I'm so happy 'cause today I found my friends, they're in my head

Tänään eivät ole asiat menneet aivan putkeen. Aamulla ensinnäkään en jaksanut millään herätä ensimmäisille luennoille. No se nyt ei ollut kovin paha homma vielä, mutta siitähän se usein lähtee...

Ensin leikin puhelimellani yliopiston langattomassa verkossa. Tapahtui jotain kummallista ja nettiyhteys jäi näennäisesti päälle (kuvake jäi näyttöön), vaikka känny väittikin että mitään yhteyttä ei ole. Vähän myöhemmin kun tsekkasin kännyäni, niin se oli ihan kuuma ja pimeänä, eikä se totellut minua mistään nappulasta. Vähän jännitti, että nytkö uusi puhelimeni jo meni paskaksi. Myöhemmin kotiin päästyäni laitoin puhelimen lataukseen ja onneksi henki palasi siihen. Ilmeisesti tämä omituinen haamu-wlan oli kuluttanut akun ennätysvauhtia tyhjäksi.

Tämän tapaturman jälkeen, kännykättömänä eräässä tapaamisessa, kuulin yhden osapuolen joutuneen poistumaan yhteistyömme piiristä. Erään tahon puolesta yhteyshenkilöinä on ollut sellainen keski-ikäinen tylsä ukko ja sitten sellainen nuori, salskea ja hirmu miellyttävän oloinen mies. Arvaatte varmaan kumpi noista oli se poistumaan joutunut? Siis miten voikin olla, että kun sen nörttilauman keskellä on kerrankin jotain silmänruokaa, niin sitten se saa kenkää? Ja nyt en näe sitäkään enää ikinä. En tykkää!

Eikä tässä vielä kaikki. En tietenkään ollut ehtinyt syödä koko päivänä ja tulin kotiin vasta illansuussa. Olin nälkäinen, joten arvoin kaurapuuron ja kalapuikkojen välillä. Päätin paistaa kalapuikkoja. Nimenomaan siis paistaa pannulla. Asia, jonka olen tehnyt satoja kertoja elämäni aikana. Eihän se voi mennä pieleen, eihän? No, voin kertoa, että kerrankin oli jotain hyötyä siitä, että minulla ei ole kotona toimivaa palohälytintä. Sen verran sankka se savu oli. Ja kalapuikot olivat puoliksi syötäviä.

Oli tässä päivässä toki hyvääkin, kuten uusi kaulahuivi Indiskasta ja mustikkasiideri Teerenpelin terassilla laadukkaassa seurassa. Terassillahan oli toki lämpölamput ja viltit, mutta täytyy kyllä sanoa, että olin aika jäässä kun odottelin bussia pysäkillä. Jotenkin se kylmyys iski vasta kun lähti liikkeelle. Taisi olla "kesän" viimeinen terassihetki.

Lauantai täytyykin sitten käyttää raportin vääntämiseen.

Taidan ottaa kohta lasillisen Dr Pepperiä. Ihan vaan kostoksi.