generated by sloganizer.net

13. huhtikuuta 2009

Kissa


Kissalla on tapana käydä hiekka-astialla ja sen jälkeen hypätä kävelemään olohuoneen tummalle puiselle pöydälle, kun kukaan ei ole näkemässä. Aamulla tästä todistavat vain hiekkaiset tassunjäljet pöydällä. Kissa tietää muutenkin ne paikat, joihin ei saa mennä silloin kun ihmiset näkevät. Muulloin kaikki on sallittua.

Yhtenä iltana istuin läppärin kanssa nojatuolissa ja kissa tassutteli ympäri asuntoa. Huomasin vasta pitkän ajan päästä, että kissa istui hievahtamatta pimeässä makuuhuoneessa tuijottamassa minua niin, että kiiluvat silmät vain näkyivät. En tiedä miten pitkään se oli istunut siinä katselemassa. Silloin tuli mieleen tämä.

Kissa ei ole enää kauhean nuori, joten suurimman osan ajasta se viettää nukkuen saunan lauteilla (tai kylpyhuoneen matolla, kuten kuvassa). Paitsi silloin kun se tahtoo ruokaa. Sen lempiruokaa on tonnikala ja yhtenäkin aamuna se protestoi kovaäänisesti, kun annoin väärää ruokaa. Hetkeä myöhemmin kissa kuitenkin palasi syömään hyvällä ruokahalulla antamaani ruokaa. Kunhan oli tehnyt pointtinsa selväksi. Pelkkä säilyketölkin avaaminen saa kissan lähes hepulin partaalle. Eilen illalla tein lämpimiä tonnikalavoileipiä ihmisille. Kissalla on kyky saada itsensä kuulostamaan todella surkealta ja nälkäkuoleman partaalla olevalta raasulta, joten pakkohan sillekin oli sitten antaa tonnikalaa (kissojen sellaista).

Kissa on itämaista sukua ja käyttäytyy arvonsa mukaisesti. Kissaa ei saa silittää, mikäli kissa ei halua tulla silitetyksi. Jos kissaa yrittää silittää ilman sen lupaa, se ikään kuin katoaa käden alta ja jatkaa matkaansa niin matalana kuin vain mahdollista. Mutta jos kissa haluaa silityksiä, se ilmaisee sen kyllä hyvin kovaäänisesti. Ja silityksen täytyy tapahtua eteisen käytävämatolla. Muut paikat eivät ole kelvollisia silitystoimiin.

Jos kissalle ostaa kaupasta jotain, joka kulkee nimellä "kissan lelu", se ei taatusti halua leikkiä sillä. Sen sijaan kissa innostuu suunnattomasti vaikkapa jostain pakkausmateriaaleista. Jos on kuminauha, jonka päässä on hiiri, kissa haluaa leikkiä sillä kuminauhalla. Se hiiri ei kissaa kiinnosta. Kissa kelpuuttaa uuden lelun kyllä melko nopeasti jo noin vuoden päästä sen hankkimisesta.

Jos kissaa harmittaa, se osoittaa mieltään alkamalla katsella ylös naulakkoon tai verhoihin. Kissa on opettanut meidät ihmiset niin hyvin ymmärtämään, että jos epäkohtia ei oikaista nyt heti, niin kissa aikoo kiivetä parasta takkiasi pitkin naulakon päälle.

Miten kissaa muka voisi olla rakastamatta?

11 kommenttia:

Mimmu kirjoitti...

Hui! Pelottava kissa.

Meillä mä muuten olen se, joka voittaa tuijotuskilpailut. Noi karvaset on niin nössöjä :D

Ja lelut. Yleensä juuri ne, millä ei tarvitsisi leikkiä, ovat parhaita. Meillä kelpaa huulirasvatuubista pussinsulkijoihin. Niitä pitääkin, siis niitä huulirasvoja, piilotella, että olisi edes yksi käytettävänä. Pussinsulkijat lentääkin heti roskiin.

Tiina kirjoitti...

Pöh, ei se ole pelottava. :)

Teillä kissat varmaan yrittää vaan auttaa sua siinä huulirasvojen piilottelussa. ;D

Mimmu kirjoitti...

