15. kesäkuuta 2009

Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa...

Pidin lauantaina synttärikekkerit hiukan jälkikäteen.



Väänsin oikein täytekakunkin, vaikka oikeasti salaisuuteni oli kyllä kaupan valmis kakkupohja. Kakkupohja on kyllä tosi helppo tehdä itse, mutta vihaan sitä kolmeen kerrokseen halkaisemista ja sitä paitsi kakkuvuokani on niin surkea, että siihen tarttuu kaikki aina kiinni vaikka miten voitelisi ja jauhottaisi.



Vieraitakin oli. En nyt mainitse nimeltä kuvassa näkyvää aasia (vasemmalla, siis) enkä myöskään tuota erästä bloggaajaa, jonka kanssa jaan saman geeniperimän.




Yllä pitelen halausotteessa saamaani lahjaa. Luinkin sen jo. Hauska kirja. Ja hyviä kuvia, tietty. Näytän ilmeisesti jotenkin häijyltä hymyillessäni, mikäli minusta ei näy muuta kuin silmät.

Tuollaisia kirjoja lukiessa vaan aina ahdistun, kun ärsyttää miksen itse voi osata sanailla yhtä näppärästi. Samaa ilmiötä ei esiinny lukiessani proosaa, koska en itse edes yritä kirjoittaa sellaista, mutta tuollaista päiväkirjamaista tekstiä tai erityisen hyvää blogia lukiessani tunnen aina pienen kateudenpiston jossain päin ruumistani. Ihan pakko lainata tähän yksi esimerkkikohta tuosta kirjasta, kai se on sallittua.
"Menemme parvekkeelle ja törmäämme omituiseen, primitiiviseen näkyyn. Pihalla työskentelee maalainen. Hänen maansiirtokoneensa ja kuorma-autonsa ympärillä käy kuhina, kun paikalliset, pienipäiset, hampaattomat farkkuhaalarimiehet taputtavat karvaisia käsiään banjonsoiton tahtiin. Crocs-jalkineiden kirkkaat värit välkkyvät usvaisessa aamussa. Katsomme toisiamme ja päätämme vetää sellaiset lärvit, etteivät nämä hämmentävät heimorituaalit häiritse uniamme."

Ehkä tuohon kirjaan olisi pitänyt lisätä varoitus napatyrästä tai mitä nyt ikinä voikaan seurata ylenpalttisesta hihityksestä.




Sain myös kirjan ohessa ihan älyttömän hienon onnittelukortin, tietysti lahjan teemaan sopivan. Hohoo.

No, onneksi pahin on nyt jo ohi, eikä tarvitse melkein vuoteen taas vanheta ollenkaan. Älkääkä nyt vaan enää onnitelko, kun itse epäonnisesta tapahtumasta on jo niin monta päivää.

21 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Ja höh, onnea!

Tiina kirjoitti...

No okei, kiitos! :D

Dårka kirjoitti...

Mä tiesin tän. Tiinalla kaksi silmää oikeasti.

Minja kirjoitti...

Mä taidan tuntea ton sinisen kaverin. :)

Tiina kirjoitti...

Dårka, voi ei, nyt se paljastui. Maineeni kyklooppina on murentunut!

Minja, se on suosittu kaveri. :)

Minja kirjoitti...

Hyvä muuten, että tarkensit, että se aasi on se vasemman puoleinen. :D

Tiina kirjoitti...

Nimenomaan. ;D

Bambi kirjoitti...

Voi jukranpujut, tahtoisin ton kirjan kanssa!! Tykkään ainakin siitä Rakkaudella -kirjasta, joten jos tyyli on vähänkään sama niin aivan varmasti varsin viihdyttävää luettavaa tuokin :)

Itselläni on vaatekaapin ovessa Ukonhauta -juliste, jossa on Hynysen omin pikkukätösin sanataiteilema henk.koht. tervehdys minulle: "-----, muotosi ajavat meidät hulluiksi!", ja sitten on tuon veijarikolmikon nimmarit siinä ympärillä :D

- Niin ja, enkä muuten onnittele :)

sirtsu kirjoitti...

