Tweet tweet

Tänään tapahtui sitten se, mitä tässä ollaan jo jännitetty ja pelätty pidemmän aikaa. Minä nimittäin tein yllärit ja justsopivastinit, ja ajauduin Twitteriin. Kyllä vain. Turha enää väittää vastustavani noita tuollaisia juttuja sen jälkeen, kun Facebookiin läksin mukaan, joten miksen sitten tuonnekin. Sitä paitsi täytyyhän minun jo ihan opintojeni puolesta olla perillä näissä web 2.0 -sovelluksissa ja seli seli. Tuo on selvästi karsittu versio Facebookista, eli pelkästään ne statustekstit eikä mitään muuta. Kommentointijuttuja ei ole, mutta näemmä toiselle, jonka tweetseja seuraan, voin kirjoittaa myös jotain suoraan.

Itse kirjauduin tuonne nyt siksi, koska ajattelin, että olisi hauska lukea muiden juttuja siellä. Kuten vaikka Chris Cornellin tweetseja. Se kirjoittelee niitä sinne ihan oikeasti. Ei tämä ole Facebookissa mahdollista. En oikein vielä tiedä onko tuolla ihan normaalia alkaa seurata ihan kenen tahansa juttuja, vai onko vähän outoa jos nyt alkaisin seurata vaikkapa jonkun Mari Koon juttuja (tämä nyt ihan vain esimerkkinä), kun en tunne oikeasti kyseistä ihmistä, mutta seuraan hänen blogiaan kuitenkin. Apua, olen twitter-urpo!

En kyllä ole todellakaan vielä päässyt sisälle siihen touhuun, joten en lupaa mitään kovin tajunnanräjäyttävää materiaalia sinne, mutta tuolta minä nyt kuitenkin löydyn: http://twitter.com/tiinaharmiton. Jos kiinnostaa.