Tämä ei ole siis kännipostaus vaan selviämispostaus. Menin tänään käymään "ihan yksillä vaan" tuossa lähikuppilassa. Useathan meistä tietävät mitä tuo termi oikeasti tarkoittaa... En olekaan tuollaista känniä tempaissut sitten viime kerran.
Juttelin baarissa entisen työkaverin kanssa, jota en ollut nähnyt sitten viime kesän ja kuulin, että avioero on vireillä jo neljättä kuukautta. Jotenkin yllätti, vaikka tiesin sen pariskunnan elon olleen kaikkea muuta kuin ruusuista. Sitä vaan ajatteli, että jos ne tuostakin selvisivät, niin sitten eivät kyllä eroa mistään syystä. Vuosituhannen alussa olisin ehkä kiljunut riemusta tuon uutisen kuultuani, nyt olen vain pahoillani. Sekä hiukan myös pelkään saavani tästä henkilöstä jonkinlaisen riesan elämääni. Pidän hänestä niin kovasti, mutta kun eräiden kanssa ei ikinä voi pitää hommaa täysin kaveripohjalla. Tai siis minä voin, mutta toinen ei voi. Enkä halua enempää.
Kauhea hedari iski äsken päälle äsken.
Nyt taidan mennä viskaamaan tuon kylmentyneen pizzanjämän mikroon.
Lisäys: Ensimmäistä kertaa taisi olla sellainen tilanne tuon henkilön kanssa, että minä olin niskan päällä tilanteessa. Ensimmäistä kertaa pystyin olemaan oikeasti vapautunut hänen seurassaan ja sanomaan suoraan mitä asioista ajattelen. Tajusin, että sillä ei ole väliä enää. Olen päässyt siitä yli. Hänestä yli.
Ekstra-lisäys: Pitääköhän tämä postaus deletoida aamulla...
10. heinäkuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Ei kannata deletoida. :)
Tuo tunne, kun tajuaa päässeensä yli jostain henkilöstä ja pystyy puhumaan vapautuneesti hänen kanssaan, on melko hyvä tunne. Varsinkin jos se juttu ei olisi mitenkään toiminut silloin aikaisemminkaan.
Et kerinnyt ;D
Noita tyyppejä tulee ja menee, parempi kun menee.
Niin, nythän alkaa olla se vaihe monilla kavereilla, jotka sitoutuivat nuorina, että on aika erota ;) No ei, olipas rumasti sanottu, mutta itsekin olin ihan kummissani kun eräs kouluaikojen ystäväni pamautti, että he eroavat miehensä kanssa.
Heillä on kolme lasta, joista esikoinen tupsahti maailmaan siten, että ystäväni ehti juuri täyttää 18. Minäkin ajattelin pitkään, että he eivät varmaan koskaan eroa, koska niin monesta sopasta olivat selvinneet.
Mutta niinpä siinä nyt näyttää käyvän, että ero tulee. Ovat jo muuttaneet erilleenkin.
Mimmu, juu ei, olkoon tässä nyt kaiken kansan pällisteltävissä.
Lisähuomautuksena on sanottava, että tämä yli pääseminen ei nyt ole tapahtunut ihan hiljan eikä myöskään ole ollut mikään tuskallinen prosessi. Mutta eilen vaan tajusin olevani meistä kahdesta se voittaja. (Mikäli nyt kilpailusta olisi kyse, mitä ei tietenkään ole).
Lepis, juuri niin. Parempi kun menee. :)
Elegia, itse asiassa tässä on kyseessä hiukan kypsemmällä iällä (eli lähempänä kolmeakymppiä) solmittu avioliitto, mutta sama tuo.
Oikeastaan eniten huolestuttaa tässä, että kyseisen tyypin alkoholin käyttö lähtee kokonaan lapasesta tämän eron jälkeen, mutta yritän ymmärtää ettei se ole minun ongelmani.
Ei pitäisi lukea (tahi ainakaan kommentoida) näitä ylhäältä alas - tekniikalla...
Lähetä kommentti