12. kesäkuuta 2009

Sick sad little world

Luin Nannan blogista juttua vanhemmista ja minulle tuli mieleen yhden lapsuudenaikaisen kaverin vanhemmat. Tai lähinnä se oli kai isosiskon kaveri, mutta kuitenkin. Meinasin ensin kommentoida Nannan blogiin, mutta ajattelinkin sitten kirjoittaa sen tänne omaan blogiini.

Muistan kun kävin pienenä paljon siskon kanssa leikkimässä tämän tytön luona. Hänen äitinsä oli todella mukava ja sosiaalisen oloinen ihminen. Sen sijaan isään ei saanut ikinä mitään kontaktia. Muistan, että heillä oli yleensä aina olohuoneen ovi suljettuna eikä sinne saanut mennä, koska isä oli siellä. En tiedä mitä se isä teki siellä ylhäisessä yksinäisyydessään, mutta tästä jäi lapsena jotenkin pelottava olo. Minun oli hyvin vaikea ymmärtää sitä, koska meillä kotona ei ikinä suljettu lapsia tai vanhemmat sulkeutuneet minkään oven toiselle puolelle. Paitsi sitten murkkuiässä kun rupesimme itse sulkeutumaan oven taakse, heh. Myöhempinä vuosina tämä samainen kaverin isä pyöri päivät pitkät samoilla nurkilla kuin me teinit, ilmeisesti vain tappamassa aikaa tai mistä minä tiedän. Hyvin kummallinen mies kuitenkin. Jotenkin en voi olla ihmettelemättä miksi tämä sosiaalinen ja mukava nainen otti miehekseen ja lapsensa isäksi tuollaisen omituisen hiipparin. Tai jos mies ei ollut omituinen hiippari vielä heidän rakastuessaan, niin mitä jossain vaiheessa tapahtui ja miksi. Ja millaiset kotiolot tällä kaverilla oli silloin, kun muut eivät olleet näkemässä.

Eilen illalla tuli Ykköseltä dokumentti jostain brittiläisestä miehestä, joka lahjoitetun munasolun ja lainatun kohdun avulla hommasi itselleen lapsia Amerikassa ja kuljetti ne sitten sieltä Britanniaan. Kaikki sujui hyvin ja mies sai kolmoset. Tähän asti homma kuulostaa vielä melko normaalilta, mutta näiden kolmosten lisäksi mies hoiti samaan aikaan seniiliä isäänsä ja palvoi kuolleen äitinsä muistoa. Hänellä oli äidin huone täysin koskemattomana, vaikka äiti oli ollut kuolleena jo hyvän aikaa, ja hän kävi säännöllisesti äitinsä haudalla. Talossa oli huoneita, joihin kolmoset eivät saaneet mennä, ellei isä heitä sinne erikseen kutsunut. Esimerkiksi isän makuuhuoneeseen lapset pääsivät vain hyvin harvoin. Isällä oli myös Cadillac-huone, jossa oli jotain prameita nahkasohvia, Cadillac (ihan oikeasti!) ja muun muassa televisio. Sinne ei kai pojilla ollut mitään asiaa. Koko dokumentin ajan pojille myös selitettiin peniksistä ja sieltä tulevista siemenistä ja munista ja siitä miten hedelmöitys on tapahtuu. Kolmoset olivat siis tällöin 5-vuotiaita eikä heitä vähempää tuntunut kiinnostavan miten olivat maailmaan putkahtaneet. Onhan se hyvä tietysti, ettei asiaa salattu lapsilta, mutta tuntui siltä että tietoa oli ihan liian paljon niin pienille. No, enpä tiedä. Ei pitäisi kai arvostella muiden tapaa elää, mutta jotenkin vinksahtanut olo jäi siitä dokumentista.

Eipä tässä kohtaa voi kuin kiittää onneaan siitä, että olen saanut suhteellisen normaalit vanhemmat.

5 kommenttia:

Alcinoe kirjoitti...

Onhan noita hurjia tarinoita. Itse pähkin aika ajoin esimerkiksi monen julkkislapsen elämää (vaikka unohdettaisiin jonkun mielipuoli-Jacksonin tapaus, riittää siltikin melkoisen erikoisia kasvuympäristöjä, mikäli mediaan yhtään on luottamista). Ei tee raha, eikä aina pelkkä rakkauskaan elämään tukevaa pohjaa. Vaikeita, vaikeita asioita.

seeds kirjoitti...

Jospa se ei vaan tykännyt muiden kersoista? En minäkään tykkäisi. Jotkut ovat vaan sillä lailla epäsosiaalisia, eikai se kenestäkään vielä outoa hyypiötä tee.

En tosin sitten tiedä mitä meinaa tuo teidän kanssa samoilla kulmilla pyöriminen (kaupungillako siis vai mitä?) ja mitä siitä pitäisi ajatella...

Tiina kirjoitti...

Alcinoe, niin, en epäile yhtään etteikö ne kolmoset esimerkiksi eläisi hyvin onnellista lapsuutta, mutta siitä äijästä jäi silti vähän jollain tapaa friikki olo. Hyvä isä varmasti kuitenkin.

Seeds, no oli se muutenkin vähän kummallinen ukko, eipä sillä että olisin tuntenut mitenkään erityisen hyvin aiemmin mainitusta syystä. Mutta olemus ja silleen... Nurkilla tarkoitan lähinnä ostoskeskusta.
Jos sulla olisi lapsia (en tiedä onko) niin sulkeutuisitko aina jonnekin toiseen huoneeseen siksi aikaa kun niillä lapsilla olisi kavereita kylässä?

seeds kirjoitti...

No, todennäköisesti sulkeutuisin, jos mies vaan suostuisi olemaan se joka vahtii ettei ne varasta tai riko mitään. Mutta toisaalta, se ehkä johtuu siitä, etten Todellakaan pidä lapsista, enkä ikipäivänä aio hankkia semmoisia:) Joten olen ehkä aika jäävi sanomaan.

Kaipa sekin ukko olisi jättänyt (tai ainakin saanut jättää) lapset tekemättä, jos ei niistä olisi alkun alkaenkaan ehtään pitänyt.

Tiina kirjoitti...

Seeds, hehee, no ehkä sun on sitten paras olla hankkimattakin lapsia. :D
En mäkään ole yleisellä tasolla lasten fani, mutta luulen että ne on persoonia siinä missä aikuisetkin. Eli joistain pitää ja joistain ei. Omasta lapsesta ja toivon mukaan sen kavereistakin pitää.
Mä en tuosta kaverin isästä tiedä sulkeutuiko se sinne meidän kavereiden takia vai oliko se ihan normaali käytäntö. Jostain syystä ainakin kuvittelin, ettei se johtunut meistä. Mistä sitä tietää.