You know I'm born to lose, and gambling's for fools, but that's the way I like it baby

Kuva: Natalie Dee


No niin. Palataanpas nyt ruotuun. Motiivini oli siis eilen tulla järkiini ja lopettaa tuollainen järjetön hapatus, mutta jotenkin tuo koko teksti toimi nyt minua vastaan. Ei mitään "go for it" -juttuja, vaan ollaanpas nyt järkeviä ja lakataan haihattelemasta.

Aiempi musiikkitaisto päättyi aika yksiselitteisesti No Shamen voittoon, tosin Skallywagsin Don't preach to me tuli mustana hevosena puskista ja ehdittiin jo julistaa voittajaksi. Saman bändin Paint old street black ei saanut yhtään ääntä, mutta jotenkin en yllättynyt yhtään. Tiesinhän, että te ette vaan tajuu... Tuo Skallywags on taas yksi näitä suuria ja surkeita rakkaustarinoitani. Katselin kerran Skinsiä televisiosta ja siinä soi kappale^(*, joka iski tajuntaani niin täysillä, että minun oli pakko laittaa ohjelma pauselle ja välittömästi selvittää mistä kappaleesta oli kyse. Sen jälkeen elämäni on ollut yhtä Skallywagsin musiikin metsästämistä, laihoin tuloksin. Tai no, on minulla mp3-muodossa seitsemän kappaletta kyseiseltä bändiltä, mutta ärsyttää, koska tiedän niitä olevan ainakin jokunen enemmän enkä minä löydä niitä mistään. The Skallywags muutti lyhyen olemassaolonsa aikana ensin nimensä A Third Warningiksi ja sen jälkeen se hajosi kokonaan eikä täällä Suomessa ole ainakaan mitään mahkuja saada niitä biisejä mistään. En tiedä pitäisikö lähteä Lontooseen toivioretkelle kiertelemään jotain Sohon levykauppoja.

Minulla on pienestä pitäen ollut joku juttu punkkareihin. Muistan, kun olin pikkutyttö silloin 80-luvulla ja katukuvassa näkyi irokeesejä useammin kuin nykyisin. Silloin ne toki myöskin hätkäyttivät enemmän kuin tänä päivänä, mutta ihailin niitä punaisia tai vihreitä pystytukkia ehkä hiukan pelonsekaisin tuntein. Musiikista en siihen aikaan tajunnut vielä yhtään mitään, mutta ne hurjan näköiset isot pojat kiehtoivat. Tänä päivänä miesmakuni on melko kirjava, siihen mahtuu punkkareita, rokkareita, nörttejä ja viherpiiperöitä. Tajusin tuossa jonkun aikaa sitten, että on kuitenkin olemassa yksi miestyyppi, jonka seurassa en taitaisi kehdata liikkua julkisesti: ne sellaiset hunks-tyypit, jotka bodaavat ja pukeutuvat Kone Helsingin farkkuihin ja Ed Hardyn t-paitoihin. Uh huh.


*) Hassu fakta: Samasta Skinsin jaksosta on olemassa UK-versio, jossa soi Motörheadin Ace of Spades tuon Skallywagsin sijasta. Olipa onnekasta, että en asu Englannissa! Tsekatkaa vaikka Youtubesta: non-UK vs. UK -versio.