27. huhtikuuta 2013

So pardon me while I burst into flames


Oikein otin tämän blogin nyt käteeni (kuvassa yllä) ja ajattelin puristaa jotain tekstiä, kun on ollut niin hiljaista viime aikoina. Pää humisee tyhjyyttään. Laitoin sormuksenkin sormeen, jos kirjoittaminen tuntuisi vaikka jotenkin vähän juhlavammalta, mutta totesin sen vain hankaloittavan hommaa. Sen verran painava ja helisevä tuo sormus on. (Eikä saa nauraa nakkisormilleni).

Jonkin aikaa sitten sain positiivista palautetta blogin uudesta pirteästä linjasta tms. No voin kertoa, että se siitä linjasta sitten taas. Ilmeisesti kierroksilla käyvä käpyrauhaseni kirjoitteli kaikessa pirskahtelevaisuudessaan tätä blogia. Nyt käpyrauhanen tuntuu hiljentyneen ja minusta on tullut taas tylsä, tyhmä ja ruma. No eikä. Mutta mitään sanottavaa ei ole, mitä olenkin tässä jo kahden kappaleen verran todistellut.

Vaikka käpyrauhanen onkin hiljentynyt, niin tykkäilen silti mieskauneudesta ihan kovasti. Mietin eilen sitä miesten esineellistämistä, mistä minuakin joskus syytetään. En oikein tajua. Eikö se ole ihan ok ihailla hyvännäköistä pintaa, jos kuitenkin arvostaa miestä ihan noin niin kuin ihmisenäkin? Jos mies on esimerkiksi treenannut kroppansa erittäinkin katseen kestävään kuntoon, niin hukkaanhan se menisi, jos ei sitä silmä ihailisi. (Ja vaikkei olisikaan treenannut, sillä minähän arvostan sitä ihan tavallistakin suomalaista mieskauneutta). Vai hä? Pitääkö olla kiinnostunut vain sisäisestä kauneudesta, ettei esineellistäisi miesparkoja? Ihailenhan minä naiskauneuttakin, mutta jostain syystä se ei aiheuta samalla tavalla sydämentykytystä.

Vaikka minulla on henkilökohtaiseen raineriini hyvinkin asiallinen ja ammatillinen suhde, niin täytyy sanoa, että pari kertaa on pulssini kohonnut hänenkin läheisyydessään. Jos nyt ei lasketa sitä kun se piiskaa sykkeeni jonnekin korkeuksiin. Tässä viimeksikin se näytti minulle jotain penkkipunnerrustekniikkaa niin että t-paitansa nousi vatsan kohdalta ja... kyllä te tiedätte. Melkein teki mieli koskettaa. Nämä ajatukset kyllä unohtuivat melko nopeasti sen jälkeen kun vaihdettiin paikkoja ja jouduin litistyksiin vähän liian monen kymmenen kilon rautaa alle. Tai no en tietenkään litistynyt, koska raineri oli mies paikallaan turvaamassa. Ja siinä sitä onkin niin mukava mies, että olen kerta kerralta iloisempi, kun tiemme ovat kohdanneet. Paras miessuhteeni (jos isää ei lasketa) on siis maksullinen.

Lisäksi alitajuntani on bitch. Olen tässä kevään mittaan vähän haikaillut yhtä tyyppiä. Kummallakaan meistä ei (tietääkseni) ole ajatustenlukutaitoa, joten hänellä tuskin on aavistustakaan mitä minä ajattelen hänestä nyt yhtäkkiä ja minulla varsinkaan ei ole aavistustakaan mitä hän ajattelee minusta. Ja koska kyseessä on hyvä kaveri, en uskalla sanoa tai tehdä mitään, etteivät tilanteet mene oudoiksi. Se nyt on viimeinen asia mitä haluan. Olen tässä pariinkin otteeseen onnistunut siirtymään tilaan zen, jossa asiat joko saavat tapahtua tai olla tapahtumatta. Ja molemmilla kerroilla zen-tilaan päästyäni olen nähnyt välittömästi seuraavana yönä pussailu-unta kyseisestä tyypistä. Arvatkaa olenko ollut zen enää aamulla herättyäni? Enpä ole. Voi itku.

Emmätiedä. Lokit huutaa pihalla. Kesä lähestyy.



Video sopii kirjoituksen teemaan erittäin hyvin.

Miten tää nyt taas meni tähän? Luulin, että pointtini oli todistaa sen käpyrauhasen hiljentyneen. No, lupaan, että en enää lähitulevaisuudessa kirjoittele miehistä tähän sävyyn. Jos miehistä kirjoitankin, niin pelkästään negatiiviseen sävyyn. (Vitsi, vitsi).

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Sun pitäisi mennä johonkin terapiaan.

Tiina kirjoitti...

Aivan varmasti, mutta perusteletko vielä, että miksi juuri sinun mielestäsi?

Kimmeli kirjoitti...

Hihii...ihan loistavaa! Minäkin katselen miehiä, aina kun on jotain katseltavaa. Timmi peppu tai joo, ups sellanen kroppa, minkä kans olis kiva olla. Miksi ei saisi katsella? Ei se ketään tapa. Tiedän, että miehetkin katsovat minua, ja vielä olen ihan elossa :)

Artio kirjoitti...

Miksi terapiaan - kuka nyt kahta maksullista miessuhdetta yhtäaikaisesti pitää? Turhaa vouhotusta ja ylenpalttista liioittelua, pah.

Tiina kirjoitti...

Kimmeli, siis joo, nimenomaan kun on jotain katseltavaa. Se ei siis välttämättä ole läheskään päivittäistä, sillä ei nyt ihan kuka vaan kelpaa.

Artio, mä en aivan vieläkään tajua mikä tässä kirjoituksessa oli semmoista, että vaikuttaisin olevan terapian tarpeessa. Jos se oli se, että tykkää katsella vastakkaista sukupuolta (mikäli hetero), niin lähes koko miessukupuoli olisi kyllä terapiassa tällä hetkellä.

Ehkä olen vaan huono kirjoittamaan, mutta se pointtihan oli alunperin se, että miksi se on esineellistämistä, jos pitää jotain kauniina katsella?

ludisia kirjoitti...

Minä jäin nyt ihastelemaan sormuskauneutta, mistä tommosia saa?

Tiina kirjoitti...

Sormus on ostettu Sokokselta. :)