7. huhtikuuta 2010

Give me a reason to be beautiful


Aina on yhtä kamalaa nähdä itsensä valokuvissa. Peilistä takaisin katsoo yleensä joku edes suhteellisen nätti tyttö, mutta valokuvissa sen tytön tilalla onkin joku kauhea olminvärinen ektoplasmasta muodostunut möhkäle. Sitten sitä tajuaa, että muut ihmiset todennäköisesti näkevät sen tyypin, joka näkyy niissä valokuvissa eikä siellä peilissä. Ärh. Inhoan.

Mietin joskus, kun näen ei-niin-kauniin ihmisen kävelemässä käsi kädessä ja rakastuneena jonkun kanssa, että miten tuokin on saanut jonkun rakastumaan itseensä. Kauheaa ajatella tuolla tavalla ja tosi sopimatonta sanoa se ääneen, mutta ajattelenpahan vaan niin. Monestikin. Mutta kun minuun ei ihastu koskaan kukaan. Ikinä! Joo, tietysti se on niin, että se sisäinen kauneus on tärkeämpää kuin ulkoinen kauneus, mutta siinä tapauksessahan se tarkoittaa sitä, että minä olen sisäisesti jotenkin tosi ruma. Tylsä. Tyhmä. Epämiellyttävä ihminen. Onhan sekin mahdollista.

Jos joku olisi edes ihan vähän ihastunut minuun, niin voisi tulla sanomaan sen nyt heti suoraan. Vaikka tunne ei olisikaan molemminpuoleinen, mutta ihan vaan minun itsetuntoni kohottamisen vuoksi. Toisaalta en kyllä itsekään mene sanomaan suoraan kenellekään, että olen ihastunut (paitsi yhdelle menin eikä sekään varsinaisesti kannattanut), mutta minun ihastukseni ovatkin aina niin ihania ja söpöjä, ettei niille erikseen tarvi sitä kertoa.

Tunnen sielujen sympatiaa kuvan kaljurotan kanssa!


Ps. Olenpas drama queen, jos huvittaa.

44 kommenttia:

Ofelia kirjoitti...

Hyi kauhea mikä tuo otus on! Ja siis sellaisia kaljurottia on oikeasti olemassa?! Uuh, sääliksi käy elukkaa....

Suomalaiset pojat ja miehet on ujoja ja saamattomia. Ei mulle oo ikinä kukaan tullut sanomaan mitään eikä treffeille pyytämään. Ja arvaa lohduttiko kun kaverit sano että varmaan suhun on joku ollut ihastunut mut ei oo vaan kertonut sitä! Grrr. Eli on tullut aikoinaan mietittyä ihan samaa tavallisen näköisistä tai rumista ihmisistä että miten TUOKIN on saanut jonkun! =)

Minja kirjoitti...

Höpö höpö. Sä näytät aina nätiltä valokuvissa ja myös oikesti. Ja oot sisäisestikin kaunis. Nih.

Mymskä kirjoitti...

Sä olet ihana.

Tunnustan ajattelevani usein samaa, kun joku "ruma" kävelee rakastuneena parinsa kanssa. Mietin, että kuinka kaikki mua rumemmat, lihavammat ja varsinkin tyhmemmät ja vittumaisemmat ihmiset löytää jonkun. Ja minä ruikutan rannalla.

Tai siis enhän mä tietenkään ruikuta. Yhtään. Koskaan. Paitsi silloin, kun joku gulimunsterioxennus on saanut jonkun universaalin oikun ja vääryyden kautta itselleen kumppanin. Mutta en mä.

Tiina kirjoitti...

Ofelia, joo, kyllä tollasia oikeasti on. :D Jossain syvässä Afrikassa maan alla.
Niin. Onhan ne toki ujoja, itekin oon, mutta jotenkin, äh, huomaisihan sen ujoudesta huolimatta jos joku olis edes vähän ihastunut. Äh.

Minja, mööh, sä oot katellu mua niin pitkään, että oot vaan tottunut. ;D

Mymskä, joo, unohdinkin ton pointin! Että siis myös ne minua vittumaisemmat ja tyhmemmät ja ikävämmät ihmisetkin saa miehen/naisen. Että se siitä sisäisestä kauneudesta!
Ihanaa, että en ole ainut luopio, joka ajattelee noin. :D
Enkä mäkään ruikuta. Tietenkään koskaan. Ketään haluiskaan. On ihan hyvä näin. (Enkä mä haluakaan koskaan kuin yhden kerrallaan, mutta ikinä ne tunteet ei voi kohdata!)

Minja kirjoitti...

Mööh itelles. Ja mikset vastaa sähköpostiin!! :D

Annikki kirjoitti...

