4. maaliskuuta 2010

It's a horror show, you should come on round

Tämän kevään "muoti" on ihan kamalaa. Olen kauhunsekaisin tuntein käynyt Seppälässä ja katsonut sitä (neon)värien loistoa. Tuli ihan sellainen tunne, kuin olisin ollut siellä aikaisemminkin. Siis joskus 25 vuotta aikaisemmin. Siellä oli ne ihan samat vaatteet kuin silloin kun olin lapsi. Sillä lapset, Seppälä tosiaan oli silloin kivikaudella jo olemassa.

Ajattelin ensin, että Seppälältä on vaan vähän lähtenyt nyt homma käsistä, mutta tänään menin sitten käymään H&M:llä. Luulin, että sieltä löytyisi varmasti joku kiva neuletakki tarpeisiini. Ensimmäisen kerroksen vaateosasto vielä näytti suhteellisen normaalilta (mikä nyt sitten on normaalia Hennesillä), mutta noustuani liukuportaat sinne toiseen kerrokseen, meinasin hajota siihen paikkaan. Se sama kauhea kasarivälke iskeytyi kasvoilleni ja luhisti alleen. En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, joten juoksin kirkuen pois paikalta.

Päätin oitis tehdä korjausliikkeen ja huolehtia omasta mielenterveydestäni menemällä Indiskaan. Kuulin mieleni oikein huokaisevan helpotuksesta astuessani sisään Indiskan ovesta ja huomatessani, että siellä ei ollut yhtään kasarivivahdetta. Ja paljon sitä ihanaa intialaiskamaa. Sisäinen kukkaislapseni kehräsi onnesta. Jouduinkin sitten ostamaan muutaman aivan ihanan vaatekappaleen sieltä, joista tämä oli yksi, joskaan ei se ihanin niistä. En vaan jaksa nyt kaivaa kameraa esiin ja kuvata sitä kaikista ihaninta, mutta se oli sellainen siniturkoosi batiikkivärjätty (handmade) hiukan A-linjainen tunikatyyppinen pitkähkö trikoopaita. Tämän selityksen jälkeen epäilen, että olisin päässyt helpommalla ottamalla vaan sen kuvan. (Indiskaan päästyäni olin unohtanut jo sen faktan, että oikeasti olin etsimässä neuletakkia enkä mitään hippitunikoita, mutta... whatever.)

Jotenkin luulin, että tuo kasarimuotisi olisi tänä keväänä jo soooo last season, mutta ei. Nythän se vasta repesikin. Tätä päivää en olisi halunnut olla näkemässä. Enää puuttuu ne järkyttävät olkatoppaukset ja arvaan, että muodikkaimmat niitä jo pitävätkin.

Ihan oikeasti, te 90-luvulla syntyneet skoijarit. Te ette olleet paikalla 80-luvulla, mutta voin kertoa, että se aika ei ollut hyvää. Musiikki oli kauheinta ehkä ikinä. Vaatteet näyttivät typeriltä silloin 80-luvulla, ja typeriltä ne näyttävät vieläkin. Paitsi että olen vanha ja varmaan tosi out enkä tajua, että nyt on in näyttää rumalta.

Thank god for Indiska.

17 kommenttia:

Minja kirjoitti...

Jooo, voi ei! Mäkin katoin tässä yks päivä, että ei varmaan tarvi tänä keväänä ostaa uusia vaatteita. :D

Muusikotar kirjoitti...

Mua pelottaa enemmän se, että jossain vaiheessa tulee 80-90 -lukujen vaihteen lamamuoti muotiin. Jazzhousut, isot ponnarinpidikkeet, valkoiset neuletakit trumpettihihoilla...

Mymskä kirjoitti...

Kyllä 80-luvussa jotain hyvääkin oli. Minä olin silloin nuori.

Mutta mulla oli samanlainen reaktio silloin, kun 70-luku tuli muotiin. Olin silloin (70-luvulla) avuton pieni lapsi, enkä voinut muuta kuin elää sen rumuuden keskellä.

Okei, kasarimuoti ON kamalaa. Mutta oli silloin hyvääkin musaa. Vaikka sitä paskaa oli kieltämättä enemmän.
Onneksi kykenin jo silloin rajaamaan maailmastani inhottavat jutut pois. Se muoti ei ollut mulle silloinkaan mikään juttu, koska elin kiihkeintä kapinaani :)

Tiina kirjoitti...

Minja, mä ajattelin ihan samoin! Ennen kuin menin käymään Indiskassa... ;D

Muusikotar, no joo, totta, toikaan ei kyllä ole mikään hieno muoti-ilmiö. :D

Mymskä, mä en ymmärrä, 70-luvullahan vaatteet näytti suhteellisen hyviltä. :D
Ai oli hyvää musiikkia 80-luvulla? Nimeä pari! :D
Niin joo, 80-luvulla oli hyvää punkkarit. Niitä oli silloin paljon enemmän kuin nykyisin. Sellasia ihan oikeita punkkareita siis, irokeesit ja muuta. Muistan kun pienenä tyttönä salaa ihailin ja vähän pelkäsin niitä. :)

Minja kirjoitti...

