generated by sloganizer.net

14. syyskuuta 2009

Diagnoosi: Publish-nappulan painamisen kammo

Jäin koululle tietokoneluokkaan kirjoittamaan blogiin, kun täällä kuulee jostain syystä paremmin ajatuksensa kuin kotona. Kotona on niin paljon muita ärsykkeitä, ettei siellä ehdi keskittyä ajattelemiseen saati sitten kirjoittamiseen. En tiedä miksi. Viime päivinä on ollut jotenkin hirveän levoton olo. En tiedä sitäkään miksi. Tuntuu siltä, että pitäisi päästä vähän hakkaamaan nyrkkeilysäkkiä tai jotain. Pitäisi varmaan syödä säännöllisemmin niitä kalaöljykapseleita. (Jotenkin hatara aasinsilta, mutta eikös ne auta keskittymiskykyyn?)

Tuleva syksy (ja talvi ja kevät) vaikuttaa kiireiseltä, mutta ainakin toistaiseksi stressi tuntuu enemmänkin positiiviselta kuin negatiiviselta. Saapas näkee sitten myöhemmin, jos alan tiltata. Koska olen ollut kuin vetelä mato opintojeni aikaisempina vuosina ja opiskeluni on ollut lähinnä hengailua ja helpolla suoriutumista kaikesta, niin tänä vuonna se kaikki sitten kostautuu minulle. Joka viikko on kauheata kalenterin kanssa säätämistä, saan hyppiä tapaamisesta toiseen ja tuntea itseni tärkeäksi. Olen jopa asettanut itseni eräänlaiseen asiantuntija-asemaan vaikka oikeasti mietinkin, että en minä nyt mitään osaa yhyy. No, jos ne opintoviikotpisteet kuitenkin saisi...

Ryhmätyöt on ehkä eniten perseestä ja yhdellä kurssilla niitä todella on. Minua vitutti jo ennakkoon kuin oravaa hakkuualueen reunalla, mutta onnena onnettomuudessa valikoiduin todella ihanaan ryhmään. Ryhmäni jäsenet näyttävät enimmäkseen joltain ituhipeiltä (tiedättehän te sen tyypin: pitkä tai muuten vain sekainen tukka, risuparta, virttynyt villapaita, armeijanvihreä takki jne.), mutta ovat ihan uskomattoman kivoja ja hauskoja tapauksia. Joskus jopa käy säkä näissä elämän (lue: luennoitsijoiden) arpapeleissä. Ei sillä, että minulla olisi mitään ennakkoluuloja ituhippejä kohtaan, en taida itsekään kovin kaukana niistä olla. Ilman risupartaa, tosin.

No, tämä vuodatus nyt vain selityksenä siihen, jos jostain syystä en juurikaan saa tänne sanottua mitään järkevää(?) ennen ensi kevättä. Koska olen kiireinen ja tosi tärkeä ihminen. Nih.

5 kommenttia:

Maria kirjoitti...

Nyt tuntuu olevan joku yleinen polkkauskriisi.

Tiina kirjoitti...

Musta tuntuu että mulla on ollu yhtä kriisiä tää koko taival.
Mutta niin, mulla on ehkä nyt vaan enempikin kiire ja kauheesti ajateltavaa ja muistettavaa kuin kriisi.

Paitsi otsikkoon viitaten: oon kirjottanut useammankin postauksen viime aikoina, mutta en vaan ole julkaissut niitä. Tällekin meinasi käydä niin, mutta päätin sitten vaan rohkeasti painaa sitä publish-nappulaa. :)

Anonyymi kirjoitti...

Risuviikset kuitenkin?

Miksiköhän muuten armeijanvihreät vaatteet löytyvät lähes poikkeuksetta epämilitanttien ituhippien päältä?

hdcanis kirjoitti...

Ja meidän luonnontieteilijöiden opetuksessahan ryhmätyöt ovat aika suuri osa opetusta, paljon tehdään pareina tai ryhminä. Jos tulee huono ryhmä niin aina tulee muita kursseja, jos tulee hyvä ryhmä niin siihen voi hakeutua uudestaan jos satutaan samalle kurssille myöhemminkin :)

Dårka kirjoitti...

Mä ratkaisin sun ongelman. Muuta bloggeri suomenkieliseksi ja käytä Julkaise-nappulaa.

Nerokasta eikö totta?