Sama täällä.

Mutta järki on alkanut sanoa, että se oman kuvan inhoaminen on ihan joku aivohäiriö, eikä se oikeasti ja muiden mielestä näytä rumalta.

Vaiheinen kirjoitti...

Hmmm... saanko hieman kommentoida ikäänkuin maskuliinisesta näkökulmasta lähtien?

Ai en? Noh, sanonpahan nyt vaan, että "sisäinen kauneus" sucks. Mimmeillä ei ole sellaista käsitystä. (Onko kenelläkään?)

Vaikka olisi kuinka aikaansaava, oikeasti sivistynyt, hyvin käyttäytyvä, aktiivinen, järkevä, siisti, terve, viisas, hyvin käyttäytyvä, harkitseva, päättäväinen, pohdiskeleva jne., niin ohjaava tekijä löytyy Juliet Jonesin Sydämen biisistä "Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin" ja sen asettamista viitekehyksistä.

Sori nyt, mutta kun kerran kunnollisuus ei kannata, niin sellaista on turha markkinoida. Joten eipä sellaista kannata markkinoida.

Siispä naiset saavat miehen kahta tietä: 1) joko pitämällä adonisstereotypiaihanteestaan kiinni ja ottamalla sen rentun tai 2) luopumalla renttuideastaan ja kasvamalla siihen, että tylsän - siis stereotypistisesti saamattoman jne. jne. - miehen taustalla onkin jotain järjellisesti enemmän, mutta ei niitä (miesten dödömainoksista löytyviä) adonisvartaloita. Ja siis arvaan, että tämä osasto 2) on vaikeampi.

Muistinko sanoa, että sori kun tässä iässa saattaa suorasanaisuus olla jopa vapauttavaa?

Ja ei. En tosiaankaan tarkoita, että pelkästään antamalla saisi yhtään sen enempää. Niin ei käy. Se on joulun tarinoita.

Okei. Tästä maasta on nyt leipä lähipäiviksi loppu, joten lähden maasta :-)

nona kirjoitti...

Kaljurottis on ruma, toivottavasti sen tunteet ei nyt mene ruttuun, sorppa kaikille maan alla lymyäville nahkaeläimille. Mihin se skittaa soittava salskea atleetti nyt katosi? En osaa arvioida naisten viehkoutta, mutta ei se ihastuminen miehillekään niin kiven takana taida olla, hymy ja katse syvälle silmiin oikealta tyypiltä riittää ja johan surisee :)

Annikki kirjoitti...

Tiina nyt on varmaan ihan vihoviimeinen nainen, jolle kannattaa huomautella adonisvartaloisista kp-miehistä, koska ei taida Tiina sellaisista pahemmin perustaa, vaan ihan tunnetusti ihan toisenlaisista.

Muutenkin suurin osa meistä ihmisistä on aika tavallisia ulkoisesti ja sisäisestikin, ja niitä kunnollisia ihmisiä on ihan kaikissa koko- ja ulkonäköluokissa. Seurustelevia ihmisiä seuratessa huomaa kyllä aika nopeasti, että kyse ei ole ulkonäöstä, eikä edes siitä, onko erityisen hyvä ihminen. Kaikenlaiset ihmiset seurustelevat, ja jokaisesta kuoriutuu lähisuhteissa - ei vain ne hyvät ja kauniit, mutta myös ne kaikista epämiellyttävimmät ominaisuudet esiin, joten sinustakin kunnollisesta ja sivistyneestä ihmisestä voi tulla melkoinen vittupää naisen kanssa.

Irwikissi kirjoitti...

Liityn kerhoon.

Miksi minä aina olen se "kiva tyttö MUTTA..."

Etenkin kun en ole mikään takertujatyyppi enkä ihastustanikaan välttämättä ihan hulluna hehkuta - en tahdo olla pelottava, takertuva hupsu joka suunnilleen huomenna tahtoo naimisiin (koska en sellaista suhdetta kuitenkaan kaipaa)! No, ehkä se onkin sit juuri sitä, kun en? No ei.

Minussa on vaan joku valuvika niin etten kelpaa vakavempaan ja pitempiaikaiseen suhteeseen. Onko se sitten se, etten ole mikään kaunotar (peilissä joo; joskus ihan jees mutta kuvissa ei tod.!) ja muutenkin olen vissiin niin pirun outo - etten kai ole jotenkin "salonkikelpoinen"?

Tai ehkä otsassani on vaan semmoinen leima että "ei pitkäaikaiseen käyttöön" tjtn. :/

(Kyllähän näin kevään korvalla kiva olis kun olis jotain sutinaa... Vaan haaveeksi taitaa jäädä. Tänä(kin) keväänä.)

