Diagnoosi: Publish-nappulan painamisen kammo

Jäin koululle tietokoneluokkaan kirjoittamaan blogiin, kun täällä kuulee jostain syystä paremmin ajatuksensa kuin kotona. Kotona on niin paljon muita ärsykkeitä, ettei siellä ehdi keskittyä ajattelemiseen saati sitten kirjoittamiseen. En tiedä miksi. Viime päivinä on ollut jotenkin hirveän levoton olo. En tiedä sitäkään miksi. Tuntuu siltä, että pitäisi päästä vähän hakkaamaan nyrkkeilysäkkiä tai jotain. Pitäisi varmaan syödä säännöllisemmin niitä kalaöljykapseleita. (Jotenkin hatara aasinsilta, mutta eikös ne auta keskittymiskykyyn?)

Tuleva syksy (ja talvi ja kevät) vaikuttaa kiireiseltä, mutta ainakin toistaiseksi stressi tuntuu enemmänkin positiiviselta kuin negatiiviselta. Saapas näkee sitten myöhemmin, jos alan tiltata. Koska olen ollut kuin vetelä mato opintojeni aikaisempina vuosina ja opiskeluni on ollut lähinnä hengailua ja helpolla suoriutumista kaikesta, niin tänä vuonna se kaikki sitten kostautuu minulle. Joka viikko on kauheata kalenterin kanssa säätämistä, saan hyppiä tapaamisesta toiseen ja tuntea itseni tärkeäksi. Olen jopa asettanut itseni eräänlaiseen asiantuntija-asemaan vaikka oikeasti mietinkin, että en minä nyt mitään osaa yhyy. No, jos ne opintoviikotpisteet kuitenkin saisi...

Ryhmätyöt on ehkä eniten perseestä ja yhdellä kurssilla niitä todella on. Minua vitutti jo ennakkoon kuin oravaa hakkuualueen reunalla, mutta onnena onnettomuudessa valikoiduin todella ihanaan ryhmään. Ryhmäni jäsenet näyttävät enimmäkseen joltain ituhipeiltä (tiedättehän te sen tyypin: pitkä tai muuten vain sekainen tukka, risuparta, virttynyt villapaita, armeijanvihreä takki jne.), mutta ovat ihan uskomattoman kivoja ja hauskoja tapauksia. Joskus jopa käy säkä näissä elämän (lue: luennoitsijoiden) arpapeleissä. Ei sillä, että minulla olisi mitään ennakkoluuloja ituhippejä kohtaan, en taida itsekään kovin kaukana niistä olla. Ilman risupartaa, tosin.

No, tämä vuodatus nyt vain selityksenä siihen, jos jostain syystä en juurikaan saa tänne sanottua mitään järkevää(?) ennen ensi kevättä. Koska olen kiireinen ja tosi tärkeä ihminen. Nih.