Olin mäkin 80-luvun lapsi ja teini, mut en mä sitä muotia enää haluu takas. Vaikka se silloin oli olevinaan hienoo! :D
Ja olihan sitä musiikkia vaikka mitä. Dingo ja Hanoi Rocks ja kaikki. Ja Cure! Oon hurahtanut siihen nyt taas.. kasari palaa. :D

Tiina kirjoitti...

No joo, mä olen ennenkin jossain sanonut, että kotimainen musiikki oli silloin ehkä parempaa kuin nykyisin, mutta ulkomainen kyllä ei. Olihan niitä jokunen ihan okei, mut ei oikein mitään mikä kovin sytyttäis (that I know of).
No Dingoa nyt ei enää jaksaisi kuunnella. Paitsi Hämähäkkimiestä ehkä.

Mymskä kirjoitti...

No kun mä nyt vähän niin kuin OLIN punkkari(-kin, kyllä mä kaikki tyylisuunnat suunnilleen olen käynyt läpi)...

70-luvun vaatteet näyttää nykyään jo munkin silmissäni melko hyviltä (no joo, jotkut tosikin), mutta samalla tavalla, kuin sulle kasari, mulle seiskytlukju oli kammottavaa lapsuusajan estetiikkaa. Tai oikeammin sen puutetta. Mulle ei ole kehittynyt esim. siihen värimaailmaan mitään nostalgista suhdetta. Ja kasarivärimaailma nyt selittyy tuolla ekalla lauseella. ;)

Mä varmaan kuuntelin siihen aikaan enimmäkseen suomalaista musaa (Hanoi Rocks nyt ylimpänä), mutta olihan ulkomailla nyt ainakin Stray Cats. Ja sitten jossain vaiheessa kuuntelin aika marginaalimusaa (psychobillyä yms.)

Toisaalta mä olen aina kuunnellut vanhaa musaa, eikä mua koskaan ole ajankohtainen musiikki juuri kiinnostanut. 2000-luvulla ei ole ollut oikeastaan mitään kiinnostavaa... Pari kotimaista, siinä se.

Tiina kirjoitti...

Hmm... Mä oon melko varma, että 80-luvun kamaluus ei riipu siitä koska on syntynyt. :D

Tai siis. Onhan ne vaatteet rumia. Ei kai kukaan voi olla tästä eri mieltä?

On joitain mua vanhempia ihmisiä, joista näkee heti, että ne on olleet nuoria 80-luvulla eikä ne ole selviytyneet siitä ehjin nahoin. Eli niille on jäänyt se kasarius päälle. Se on kauheata.
Toisaalta ne ei sitten varmaan tajua sitä, että se on kauheata.

Marginaalimusaahan löytyy jokaiselta vuosikymmeneltä hyvää, jos vaan osaa etsiä, mutta noin yleisesti täytyy puhua kuitenkin niistä massoista. Yleisesti ottaen 80-luvulla oli paskempaa musiikkia kuin ennen sitä tai sen jälkeen. Toki se oli jonkinlaista viattomuuden ajasta murtautumista vähemmän viattomaan aikaan. Nykyisin ei oikein enää mikään hätkäytä, paitsi kasarimuoti.

Mymskä kirjoitti...

Ei, kun mä tarkoitin sitä, että se aikakausi, milloin kukin on ollut lapsi, jättää arpensa jokaiseen. Meinaan, että aika moni pitää lapsuusaikaansa rumahkona (ellei sitten ihan hurahda nostalgiaan).

Mä en sitonut tota marginaalimusaa 80-lukuun, totesin vaan, että kuuntelin itse silloin sellaista, enkä paljon massoista edes tiedä. Olihan silloin sitä diskopaskaa, mutta niin oli 70-luvullakin.

Kasarimuodin rumuuden kai tässä jo pariinkin kertaan myönsin ihan yskimättä ;)

Tiina kirjoitti...

Pakosti 80-luvun lapsilla on pahemmat traumat kuin kellään muulla! ;D

Niin, siis 2000-luvullakin on hyvää marginaalimusiikkia. Luulen, että sä miellät vanhemman musiikin paremmaksi siksi, että oot ehkä silloin aktiivisemmin kuunnellut kaikenlaista? Samoin kuin kasarimusiikki on musta paskaa, koska olen kuunnellut silloin sitä mitä on eetteristä tuupattu korviini.
Ja joo, niin oli 70-luvullakin, tulee äkkiä mieleen Abba ja Boney M...

Jos tää kuulostaa vänkäämiseltä, niin en oikeasti tarkoita sitä niin. :D

Mymskä kirjoitti...

