Olen viime aikoina iltapuhteikseni lueskellut Pamela Des Barresin kirjaa I'm With the Band — Confessions of Groupie (suomeksi: Kuumana Bändiin — Bändärin Tunnustukset). Pamelahan on siis, kuten kirjan nimestä voi päätellä, entinen groupie, joka on pannut suunnilleen kaikkia Mick Jaggerista Jim Morrisoniin. En tokikaan lue kirjaa minään eroottisena iltalukemistona, vaikka siinä aika avoimesti kerrotaankin tapahtumista, vaan se on sisäiselle kukkaislapselleni oikein loistava ajankuvaus 60-luvun Kaliforniasta ja tietysti sen ajan rockmusiikista ja -tähdistä. Tästä huolimatta, kun tuota lukee juuri ennen nukahtamista, niin unet ovat kyllä melkoisen mielenkiintoisia...
Mikä minua lievästi ärsytti tuossa kirjassa, oli Dave Navarron esipuhe. Ei muuten, mutta se päättyi Navarron neuvoon lukijoille: "Miehet, pitäkää lukiessanne käsillä riittävästi paperipyyhkeitä. Naiset, yrittäkää pitää kurissa syvät kateuden ja vihamielisyyden tunteenne... Tiedätte toivovanne, että tämä olisi teidän tarinanne." Uaah... Vihamielisyyden... Minussa ei ollut yhtään vihamielisyyttä ennen tuota lausetta ja sen jälkeenkin se kohdistui pelkästään Navarroon. Ärsyttävää yleistämistä. Tuskin lukisin tuota kirjaa, jos haluaisin jotenkin halveksia Pamela Des Barresia. Kateuden voin kyllä myöntää ihan avoimesti, mutta se ei ole sellaista "ne on vaan sulle kateellisia, Johanna" -tyylistä kateutta vaan enemmänkin "olisinpa minäkin päässyt sänkyyn Jim Morrisonin kanssa" -kateutta. No, onneksi Navarro esipuheineen unohtui aika nopeasti, kun aloin lukea itse kirjaa.
Huomasin hauskan yksityiskohdan etsiessäni tuota kirjan kansikuvaa tähän postaukseen. Tuossa suomenkielisessä kirjassa on kirjan otsikko laitettu peittämään kriittiset kohdat, mutta alkuperäiskielisen kirjan kannesta on olemassa ainakin versio, jossa Pamelan syliin on laitettu kukkapuska peittämään nännin.
Ps. Hiukan samaa aihetta sivuten, tänään klo 21.00 täytyy katsoa Yle Teemalta Easy Rider. Olen nähnyt sen joskus teininä ja silloin se oli ehkä herkälle sielulleni vielä hieman liian hurja. Dennis Hopper muuten soitteli Pamela Des Barresille useita kertoja Pamelankin ollessa vielä nuori ja viaton, mutta Pamela piti Hopperia siinä määrin pelottavana, ettei antanut minkäänlaista vastakaikua tälle. (En ole päässyt kirjassa vielä niin pitkälle, että tietäisin kohtasivatko he sitten myöhemmin elämässä uudestaan).
7 kommenttia:
Eikös miehet ole aika visuaalisia. Tuskin pelkkä teksti saa miehen munaa seisomaan, pitäisi kai olla kuviakin ;DD
Sitä vaan ihmettelen, miksi pitäisi olla vihamielinen saati kateellinen, jos joku on pannut monia julkkiksia. Ei minua ainakaan kiinnosta moinen. Kyllä sitä munaa on aina muualtakin saanut eikä minulle ole arvo sinällään, että muna on julkkis ;)
Ai niin, loppuhuomautus vielä: Minua ei siis haittaa muiden paneskelu - kohdistukoot se julkiseen tai yksityiseen munaan. Seksi ja seksuaalisuus on jokaisen oma asia.
Joo no, en mäkään ehkä julkkiksia haluisi paneskella, mutta rokkareita voisin. Ihan kevyesti. Siinä on ehkä sellainen pieni vivahde-ero. ;D
Pamela Des Barresillakaan tuskin oli tavoitteena harrastaa seksiä julkkisten kanssa. Rokkarit vaan on niin seksikkäitä. Siis osa ainakin.
Niin, en tosiaan tiedä riittääkö miehille pelkkä mielikuva, kun kuvitus on aika vähissä tuossa kirjassa. :D
No mut onhan rokkaritkin julkkiksia! Vaikka ymmärrän kyllä tuon vivahde-ero: Ihan eri asia vaikkapa sekstata Mike Pattonin kuin Marco Bjurströmin kanssa :D
Hihiih, itse annoin itselleni tuon "kulttiteoksen" joululahjaksi pari vuotta sitten, se on kyllä ihan mahtava ja luin sen melkein yhdeltä istumalta :) Navarron jutut kyllä ärsyttivät minuakin, muutenkin lähinnä ällöttää koko mies - EN PANIS! Olkoon kuinka rokkari vain :/
Mutta kyllä tuota kirjaa muuten lukee niin haikein ja kademielin... Huoh ja oivoivoi että toisilla on ollut onnea; ihana kuuskytluku, ihanat rokkarit ja villi nuoruus... ♥
:D
Elegia, toi julkkis-sana on kokenut jonkinlaisen inflaation viime vuosina, tai lähinnä siinä on sellainen ruma kaiku. Julkkis voi olla rokkari ja rokkari voi olla julkkis...
Marco Bjurströmin paneminen voisikin olla jo sitten ihan oma saavutuksensa. Näin naisena. :D
Piiska, mä tiesin, että sä ainakin tajuat. ;D
Mäkään en kyllä oikein Navarroa ole ikinä pitänyt minään. Varmasti se osaa kitaraa ihan soittaa, mutta RHCP:n huonoimmat kappaleetkin on siltä ajalta, kun kitarassa oli Fruscianten sijasta Navarro. Ja se on niin niljakkaan näköinenkin...
Hih, "kyllä koira koiran tuntee!" :D
Ja just, toi niljakkaan näköinen on JUST oikea sana kuvaamaan Navarroa :D
Lähetä kommentti