13. heinäkuuta 2009

Heeeeei valonkantaja

Kuten nokkelimmat teistä ehkä ymmärsivät edellisestä kirjoituksestani, vaikken kyennytkään kokonaisiin lauseisiin, olin lauantaina katselemassa ja kuuntelemassa Tehosekoitinta ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen. Kuten aika moni muukin siellä teltassa. Tapauksen johdosta olen ollut pari päivää niin ekstaattisessa tilassa, että oli pakko hetki sulatella asiaa ennen tätä postausta. Ja silti tästä tulee ihan kauheata hehkutusta, tiedän sen.

Siis Tehosekoitin. Livenä. Aivan mieletöntä. Muistan viime syksynä ja talvenakin ajatelleeni, että minulla on ikävä niitä. Ja että en varmaan ikinä näe niitä enää livenä. Ja sitten PAM! Ne palaakin keikkailemaan. Fiilis on sitä luokkaa kuin olisi tavannut rakkaansa viiden vuoden tauon jälkeen. Keikka oli jotain ihan käsittämättömän mahtavaa. Se tunnelma ja ne biisit ja Otto. Tehiksen Otto eikä mikään runoilija Otto Grundström. Otto on ehkä pienin mies johon olen näin sydämenä, mutta Otolla onkin karismaa ainakin kolmen pilvenpiirtäjän verran. Ihan kuulkaas meinaan pakahtua tähän intoon ja onneen! (Miten nuo kuulostavatkin joltain Dna:n kännyliittymiltä... into ja onni...)

Muistan kun viimeisen kerran näin Tehiksen silloin joskus viisi vuotta sitten. Katselin sitä touhua siellä lavalla ja ajattelin ihan oikeasti, että tyypit taitavat olla tosi kyllästyneitä siihen touhuun. Siitähän ei sitten mennytkään kovin montaa päivää tai viikkoa, kun ilmoittivat, että lopettavat. Voin kertoa, että lauantaina siitä viiden vuoden takaisesta tympääntymisestä ei ollut merkkiäkään. Ja bändi veti ihan tasan yhtä hyvin, jos ei paremminkin, kuin silloin ennen. Ihanaa. Ihanaa ihanaa ihanaa. Tätä lisää minulle, kiitos.

JJ tuolla aiemmalla kommenttipalstalla sanoi, että Apulanta on parempi (jos nyt vertailla täytyy), mutta jos/kun on nähnyt molemmat bändit livenä, niin minun mielestäni ne eivät edes paini samassa sarjassa. Olen joskus nähnyt Apulannan livenä ja meinasin pitkästyä kuoliaaksi sillä keikalla. Tehiksen keikalla ei pysty kuolemaan kuin korkeintaan siihen, että yli-innoissaan vahingossa nielaisee kielensä tai jotain. (Sitä paitsi Apulannan nykyinen tuotanto on ihan hirveätä kuraa, imho. Ehkä niidenkin olisi kannattanut jäädä viisi vuotta sitten lepäilemään laakereille.)

Makuasioistahan ei voi kuin kiistellä. Mutta olipa ihan helvetin hyvä keikka.






Ps. Video ei ole minun.

5 kommenttia:

jr. Jones kirjoitti...

Hehe... =)

Täytyy myöntää, etten edes hirmu hyvin tunne tota tehiksen tuotantoa... Onks niillä siis muitakin biisejä kuin noi valonkantaja ja se toinen biisi? =P

Apiksen uudemmassa tuotannossa on kyllä reilusti vähemmän rosoa kuin ennen, mutta en mä nyt sitäkään ihan paskana pidä kuiteskaan.

En kyllä ole tehistä tainnut nähdä keikalla kuin ennen niiden varsinaista läpimurtoa, enkä siitäkään muista mitään. =D

Aika turhahan tässä siis oli lähteä mitään vertailemaan näin peruskoulupohjalta. Hehe... Kiva, että oli hyvä keikka.

Tiina kirjoitti...

Saattaa niillä pari muutakin kappaletta olla. ;)
Mäkin muuten oon nyt Tehiksen ekaa kertaa joskus kauan kauan sitten, kun en vielä ees tiennyt mikä se on.

Mä tykkään Apulannan vanhoista kappaleista, mutta nykyisin se musiikki on ihan liian jotenkin siloiteltua ja tekemällä tehdyn kuuloista ja sitä paitsi jokainen kappale kuulostaa melkein samalta eikä niissä ole mitään melodiaa, punkista nyt puhumattakaan. Samanlaista jynkytystä kaikki.
Mutta joo, siis livenä(kin) tykkään enempi Tehiksestä.

Gata kirjoitti...

"Tehiksen keikalla ei pysty kuolemaan kuin korkeintaan siihen, että yli-innoissaan vahingossa nielaisee kielensä tai jotain."

:D :D :D :D

Piiska kirjoitti...

Oijoijoijoioiiii....Niiiiiin IIIIIIIIHHANA...... ♥♥♥

Kiitos :)

Ohari kirjoitti...

Ajatella, määkin tykkään Tehiksestä hirveesti, ja erityisesti tosta otsikkokappaleesta, joka on mielestäni yks eroottisesti latautuneimpia kappaleita ikinä. En tiä miks, on vaan. Huh. Huhhuh.