Niin ne vissiin yrittää. Sitten ne yrittää saada vielä eristeitä tänne tiputtelemalla karvatukkoja ympäri kämppää. Pitää huomenna valokuvata ennenkuin imuroin, että kaikki näkee kuinka kiva on asua pitkäkarvaisen kissan seurana.

anu kirjoitti...

Sanopa muuta! Ihanan kissamaisen kuuloinen kyllä tuo perheenne katti. Niin kovin kovin tutun kuuloinen tuo senne, vaikka kullakin kissalla onnkin tietty omat pienet vivahteensa siinä miten kissamaisuutta toteutetaan. Esim. meidän hullu asettuu ruokapöydön tuolin alle makaamaan maha pystyssä silityksiä halutessaan... mikään helpommin lähetyttävä paikka ei sitten tullut mieleenkään...

Susa kirjoitti...

Ihanan persoonallinen kissa teilla!

Meilla on koirat niin erilaisia ja kummallakin myos omat tapansa ja rutiininsa, mita koko muu perhe noudattaa... ;D

Charlatan kirjoitti...

Minä olen aina hieman pelännyt kissoja. Mutta minähän olenkin lintuihminen. =) Siskon tutulla on oikeasti pelottava kissa. Tuttu muutti allergisen tyttöystävänsä kanssa yhteen ja antoi kissan pois. Soittivat tunnin kuluttua että tules hakemaan kissa takaisin, emme pärjää. Kissa oli pannut kaikki ranttaliksi, käynyt ihmisten ja huonekalujen kimppuun ym. mukavaa. Lisäksi se on raadellut jonkun morsiusneidon käsivarret sen verran verille että neito vietiin sairaalaan. Kun menee suihkuun, kissa odottaa oven takana päästäkseen raapimaan paljaita sääriä. Great! Jokaisen unelmakisulihan se siinä. =D Sinun kissasi on enkeli!

-Anne- kirjoitti...

Kissat ovat herrakansaa ja kyykyttävät meitä ihmispoloja. Mutta kyllä silti on mukavaa olla kissapalvelija...

Huvittavaa, että teillä on oikein silitysvyöhyke.

Jaahas, nyt täytyykin mennä antamaan omalle papalle vähän possun kieltä...

Riikkis kirjoitti...

Kissaa EI voi olla rakastamatta. Ottaisin viivana kissan, jos sellaisen vuokraemäntä sallisi. Nyt täytyy vain käydä silittelemässä äidin vanhaa Neiti Ylhäisyyttä.

Mimmu kirjoitti...

Silleenhän se menee, että kissat eivät ole ihmisiä varten, ihmiset ovat kissoja. Ja kun koiralla antaa ruokaa, se ajattelee "vau, tuo antaa ruokaa, se on varmaan kuningas". Kun kissalle antaa ruokaa, kissa ajattelee "vau, tuo antaa ruokaa, olen varmaan kuningas" :D

minh kirjoitti...

Esmes silloin, kun tuo yksi läskipää vääntää paskat klo 5 aamulla kylppärin oven eteen ja toinen kuopii pottaa sen jälkeen tunnin korviaraastavasti.

Ja monta muuta esimerkkiä päivittäin. Vaan silti, eihän sille mitään voi..
-minh-

Tiina kirjoitti...

Mimmu, joo, pitkäkarvaisessa kissassa on puolensa ja puolensa. :D

Seeds, kissoilla on kyllä omat huvittavat hyvin kissamaiset tapansa. Jokaisella omansa. :)

Susa, niinpä, ihmiset noudattaa niitä eläinten tapoja yleensä. ;D
Kissat ja koiratkin on jokainen kyllä ihan oma persoonansa. :)

Anne, silitysvyöhyke on kyllä samaan aikaan jotain niin huvittavaa että myös hiukan rasittavaa. :D

Riikkis, mullakin on vuokrasopimuksessa lemmikit kiellettyjä. Siksipä asummekin eri osoitteissa.

Mimmu, tosta olikin lolcatseissa justiinsa kuva. :D

Minh, no silloin kyllä, mutta meidän kissa ei onneksi harrasta sellaista. Ja nehän on vaan kissojen ominaisuuksia... ;)