Eiku täähän on keskustelua. Tärkeistä asioista! :D

Joo, mä en ole kyllä kovin aktiivisesti enää aikoihin etsinyt uutta musiikkia. Siinä mielessä olen siis keski-ikäistynyt, että fiilistelen vaan vanhoja ralleja... :D
Mutta esim. Lynyrd Skynyrdistä (kah, mistä lie tuli mieleen) en tiennyt mitään niiden kulta-aikaan, koska olin niin pieni vielä. Sen mä löysin vasta joskus parikymppisenä (eli 90-luvun vaihteessa), mutta saan just sen takia siitä noita nostalgiakohtauksia, kun se liittyy niihin aikoihin. En välttämättä pidä 90-luvun musaakaan kovin kummoisena nykyään. Silloin tietty oli joitain kovia juttujakin (kuten G&R muistaakseni), mutta ei ne enää silleen kuulosta niiiiin hyvältä. Muhun vaan uppoaa toi vanhapieruosasto.

Tiina kirjoitti...

Hop! 90-luvulla tuli grunge ja silloin oli Alice In Chains, Nirvana, Pearl Jam ja mitä näitä oli, sitten löytyy Rage Against The Machinea ja myös Tool - parhaista bändeistä parhain - on tehnyt aivan huippua tuotantoa 90-luvun puolella!
Ja noi kuulostaa yhäkin ihan hiton hyviltä!
Ysärimusiikkia ei pidä dissaaman!!! :D

Mymskä kirjoitti...

Multa meni toi grunge jotenkin ihan ohi, en yhtään innostunut silloin.

Mutta siitä puheenollen, mun on pitänyt kysyä sulta, että mitä AIC:n levyä suosittelisit hankittavaksi, kun olen ihan vastikään herännyt sen suhteen? Äläkä nyt sano, että osta kaikki, koska yhdestä on aloitettava. Sanot vaan mikä on paras.

Just tälleen mulle aina käy, herään aikaisintaan 10, yleensä 20 vuotta myöhässä...
80-luvulla kuuntelin 60-luvun musaa, 90-luvulla 70-lukua jne.
Ja nyt saattaisi sitten olla sen 90-luvun aika?

Tiina kirjoitti...

Paras, hmm... No kyllä mä luulen, että kannattaa aloittaa siitä Dirt-levystä.
Mun mielestä tietysti kantsis ostaa ne kaikki, mutta Dirtillä on kyllä useampi ihan tajuttoman hyvä kappale.

En mäkään tosin esim. Toolia kuunnellut vielä 90-luvulla. Tutustuin siihen vasta tuossa pari vuotta sitten. Samoin kuin Kyussiin, joka on muuten kanssa ihan huippu ysäribändi. Näitähän riittää!

hdcanis kirjoitti...

...ja minusta kun ysärin valtavirtamusiikki on pääosin kauheaa, paras asia mitä grunge teki oli että se nosti esille hyviä underground-bändejä 80-luvulta...

Ja toisaalta kasarin postpunk ja syntsapop on parasta ikinä, rap ja industrial pääsi vauhtiin ja valtavirtametalliakin tehtiin hyvää (kun taas 90-luvun paras metalli on sitä kvlt-kirkonpolttoblackista Norjasta).

Mutta en mä niitä vaatteita kauheasti kaipaa.

Anonyymi kirjoitti...

Viserrät asiaa, hdcanis! Vaikka grungen valtavirtabändien levyt julkaistiin enimmäkseen 1990-luvun alussa, niiden juuret oli lujasti kasarissa. - Okei, niiden järkyttävät mokkulakengät ja pukinparrat ja shetlanninponin perseen näköiset tukkapörröt oli kiistatta ysäriä... Huh. Monet suomalaiset mainstreamhevarit on sillä tiellä vieläkin.

Muusikotar muistutti jazzhousuista ja neuletakeista. Kyllä! Näen niistä varmaan painajaisia ens yönä. Asuin 2000-luvun alussa Tampereella, ja siellä oli vielä silloinkin Tullintori-nimisessä surullisen tyhjässä ostoskeskuksessa sellainen naistenvaateliike, joka myi just tota kamaa. Sitä isoa velttoa hiuslenkkiä sanottiin donitsiksi. Kaunista, kun suomalaisessa pikkusormen paksuisessa poninhännässä on sellainen nyrkkiä isompi samettidonitsi. Ja samettihan tarkoittaa tossa skenessä sellaista löllöä plyysiä.

Kirsikka kirjoitti...

Sikäli olen kanssasi eri mieltä, että jotain ihan hyvää musiikkia 80-luvulta kyllä on. Ja sen ajan teinileffat... omassa karmeudessaan ne vaan ovat ihan mielettömän hyviä! Muotia en kyllä kaipaa takaisin. Minä olen neonvaatteeni käyttänyt ja voin aina vedota siihen, että olin silloin alta kymmenen vanha enkä tiennyt mitä tein.