Hii. :) Meinaatteko te tulla blogikaapista lähiaikoina?
Tuo aasi on muutens jäänyt minulle vielä tuntemattomaksi. Millä nimimerkillä se mahtaa sanailla?

Mä varmaan sit kanssa vahingossa myöhäisjuhlistin sun syntymäjuhlaa möksällä. Maistelin monta maljaa. ;)

Tiina kirjoitti...

Bambi, muotosi ajavat hulluiksi... Hauska. :D
Tuo kirja on tietysti vähän erilainen kuin se Rakkaudella, Hynynen, koska tuo perustui todellisiin tapahtumiin (noista rituaalimenoista en tosin ole ihan varma :D), mutta hauskasti kirjoitettu se on ja nopeasti luettu.

Sirtsu, ei kai me mistään blogikaapista olla tulossa. En usko, että noiden kuvien perusteella pystyisi tunnistamaan, jos nyt ei valmiiksi tiedä miltä näytetään, kuten sä tiedät. Mun silmäni on täällä ennenkin olleet. :D
Aasi ei bloggaa valitettavasti, sillä on vähän kömpelöt kaviot sellaiseen touhuun. Nimeltänsä Ihaa, kuitenkin. :D

Bambi kirjoitti...

No Rakkaudella Hynynen onkin toki lähinnä "pakinakokoelma" (eikä varmaan ihan täyttä fiktiota sekään), mutta tykkään Hynysen (kirjoitus)tyylistä(kin), ja sitä soisi tosiaan saavansa lukea pidempäänkin kuin yhden hynyskirjasen verran :)

- Ja kieltämättä, olisi kyllä mahtavaa osata kirjoittaa yhtä hauskasti! :D

Tiina kirjoitti...

Niin, kaipa siihen on syynsä miksi toiset meistä sanoittaa lauluja ja toiset ei. Siis muuallekin kuin pöytälaatikkoon. :D
Kannattaa kyllä lukea tuo kirja. :)

Bambi kirjoitti...

Niinpäniin! :D

Ja huomenna olenkin menossa kirjastoon joten pitää ehdottomasti muistaa kysellä tuota kirjaa! Kiitos siis vaan kivasta vinkistä :)

Tiina kirjoitti...

Se on ilmestynyt vasta kaksi viikkoa sitten, mutta voihan se kirjastosta löytyä. Tampereelta ei löytyisi (täällä kestää vuosia saada mitään kirjastoon), mutta ehkä teiltä päin löytyy. :)

kervå kirjoitti...

onnee ja kaikkee siistii!!!!

sanos mulle kumpi on paras pätkä suomirokin sanoitusta:

"oksensin verta ja itkin"

vai

"takin hihat ovat liian lyhyet"

en osaa päättää, mutta jompi kumpi on. siis paras.

Tiina kirjoitti...

Hehe, kiitos. :)

Mä sanoisin että "takin hihat ovat liian lyhyet" on aika lähellä neroutta. "Oksensin verta ja itkin" saattaa olla aika omakohtaista monelle. Rokkarille ainakin. Toisaalta voihan tuo ensimmäinenkin olla, mutta sitä harvemmin sanotaan ääneen.

yllätystyttö kirjoitti...

Sie olet saanut hienoakin hienommat lahjukset!
Kyllä kannatti selkeästi täyttää 25+6!

Hannele kirjoitti...

Salaisuuksia ei tarvitse paljastaa ;)

--KATA-- kirjoitti...

Onnea nyt kauhean paljon jälkikäteen!

Alcinoe kirjoitti...

Mitä sitä jälkikäteen, kun kerta voi etukäteen... =)

Tiina kirjoitti...

Yllätystyttö, kyllä se kannatti. :) Vaikka olisin tietty voinut täyttää vähemmänkin...

Hannele, no ei niin, mutta teille saatoin paljastaa, kun ette olleet syömässä sitä kakkua. :D

Kata, kiitos nyt kauhean paljon jälkikäteen. Tottelemattomat. ;D

Alcinoe, niinpä, siitä eräillä saattaa olla kokemusta. :)