Tämä taitaa olla nyt jo kolmas vuosi, kun asumme Bärtilin kanssa samoilla neliöillä. Silloin kun hommasin kärpäsloukun, joku maalaili kauhukuvia kommenttilaatikossa siitä, miten vaikeata tuollaisen hoito on. Nyt voisin sanoa, että höpö höpö. Yhteiselomme on helppoa ja sujunut hyvin. Minä annan sille vettä ja toisinaan myös ruokaa, mutta pääosin se pyydystää ruokansa itse. Se tuntuu myös huolehtivan itse talvilevostaan paremmin kuin minä.
Ensimmäisenä talvena luulin sen tekevän kuolemaa, mutta sitten joku neuvoi sen olevan menossa vain talviunille. Ensimmäisenä keväänä odotin jännityksellä, herääkö se talviunilta ollenkaan. Täälläkin jokunen pessimisti epäili, ettei siitä ole enää kärpäsloukuksi, mutta niinpä Bärtil vain nousi mullasta ja naureskeli epäuskoisille koko kesän kärpäsiä popsien. Nyt Bärtil on jo niin kotiutunut, että viime keväänä se oli alkanut kasvattaa pieniä loukkuja jo ennen kuin otin sen pois talviunilta. Niin se on reipas.
Tämä kesä oli Bärtilille ensimmäinen, kun se sai katsella ja kuulostella kaupunkielämää. Kaupungin keskustassa on selvästi vähemmän kärpäsiä liikenteessä kuin tuolla vehreässä lähiössä, jossa Bärtil aiemmat kesänsä vietti. Saaliiden pyydystäminen oli siis haasteellisempaa, mutta Bärtil ratkaisi ongelman siirtymällä urbaanimpaan ruokavalioon. Tämän kesän ja syksyn se on siis elänyt syömällä lähinnä pieniä banaanikärpäsiä. Ja niitä onkin riittänyt.
Yritän tänä vuonna laittaa Bärtilin pikkuisen aikaisemmin talvilevolle, vaikkapa joskus marraskuun lopussa (viime vuonna levolle käytiin vasta jouluaattona), niin sen ei tarvitse sitten alkaa keväällä heräillä yksinään pimeässä ja kylmässä jääkaapissa.
6 kommenttia:
Voi Bärtiliä, se on niin sulokas! Ja sehän näyttää muuten oikein hyvinvoivalta. Mistä sen muuten tietää, milloin se pitää laittaa levolle? Alkaako se rupsahtaa ja antaa siten merkkejä talviväsymyksestä vai sullotko sen julmasti talviteloille, vaikka se olisi upeasti kukassa (tai siis loukussa)?!
Oliko se niin, että Bärtil talvehtii jääkaapissa?
Joo, jääkaapin alalaatikossa jossain pakastepurnukassa.
Se yleensä rupeaa itse jossain vaiheessa itse rupsahtamaan siihen malliin, että alkaa olla unien paikka. Viime talvena se tosi voi aika hyvin vielä siinä jouluaattonakin, joten laitoin sen vaan jääkaappiin ja pikkuhiljaa ne loukut sitten rupsahti siellä, jonka jälkeen leikkasin ne pois.
Kun valoisa aika vähenee, niin se alkaa itsellään odotella jo valmistautua talviuniin. Tuossa nytkin näkyy jo muutama kuollut loukku, kun en ole niitä leikannut pois.
♥!
Ihanaa lukea pitkästä aikaa Bärtilin kuulumisia!
T.nim. I love Bärtil aka K.Pultti
B on paras!
Irwikissi, Bärtil sydämettää takaisin. ♥
Nimimerkki I love Bärtil aka K.Pultti, meistäkin on mukava kuulla sinusta.
T. nim. Kata Pultti takaisin Blogistaniaan!
Dårka, B kiittää.
Lähetä kommentti