Have you any idea why a raven is like a writing desk?

Kävin eilen katsomassa Tim Burtonin Liisa Ihmemaassa 3D-versiona elokuvissa ja tuntuu, että pitäisi sanoa siitä muutama sananen. En tosin tiedä vielä, mitä ne sanat tulevat olemaan, mutta katsotaan.

Edellinen ja ensimmäinen 3D-kokemukseni oli Avatar. Toisin kuin silloin, tällä kertaa varasin paikat etukäteen mahdollisimman keskeltä salia. Voin sanoa, että se kannatti. 3D toimi vielä paremmin kun istui ihan siinä keskellä. Kyllähän se etuvasemmalta katsottunakin oli hieno elämys, mutta keskellä istuessa kaikki tuntui tulevan vieläkin lähemmäs. Melkein olisi voinut koskettaa. Nenäkään ei tullut niistä laseista tällä kertaa ihan yhtä kipeäksi kuin viimeksi.

Mutta itse elokuvaan. Vaikka odotin leffan olevan hyvä, silti se jotenkin pääsi yllättämään positiivisesti. Sehän oli kerrassaan loistava ja viihdyttävä pläjäys. Eikä liian pitkä. Oikeastaan ehkä jopa liian lyhyt, olisin voinut katsella sitä kaunista 3D-maisemaa paljon pidempäänkin. Tämä tarinahan ei ollut se alkuperäinen Liisa Ihmemaassa -satu, vaan tässä 19-vuotias Liisa palaa vahingossa takaisin Ihmemaahan, jossa ei siis muista käyneensä aiemmin. Leffassa oli ihmisinä, hahmoina ja ääninä hieno näyttelijäkaarti: Johnny Depp, Helena Bonham Carter, Stephen Fry oli Irvikissan ääni, Alan Rickman toukan ääni, Fast Showsta tuttu Paul Whitehouse oli sen ruskean jäniksen ääni, Matt Lucas Pikku-Britanniasta oli Tweedledee ja Tweedledum jne. Burtonilla ei kai ole vaikeuksia saada hyviä näyttelijöitä elokuviinsa. Ja ihanaa, että Burton käyttää niin paljon brittinäyttelijöitä (ja Deppiä, joka henkisesti voisi olla britti).



Irvikissa (Cheshire Cat) oli ihan huippu. Se oli niin pehmeä, että sitä olisi tehnyt mieli silittää, ja aivan ihanan värinen (katsokaa nyt tuota kuvaa ja kuvitelkaa se vielä 3D:nä kellumassa edessänne). Irvikissaa sanotaan suomessa myös Veijarikissaksi, mutta itse olen tottunut Irvikissa-nimeen ja se on myös parempi. (Minulta meni muuten ihan ohi, että millä nimellä otus oli suomennettu tässä uudessa leffassa?) Se ruskea jänis (March Hare) oli aivan ihanan sekopäinen ja harmillisen pienessä roolissa. Hassu Hatuntekijä (Mad Hatter) oli tietysti johnnydeppimäisellä tavallaan aivan loistava. Ne repliikit oli jotain ihan parhaita. Haluaisin opetella ne kaikki ulkoa ja alkaa käyttää niitä puheessani ("You used to be much more... muchier. You've lost your muchness."). Sitten ihmettelen, kun parin kuukauden päästä kukaan ei enää jaksa hengailla kanssani. Älkää jättäkö, hei kaverit!!!

Niin, kuten varmaan tästä ytimekkäästä tiivistyksestäni kävi selväksi, niin tykkäsin leffasta. Oikeastaan tekisi mieli mennä katsomaan se uudestaan. Olen kyllä sitä mieltä, että kaikki elokuvat voisi tästä hetkestä eteenpäin olla kolmiuloitteisia. Nenänvarren kipeytymisestä viis!