Tänään on ollut tietoteknisesti toooooodella haastava päivä minulle. Mikään ei ole toiminut tai onnistunut tai kaikki on muuten vaan jumittanut. Tänään oli myös läppärini ensimmäinen koulupäivä. Kai se siitä järkyttyneenä vaati sitten kolme tai useamman buuttauksen ennen kuin alkoi toimia kotona. Niistä muista teknisistä ongelmista en edes rupea avautumaan.
Hassu sattuma. Näin viime yönä unta, jossa olin värikuulasodassa. En ole ikinä (hereillä) harrastanut moista. Aamulla sitten kävi ilmi, että BB-talossa olivat harjoittaneet ihan oikeasti värikuulasotaa viime yönä. Enkä ihan taatusti tiennyt asiasta illalla nukkumaan mennessäni. Jos pitää olla jotain telepaattisia kykyjä, niin mieluummin tietysti toivoisin niiden yhteyksien olevan vähän jonnekin muualle kuin BB-taloon. No, aina ei voi voittaa.
Ensi viikolla on loma (ainakin melkein). Jei!
7 kommenttia:
Hirmu söpö panda :)
Niin minustakin. :)
Mäkin oon unitelepaatti. Toivon mukaan en kuitenkaan viime yön unen suhteen. Siinä avaruusolio valtasi ruumiini matkallansa mualimanvalloitukseen. Oli meininkni kuin 3. maailmansodassa, ahdisti herätessä (vaikka olion biologia oli kieltämättä kiehtova millä tavalla se kytkeytyi uhrinsa ruumiiseen, aihio scifi-novellille kenties).
Tosta pauttiarallaa viikon takaisesta: Se Tampereen lentolinjan loppumisen voivotus ei siis liittynyt varsinaisesti Tampereeseen, oli vaan ainoa edukas suora lentolinja täältä Suomeen joka loppui, se siinä oli takana.
Ja se kauhistelu itsestäni taisi juontaa juurensa siitä että nakkasin LSD:tä huiviini iltasella täällä ollessani. Ei siis se että em. tuotetta nautin vaan ajoitus, mietin millaisia riskejä kaikenkaikkiaan otankaan...
Olen aikamoisen itsetuhoinen kyllä, sillai passiivis-aktiivisesti. Välistä tuntuu siltä että ihan aidosti toivon sitä että sais nyt jo luvan olla tässä tämä maallinen taival. Ikinä en ole sääliä kerjännyt, pois se minusta. Tuntuu vaan lähinnä siltä että se tsemppaamalla nuorempana kerätty toivo on kulunut pois ja se mulle lapsuudessa annettu itsetuhoinen eväs on valtaamassa tunnemaastossa alaa, se on nimittäin ohjelmointi itsemurhaan.
Tällaisia olen fundeerannut, tällä hetkellä kuitenkin ihan ok olo, romilleja veressä & huomennakin päivä uusi. Halusin vaan selittää sulle tarkemmin kun reagoit taannoiseen kommenttiini :)
Niin ja se kait on sulle päivänselvää että ei näitä aatoksiani voi nähdä esim. työympäristössä. Living on the edge lifestylestäni huolimatta teen ihan normi asiantuntijahommia, en ole kahden tunnin välein katkomassa suonta ranteestani tms.
Vonnegutin sanoin: Näin se käy.
Kiitos että pidät tätä blogia :)
Ja panda on minustakin varsin herttainen *tutki kuvaa tarkemmin*
Ilkka, unet on kyllä kauhean mielenkiintoisia. :D
Kyllä mä sen tajuan, että sä et siellä töissä käy vessassa viiltelemässä ranteita auki tai hyppimässä ikkunasta alas. Tuohon muuhun sitten taas... niin, mitäpä siihen sanoisi.
Ai se oli ainoa suora lento Suomeen sieltä, miten voi edes olla mahdollista? Sun täytyy nyt ruveta sitten kiertelemään.
Kiitos itsellesi kun kommentoit. :)
telepaattisia bb-unia, jee! Minäkin näkisin mielelläni unia, mitä bb:ssä tapahtuu oikeasti, kun jäi nyt kausi ikävästi kesken :D
Hahaa, sun täytyy varmaan tilata jonkinlainen telepaattinen bb 24/7 -kanava. :D
Lähetä kommentti