26. kesäkuuta 2009

Creep, osa II

Wow... Michael Jackson on kuollut. Pitäisiköhän siitä sanoa jotain? ("Ei!!!!" te huudatte kuorossa, mutta huutoanne en kuule.) En ole koskaan fanittanut Michael Jacksonia missään määrin, mutta silti tuosta uutisesta tuli jotenkin sellainen tunne, että... wow. (Enkä puhu nyt mistään nördepelistä).

Olen joskus ennen tätä päivää tai eilistä iltaa miettinyt, että mitä jos Michael Jackson kuolisi. Koska no, eiköhän se tyyppi aina ollut vähän rajalla. Jotenkin se on aina kuitenkin tuntunut melko kaukaiselta ajatukselta ja nyt kun se on totta, niin sitä on vaikea uskoa todeksi. En oikeastaan tiedä miksi. Ehkä Michael Jackson on ollut minulle vähän kuin Mikki Hiiri: en oikeastaan pidä siitä, mutta se on kuitenkin ollut koko elämäni ajan jonkinlaisena hassuna mustavalkoisena hahmona lehtien sivuilla.

Kuten Annareetalle aiemmin jo kommentoinkin, niin päällimmäinen tunteeni Jacksonia kohtaan on viime vuosina ollut sääli. Ei oikeasti voi olla kovin onnellinen elämä sellainen, jossa pikkupoikana jo isä pakottaa esiintymään ja tavallinen lapsuus jää kokematta ja isompana tulee vielä suurempi suosio ja kaikki repivät suuntaan ja toiseen eikä varmasti oikein kehenkään voi luottaa. Lehdissä repostellaan jokaista liikettä ja samaan aikaan tyyppi inhoaa omaa ulkonäköään niin, että tuhoaa kasvonsa täysin plastiikkakirurgilla. Uskon Jacksonin olleen loppujen lopuksi todella yksinäinen ja väärin ymmärretty.

Suhtaudun niihin pedofiliaväitteisiin myöskin hieman skeptisesti. Jos ne ovat totta, niin sehän on kamala asia, mutta toisaalta myös rahanahneus on kamala ja milläpä sitä paremmin saa tienattua itselleen sievoisen summan rahaa kuin käyttämällä lastaan pienenä välikappaleena yhden maailman rikkaimman ihmisen kynimiseen. Yhtä kauheaa on joutua tuomituksi tuollaisesta koko maailman silmissä, jos ei oikeasti ole tehnyt mitään väärää. Esimerkiksi Jacksonin entinen kokki sanoo nähneensä Jacksonin kopeloineen Macaulay Culkinia, joka taas itse sanoo, ettei Jackson ole koskaan ahdistellut häntä seksuaalisesti. Kumpaa uskomme? (Voihan se tietysti olla, että lapsi ei muista tapahtunutta, mutta Culkin oli joku 9-14-vuotias, joten todennäköisesti muistaisi jos jotain epämiellyttävää olisi tapahtunut. Korjatkaa jos olen väärässä.) Ja kun tällaisia juttuja alkaa kuulua jostain ihmisestä, niin aletaanko jo tavallista lapsen halaamista ja pussaamistakin pitää pedofiliana? Michael Jackson oli varmasti sekaisin ja pihalla, mutta en usko, että hän oli paha ihminen. Itse asiassa epäilen Jacksonin olleen täysin aseksuaalinen tai seksuaalisesti kykenemätön, joista jälkimmäinen ei tietenkään estä toisten kopelointia. Totuutta tapahtumista ei voi tietää kuin asianosaiset.

Muuten, mitähän niille Michaelin kolmelle lapselle tapahtuu tämän jälkeen? Mitenkähän sekaisin olevia aikuisia niistä kasvaa? Ja voi sitä hulabaloota mitä tästä kuolemasta seuraa! Spekulointi, salaliittoteoriat, jokainen kivi käännetään ja kaikki paska kaivetaan esiin. Keltainen lehdistö varmastikin hieroi karvaisia kämmeniään yhteen ja hykerteli dollarinkuvat silmissä, kun kuulivat uutisen.

Laitoin eilen tuon Creepin videoksi postaukseen, mutta se olisi kyllä oikeastaan sopinut tähän postaukseen vielä paremmin. Senpä vuoksi tänään on vuorossa toinen Creep.





Tuosta on joskus ollut olemassa ihan oikeakin video eikä pelkkä MTV Unplugged -versio, mutta se(kin) on kadonnut.

9 kommenttia:

lepis kirjoitti...

Samoja ajatuksia ja fiilikset ovat hieman omituiset vielä näin illallakin noiden uutisten ääressä.

Komea biisi!

Riikkis kirjoitti...

Mietin eilen että kun vieläkin jotkut ajattelevat, että Elvis ei oikeasti kuollutkaan n. 30 vuotta sitten niin Michaelista tulee varmaan seuraava tällainen tapaus.

Elegia kirjoitti...

Joo, hyvä että kirjoitit, niin ei itse tarvitse!

Pidin muutamista Maikkelin biiseistä (ja hänellä oli muuten upeita musiikkivideoita etenkin Thriller-levyltä), mutta en ollut fani enkä omista yhtäkään hänen levyään.

