1. maaliskuuta 2010

Le fabuleux destin de mes cheveux


Irtohiukset ovat hämmentävä elämänmuoto. Irtohiuksia on ihan älyttömät määrät kaikkialla. Niitä on lattialla, sohvan selkänojassa, tyynyssä, nurkissa, hiusharjassa, viemärissä, lattiakaivossa... Jos keräisin nuo kaikki irtohiukset ja kokoisin ne yhteen, niin niistä saisi yhtä tuuhean peruukin kuin tällä hetkellä skalpissani kiinni olevat hiukset.

Olen neulonut useammat villasukat elämäni aikana. Voisin väittää, että jokainen villasukka koostuu 70 % puuvillasta 52,5 % villasta, 17,5 % polyamidista ja 30 % hiuksistani (edit: langan koostumus tarkistettu ja korjattu). Niitä mustia pitkiä hiuksia vaan luikertelee kaikkialle. Ne kietoutuvat villalangan ympärille ja saan olla nyhtämässä niitä sieltä silmukoiden välistä koko ajan. Kunnes lopulta kyllästyn nyhtämään ja kudon ne vaan sinne sekaan, koska ei sitä kukaan huomaa. Nyt olen siirtynyt virkkaamaan isoäidin neliöitä, suureellisena haaveenani tehdä niistä päiväpeitto, ja sama irtohiusarmeija valloittaa virkkaukseni.

Silti, vastoin kaikkia todennäköisyyksiä, en ole edes kaljuuntunut yhtään.


Ps. Jos joku ranskankielentaitoisempi löytää otsikosta jonkun virheen, niin voisitko huomauttaa? Oli nyt vaan pakko kikkailla kielillä. Oli sellainen fiilis.

12 kommenttia:

Ofelia kirjoitti...

Hih, tulee hienoja "kutomuksia"! (Kuten huomaat en tunne käsityösanastoa.)

Mulla on vuosia lähtenyt tukka päästä, hiuksia on usein jopa ruokalautasella... Viime aikoina lähteminen on ollut sen verran tasaista että ohentuneet hiukset eivät onneksi enää ole ohenneet lisää. Kurjaa hiustenlähtö silti on aina.

Oon opiskellut ranskaa mutten muista pal mittää eli mun korvaan toi otsikko on ihan parfait. =)

Minja kirjoitti...

Piti oikein tutkia omia sukkia, mut en löytäny sun hiuksia niistä. Ehkä ne on luikerrellu tiehensä käytössä.

Annikki kirjoitti...

en mä sun ranskasta, mutta villasukan materiaalista voisin huomauttaa, kai ne on villaa kuitenkin, eikä puuvillaa? Vaikka voihan puuvillasukkiakin tehdä.

mun äiti on luvannut tehdä minulle semmosen päiväpeiton heti kun päätän, minkä värisen haluan. entä jos en saa enää miestä, jos minulla on semmoinen päiväpeitto? ei kuulosta kauhean villiltä. mutta söpö se olisi.

Tiina kirjoitti...

Ofelia, uh, tiedän yhden ihmisen joka oksentaa jo pelkästä ajatuksesta hiuksesta lautasella. Mä en ole edes huomannut mitään suunnatonta hiusten harventumista ja silti noita on kaikkialla. KAIKKIALLA!

Minja, mä luulen, että ne hiukset jotenkin mukautuu siihen villasukan värimaailmaan, vähän kuin kameleontti, niin sä et erota niitä sieltä. ;D

Annikki, joo, tosiaan... Tarkistin kääreestä ja näyttäis olevan 75 % villaa ja 25 % polyamidia. Mitenkähän mä kuvittelin sen olevan puuvillaa. Nooh, pitää laskea nuo suhteet uusiksi!

Annikki kirjoitti...

Scarlet O'Haraa tietenkin ajattelit, poimimassa ennen niin hienoilla, nyt niin työn kovettamilla käsillään puuvillaa Taran pelloilla.

Tiina kirjoitti...

Kyllä!!!

Aino kirjoitti...

Miepä ratkaisin hiusongelman leikkaamalla ihan lyhyeksi :D Tosin en oo langan kanssa väkerrelly pitkään aikaan. Melkein pitäis taas alottaa ihan sen takia että nyt ei mene hiukset mukaan ku ne on siistillä letillä tuolla kaapissa :D

nona kirjoitti...

"mes cheveux", genetiiviin monikkomuoto *niuh niuh* :)

Tiina kirjoitti...

Aino, tuon jos vielä veisi uudelle tasolle ja vetäisi pään kokonaan kaljuksi, niin sitten ei ainakaan olisi hiuksia nurkissa pyörimässä. ;D

Nona, no mä mietin tuota, mutta googlailun tuloksena laitoin mon. "Mes" vaihtoehdolla kyllä tulee enemmän hakutuloksia, nyt kun katsoin, mutta jos ranskalaisetkin kirjoittaa mon cheveux, niin mä sallin tämän virheen itsellenikin.

Riikka kirjoitti...

mäkin ajattelin eka et mes cheveaux, niin mä ite aina sanon. sit katoin netmotista, joka antoi vaan yksikkömuodon le cheveaux. sit en uskaltanu kommentoida enää mitään. leRobert micro sanoo et surtout au plur., eli ehkä se les cheveaux (ja mes ch.) on luontevampi. tulipa taas opittua hyödyllisiä kieliasioita.

Elegia kirjoitti...

Minulla on myös ikuinen karvanlähtöaika, mutta jostain sitä tukkaa silti pukkaa lisää, kun on ihan yhtä paksu kuin ennenkin.

Hiuksia löytyy mitä ihmeellisemmistä paikoista mm. ruokalautaselta ja leivän välistä(?!). Ja tyynynalus on täynnä mustia karvoja :D

Tiina kirjoitti...

Riikka, joo, toi hämmensi mutkin. Kaipa sen voi sanoa molemmilla tavoilla?

Elegia, mä epäilen, että noi hiukset tuolla lattialla ja muualla jotenkin itse kasvattavat omia uusia hiuksia...
Tyynynalus on kyllä tosiaan täynnä hiuksia! Onneks leivän välistä ei toistaiseksi oo löytynyt hiuksia niin että olisin ainakaan huomannut. :D