehtyä, mutta sekin kuuluu teini-ikään. Yleisestä kiltteydestäni huolimatta sain niskaani välillä nuivaakin kohtelua, kuuluinhan tuohon yhteiskunnan ruttoon: nuorisoon.

Olen saattanut kertoa tämän ennenkin, mutta koska en muista, niin ette tekään varmasti muista. Mieleeni on painunut ikuisiksi ajoiksi yksi kerta, kun istuskelin Koskikeskuksen "takapihalla". Paikalle poukkoili iloinen pikkutyttö, jolle hymyilin. Hänen äitinsä tuli vanavedessä, loi minuun murhaavan katseen ja kysyi niin epämiellyttävällä äänensävyllä kuin vaan osasi, että mikä naurattaa? En osannut muuta kuin monttu auki katsoa sitä äitiä. Tuntui tosi pahalta, että ystävällinen hymy oltiin tulkittu joksikin ikäväksi teoksi ihan vain ikäni ja paikan perusteella. Jos olisin ollut vähän ikävämpi teini, niin tuon tapauksen jälkeen olisin voinut käydä vaikka potkimassa pari mummoa kumoon.

Oikeastaan väittäisin, että aikuisten asenne vaikuttaa suoraan teinien käytökseen. Jos nuorisoa pidetään oletusarvoisesti pahana, niin totta kai ne alka käyttäytyäkin sen mukaisesti. Eihän sillä ole mitään väliä, jos kukaan ei kuitenkaan luota ja valmiiksi jo odotetaan tai pelätään vain sitä kaikista pahinta käytöstä.

On nuorisolla vielä jotain toivoakin ilmeisesti. Eilen katselin Korkojen kera -ohjelmaa ja siinä oli vieraana uusi teinisensaatio Isac Elliot. Olin ensin ihan että no just, taas näitä, mutta sitten ohjelmassa soitettiin pätkä hänen biisiään New Way Home. Tajusin ensinnäkin kuulleeni tuon kappaleen monia kertoja (koska mitäpä kuntokeskuksissa soitettaisiin, jos ei tanssijumputusta) ja toisennakin tajusin, että tuo jäbähän on oikeasti hyvä. En olisi ikinä arvannut, että kappaleen laulaa joku suomalainen teinipoika. Olen aika tohkeissani tästä Isacista ja tuo biisihän on ihan hyvä. Ei hyvä sillä tavalla, että se kuuluisi minun genreeni, mutta eihän sen tarvitsekaan.

Hyvä Suomen nuoriso! Kyllä me vanhat kävyt teitä rakastetaan, kunhan ette riko paikkoja ja potki eläimiä.

5 kommenttia:

Kimmeli kirjoitti...

Minä olen aina ihmetellyt sitä, kuinka aukuisilla on jokin kumma oikeus olla aina paheksumassa nuoria! Ikään kuin he eivät koskaa olisi itse olleet nuoria? Miten sen voi unohtaa???? Oman nuoruuden, sillä kyllä hekin olivat aikansa kauhuja, sillä en voi uskoa, että kaikki olisivat pulmusia olleet. Minä olen keski-ikäinen kääkkä, mutta kyllä se nuoruus on muistissa ja siksi, juuri sen takia, minun sympatiat ovat nuorten puolella!!!!

SusuPetal kirjoitti...

Tässä olisi haaste sinulle.

Maketsu kirjoitti...

Aika kiva oli tämä Aisakki, piti ihan kuuntelman, kun kehuit. On ne vaan niin nuoria nykyään, kun tähdeksi tähtäävät. Mie leikin tuon ikäisenä vielä barbiloilla ja haaveilin. Vai joinks mää jo keskarii ostaril ;)

Kirsikka kirjoitti...

Kyllä mää paheksun enemmän keski-ikäisiä ihmisiä. Ne on tylyjä ja töykeitä ja ikäviä. Pitää vaan toivoa, etten ite oo samanlainen kun nyt kerran vissiin alan keski-ikää lähestyä...

Tiina kirjoitti...

Kimmeli, niin, aika monesta aikuisesta voisi luulla, että on elänyt täysin nuhteettoman ja moitteettoman nuoruuden, mitä epäilen kyllä kovasti.

SusuPetal, kiitos, vastaan haasteeseen lähiaikoina! :)

Maketsu, on, siis ihan järkyttävän nuoria. Kohta ne on 2000-luvulla syntyneitä!

Kirsikka, keski-ikäisten ja myös vanhusten joukosta löytyy kyllä ihan käsittämättömän huonoa käytöstä. Mä olen kyllä vähän kahtaalle jakautunut siinä, että pitäisikö alkaa semmoiseksi ikäväksi huutelevaksi mummoksi vai kivaksi ja reiluksi tyypiksi. Ehkä nämä voisi yhdistää jotenkin siten, että huutelisi ikävyyksiä, mutta ei nuorisolle, vaan sille keski-iälle, joka sortaa nuorisoa! Vai hetkinen, olenko mä jo sellainen..?