Mietin minäkin, että voiko ihminen tosiaan olla missään vaiheessa kovin onnellinen (ja nauttia menestyksestään), kun vihaa ilmeisesti ulkonäköään ja juuriaan niin paljon. Minulle tulee vain mieleeni, että Jacko vihasi sitä, että oli musta ja halusi olla valkoihoinen (ja sellaiseksi sitten muuttuikin ulkoisesti lukuisten leikkausten ansiosta - en hetkeäkään usko, että hänen vaalenemisensa johtuisi sairaudesta, niin kuin hän itse väitti).

Surullinen tapaus, kyllä. Ja nuo pedofiiliepäilythän kumottiin oikeudenkäynnissä eikä häntä tuomittu juridisesti, mutta aivopesu yleisöä kohtaa oli jo tehty. Raakaa, vaikka tietenkään emme voi olla varmoja, mutta kyllä kai sitä oikeuden päätöstä voisi kunnioittaa.

Anonyymi kirjoitti...

Sitä Creepillä silmään - niinpä. Eiköhän kaikista menestyvistä rokkareista voi sanoa ihan samaa, creepiä. Sinunkin monet fanittamasi muusikot ovat yhtä ja kaikki samaa creep-sarjaa. Tai enemmänkin niitä nistejä, kuolleita tai entisiä sellaisia. Yritän vain sanoa, ettei siinä kovin keskiluokkaiset elämän arvot ole niitä ykkösiä tuossa elämäntyylissä. Uskoisin, että vain toinen supertähti voi ymmärtää toista samanlaista, mitä tuo elämä oikeastaan on kulissien takana. Tulee vain mieleen se dokkari, jonka se englantilainen toimittaja-Michael teki Jacksonista tässä muuutama vuosi sitten. Ja ks. toimittajahan arvosteli oman viitekehyksensä (tietysti, niin kuin me kaikki) mukaan ks. tähden elämää, ja leimasi hänet tosiaan creepiksi. Eksentrinen kuvahan siinä tosiaan annettiin Michael Jacksonista. Dokkaritkin ovat käsikirjoitettuja ja valintoihin perustuvia, joten eipä siinä päästy kuin pintaa raapaisemaan ks. supertähdestä.

Ja kukapa tosiaan voi kiistää Jacksonin musikillisia ansioita, ja vaikutusta populaarimusiikkiin. Olisi siinä moni rokkibändi ja artistin alku jäänyt syntymättä. Kiitos siitä, Popin Kuninkaalle.

Mutta hei, kyllä tuohon edelliseen postaukseen olisi pitänyt olla biisivalintana Dirty Diana. www.youtube.com/watch?v=7Hg-IRZk4D0

Tiina kirjoitti...

Lepis, kyllähän tuo mietityttää moneltakin kantilta.
Ja STP:n kappale on loistava. :)

Riikkis, no ihan varmasti Jacksonista tulee uusi Elvis. Ja teoriassahan hän ei kuolekaan koskaan, kuten ei Elviskään. :)

Elegia, kyllä mäkin pidän joistain Jacksonin kappaleista silloin kun niitä jossain kuulee, vaikken itselleni niitä hommaisikaan.
Se kyllä surettaa jossain määrin, että Jackson tuskin koskaan oli kovin onnellinen. Tyyppi jota koko puolet maailmasta rakastaa ja puolet vihaa...

Anonyymi hyvä, luitko koko tekstin vai pelkän otsikon? Huomasit varmaan ettei tuo kirjoitukseni ollut millään tasolla Jacksonia pilkkaava? Olen kyllä hyvin tietoinen omien idolieni (jos tuota sanaa nyt voi käyttää) creepiydestä. Narkkareita, kuolleita tai muuten vain erikoislaatuisia ihmisiä. Jos edellisessä kirjoituksessa leimasin itseni "creepiksi" niin oletin ettei kukaan vedä herneitä nenään jos ilmaisen Jacksonin olleen toinen samanlainen. Koska sitähän hän oli muiden silmin.
Ja kun sanoin tuntevani Jacksonia kohtaan sääliä, en käyttänyt sääli-sanaa missään määrin ylimielisesti vaan kyseessä oli ihan aito empatia.
Mielestäni olin hyvinkin ymmärtäväinen viitekehyksistä huolimatta. En ymmärrä lainkaan noita keskiluokkaisuus- ja muita pointtejasi tuossa kommentissa, ikään kuin ne eivät liittyisi minun tekstiini mitenkään.
Oi voi, taidan olla yhtä väärinymmärretty kuin Jacksonkin...

Mitä Michael Jackson tekee hississä? kirjoitti...

Ajattelepa kuinka moni vitsi vanheni hetkessä.

Tiina kirjoitti...

Hohohoo! Ihan totta kyllä. :D

Anonyymi kirjoitti...

Plush on parempi. Muttei tietenkään sama.

Tiina kirjoitti...

Plush on kyllä parempi, mutta se taas ei oikein olisi otsikkona sanonut tässä kohtaa mitään. :D