27. elokuuta 2012

I'm so happy cause today I found my friends, they're in my head

Ympäri nettiä on pyörinyt tällainen kuva:


Olen aina pitänyt itseäni introverttina, ja olenkin sellainen, mutta jotenkin tuo kuvan lista sai epäilemään asiaa. Jotkut noista neuvoista voin kyllä allekirjoittaa, lähinnä kohdat 1, 11 ja 12. Mutta muuten tulee sellainen tunne kuin introverttius olisi jotenkin sama asia kuin hidasälyisyys ja vähän sellainen reppanuus. Ja jos nuo ohjeet on kirjoitettu nimenomaan ekstrovertille, niin introverttien maine vähän tyhminä sen kuin kasvaa.

Ilmeisesti moni introvertti kuitenkin allekirjoittaa tuon täysin, koska sitä on netissä jaeltu eteenpäin. Oma ongelmani voi tietysti olla myös kielikynnyksessä, eli tulkitsen nuo liian sanatarkasti. Esimerkiksi tuo 10. kohdan "enable them to find one best friend". Enable? Tarvitseeko introvertti ekstrovertilta apua ystävien hankkimiseen? Tuskin. Jos se ei tapahdu oma-aloitteisesti, niin se ei tapahdu ollenkaan.

Miksi introvertille pitää opettaa uusia taitoja yksityisesti? Opiskelu voi olla aika vaikeata, jos kaikkeen tarvitsee yksityisopetusta. Eikö introvertti pysty oppimaan kuin kädestä pitäen vai mikä juttu tämä on? Ja saako ekstrovertteja sitten nolata ja ojentaa julkisesti? Ei kai se ole kovin hyvätapaista.

Mitä tapahtuu, jos introvertin keskeyttää? Onko se yhtä paha asia kuin unissakävelijän herättäminen kesken kaiken? 15 minuutin varoitusaika ennen kuin introvertin pitää lopettaa mitä tahansa onkaan tekemässä? Kuulostaa holhoamiselta. Etukäteen ilmoitus tulevista odotettavissa olevista elämänmuutoksista? Eikö ekstroverteissa ihmisissä muka ole muutosvastarintaa? Sallikaa minun epäillä.
Mitään en inhoa niin paljoa kuin holhoamista ja sitä, että pidetään pikkuisen reppanana, jos on hiljaisempi kuin keskiverto ekstrovertti. Holhoamista on sekin, jos bileissä tullaan kyselemään, että onko sulla tosi tylsää, jos ei ole mukana siinä samassa humalaisten huutokuorossa (tämä tietysti koskee vain sellaisia porukoita, joissa en tunne oloani täysin mukavaksi), tai vaihtoehtoisesti tullaan sanomaan, että "voisit säkin vähän rentoutua".

Oma introverttiuteni on omasta mielestäni lähinnä sitä, että vaikka viihdyn ihmisten kanssa, niin tarvitsen silti omaa aikaa ja tilaa. En ole hidasälyinen enkä tarvitse ekstroverttien hellää tukea tässä elämässä. En ole myöskään ylitse käveltävissä, vaikka joku aina joskus niin erehtyy luulemaan.

No, mitä tästä opimme? Ehkä kaikki introvertit eivät olekaan samanlaisia, kuten eivät varmasti kaikki ekstrovertitkaan.

10 kommenttia:

Puhalluskukkatyttö kirjoitti...

Mä en ollenkaan ajatellut noita kyllä silleen, että introvertit ois jotenkin tyhmempiä. Vaan että esim. se yksityisesti opettaminen erilaisille taidoille tarkoittais vaikka sitä, että jos pitää opetella vaikka nyt ajamaan pyörällä, niin introvertti ei tykkää, että siinä on ympärillä rinki ihmisiä katsomassa miten se sujuu. Tulee paineita ja epäonnistumisen pelkoa ja sitten mikään ei oikein suju.

Celia kirjoitti...

Paras tapa saada introvertti jäykistymään on sanoa hänelle "voisit säkin vähän rentoutua". :p

Eivät introvertit ole sen reppanampia kuin muutkaan. Usein vain introvertit eivät saa suutaan auki ekstroverttien laumassa, mutta pienessä joukossa he - tai siis me - kertovat, mikä ei toimi ja missä he tarvitsevat apua. Näin yritin tulkita listaa parhain päin. Vähän outo lista kaikkinensa.

Pauliinalotta kirjoitti...

Paska lista! Miksi tuollaisia tehdään ja ketä ne palvelevat ja maksaako joku tuollaisesta jotain?

Jo tuo alku "How to care", argh, sangen ärsyttävää! Ja koska luen listan siten miten sen koen koskettavan omaa napaani (niin kuin ihminen yleensä tekee, vaikka muuta väittäisi), niin lista vaikuttaa reipashenkiseltä tavalta hyssytellä hankalien introverttien "outojen tapojen" kanssa ja ohjeiden kera sitten pikku hiljaa ohjataan mukavan huomaamattomasti introvertit aina vähän enemmän ekstroverteiksi. Jos tuo vaikuttaa vainoharhaiselta ajattelulta, niin minullapa on kokemusta esim. työpaikan koulutuksista, joissa todetaan, että "työpaikalla tarvitaan kaikenlaisia ihmisiä" ja sitten aletaan käydä läpi eri tavoin (myös mukavilla ryhmäkeskusteluesiintymisillä, joista aiheen saaneet televisosketsit ovat kammottavan lähellä todellisuutta) keinoja, miten kaikki voisivat olla sosiaalisempia ja innovatiimisempia ja tiimihenkisempiä. Oikeastihan moni työ tarvitsee nimenomaan introverttejä, minkä yllättävän harva työnantaja ymmärtää. Innovatiivisuus kun ei ole vain sitä, että palaveripäivillä kirjoitetaan kuorohuutaen posket punaisena fläppitauluun kaikkea mitä päähän pälkähtää (ja joista mitään ei sitten yleensä toteuteta, mutta oltiinpa innovatiivisia!).

Ankarasti pinnistellen voisin ajatella useamman kohdan olevan sellaisia kohteliaita tapoja kohdella ihan kaikkia ihmisiä täysin riippumatta siitä minkälaisia he ovat. Mutta ei ihmisten asialliseen kohteluun tuon tapaisia listoja tarvita, kotikasvatusta ja järjen käyttöä sekä elämänkokemustakin, niillä pärjää pitkälle.

Laiza kirjoitti...

Mä kans ajattelin, että hidasälyisenäkö tässä nyt introverttejä pidetään, tai jotenkin ihmiskammoisina. Ei mua ihmiset tai sosiaaliset tilanteet mitenkään kammota, viihdyn vain paremmin pienessä porukassa tai ihan vaan itsekseni. En jaksa olla koko aikaa äänessä tai selostaa ihmisille itsestäni oikein mitään. Ujous ja introverttiys ei mielestäni ole ollenkaan sama asia.

Anonyymi kirjoitti...

Introverttiydestä löytyy paljon juttuja. Perussanoma kuitenkin on se, että introvertille sosiaaliset tilanteet ovat väsyttäviä, kun taas ekstrovertille ne ovat piristäviä. Pirun vampyyrit!

Mutta joo, toi lista on naurettava.

Asiaan liittyen

Nollavaimo kirjoitti...

Tunnustus odottaa blogissani. :)

Zepa kirjoitti...

Hyviä huomioita!

Susan Cainin kirjassahan intro/ekstro -erottelu tehdään enimmäkseen siitä, kumpi tarvitsee ympäristöstä enemmän virikkeitä ollakseen tyytyväinen. Introille riittää se pienempi paketti, ne ei tarvi tiukuja ja värivaloja joulusta jouluun.

Tiina kirjoitti...

Puhku, no tuon pyörällä opettelemisen ymmärrän justiinsa, mutta jos eli kun nyt peilasin tätä vain omaan kokemushistoriaani, niin en keksi mitään, mitä minulle tarvitsisi opettaa yksityisesti. Ja olen kuitenkin monenlaisia taitoja oppinut elämäni aikana. Lapsena en muista häiriintyneeni erityisesti yleisöstä edes pyöräilemään opetellessani. Ei sillä, että yleisöä nyt sankoin joukoin olisi ollutkaan.

Celia, juu, tuota listaa voi kyllä tulkita monin tavoin. Itselleni se vaan kalskahti jotenkin negatiivissävyitteisen outona.
Minulle kerran yksien työpippaloiden jälkeen seuraavana päivänä yksi itselleni tuntematon mieshenkilö tuli kertomaan, että hän oli vähän tarkkaillut minua edellisenä iltana ja olisin kyllä voinut relata vähän. Olisin voinut mainita mitä hänen olisi kannattanut tehdä enemmän minun tarkkailemiseni sijasta...

Pauliinalotta, no niinpä. How to care. Ihan daijua.
Minäkään en ymmärrä miksi ekstroverttejä kohtaan olisi jotenkin sopivaa käyttäytyä moukkamaisesti sitten muka. Eiköhän nekin voi pahoittaa mielensä julkisesta nolauksesta tmv.
Se on kyllä tosiaan sääli, että nykyisin lähes jokaiseen työpaikkaan haetaan ulospäinsuuntautuneita ja "aktiivisia" ihmisiä, vaikka työ olisi ihan tietokoneen ääressä istumista. Ne ekstrovertit sitten käyttävät suurimman osan työpäivästä juoruamiseen (vrt. edellinen kirjoitus) kun introvertit tekevät hiljaisen työn. Pah.

Laiza, ihana, että joku muukin tulkitsi tuon yhtä negiksesti kuin minä. :D
Monesti yleisesti ekstrovertteinä pidetyt ihmiset väittävät olevansa ujoja. Vaikka sitä on vaikea uskoa, niin ujot ei aina ole introverttejä eikä introvertit aina ujoja.

Anonyymi, teenpä testin heti kun ennätän!
Hyvä erittely.

Nollavaimo, kiitos. :)

Zepa, toikin on hyvä erottelu. Mullekin riittää tiu'ut ainoastaan jouluisin. ;)

Tiina kirjoitti...

Sain muuten tuossa anonyymin linkittämässä testissä 16/20 introverttipistettä. :D

Celia kirjoitti...

Oli muuten melkoisen johdattelevat kysymykset. ;) 15/20