Irwis kirjoitti...

- Niin ja nyt siis vielä se itse POINTTI jota lähdin selvittämään, että nättihän sie oot ja äijien silmissä se vika on jos muuta mieltä ovat! =)

Tiina kirjoitti...

Annikki, hmm, musta tuntuu että se on enemmän aivohäiriö silloin, kun se oma peilikuva näyttää ihan hyvältä, kun sitten valokuvat todistaa ihan toista.

Vaiheinen, toki saat. Onneksi suorapuheisuudella ei ole mitään tekemistä totuuden kanssa.
Mitä tekemistä adoniksella ja rentulla on keskenään? Musta ne on lähinnä vastakohtia. Jotenkin mä itse taidan kuitenkin kulkea siinä niiden välimaastossa. Nyt kun mietin, niin ainakin kolme viimeisintä sellasta ihan oikeata ihastustani on ollut akateemisesti koulutettuja nörttejä, jotka ei ole sen enempää olleet renttuja kuin adoniksiakaan.
En oikein osaa vetää herneitäkään nenään noista näkemyksistäsi, kun ne on niin kaukana minun elämästäni. Epäilemättä niitä kuvailemasi kaltaisia naisiakin on.
Mä itse olen kyllä vahvasti sisäisen kauneuden kannalla ja nimenomaan siinä mielessä, että mitä enemmän pidän jostain miehestä, niin sitä paremmalta se näyttää ulkoisestikin silmissäni. Kusipää alkaa myös näyttää rumalta. Eli juu, pelkkä ulkonäkö ei missään tapauksessa riitä.

Nona, toivottavasti tosiaan kaljurotan tunteet ei mene ruttuun. Ihanasti sanottu. :D
Ei se skittaa soittava salskea atleetti (:D) ole mihinkään kadonnut, mutku... Ei se varmaan tykkää musta silleen.

Annikki vol 2, no niin just. Mun miestyyppinihän on se pitkä, hintelä ja vähän hassun näköinen. Siis oikeasti. :D
Noissa seukkausjutuissa se yleensä kyllä tuntuu olevan joku ihan käsittämätön juttu. Joidenkin palaset vaan loksahtaa paikalleen. Ei kai sitä järjellä pysty selittämään miksi tykkää yhdestä eikä siitä toisesta.

Irwis, no kiitos sullekin.
Mä voisin välillä olla ihan vaikka lyhytaikaisessa käytössäkin vaan, mutta kun ei saatana. Tietysti omaa syytänikin siinä löytyy, kun en ole taipuvainen mihinkään romansseihin kovin heppoisin perustein ja niihin painavampiin perusteisiin törmää niin kovin harvoin. Mut silti. Vois nyt joku ees tykätä musta!

Vaiheinen kirjoitti...

Mjah, jos Annikki tarkoitit minua, niin ei kai siinä naista tarvita, että minusta tulisi "vittupää", se on luonteessa.

Pointti. Ihme kyllä, haemme eri piirteet aina jonkun muun kautta, mutta emme itsemme. Tämä nyt ei viittaa kehenkään nimenomaiseen henkilöön, vaan ihan yleisesti sopii meihin kaikkiin. Sori, jos oon inhottava, mutta peili on on joskus ihan helvetin hyvä konsultti.

Kukaan ei meitä muuta hirviöksi/ihanaksi/prinsessaksi/noidaksi/sivistyneeksi/kaameksi/tms. (yliviivaa tarpeettomat) kuin me itse.

Naisen viehkous on siinä, ettei stereotypiat seuraa joka paikkaan.

Annikki kirjoitti...

minusta tuo kaljurotta on ihan söpö. sehän on vain vähän kurtussa, mutta puhdas ja sillä on nököhampaat ja tommoset räpylätassut.

voisin ottaa lemmikiksi. samoin voisin ottaa karvattoman kissan, mutta sellaista karvatonta koiraa taas en. hyi.

Tiina kirjoitti...

Vaiheinen, joo, mutta miten toi nyt liittyy siihen, ettei kukaan ihastu minuun? Paitsi sillä tavalla, että sisäistä kauneutta ei ole -> olen ruma -> rumista ei kukaan tykkää?
Voin vakuuttaa, että stereotypiat ei seuraa mua minnekään.

Annikki, no niin, tässä sen nyt taas näkee. Jopa kaljurotta kelpaisi jollekin, mutta minä en! (No tää oli jo vähän niin kuin huumoria. ;D)
En mä kyllä ehkä karvatonta kissaakaan ottaisi, tod.näk. siitä syystä, etten arvosta sellaista rotujalostusta ollenkaan. Kaljurotta sentään on luonnollisesti kalju, joskin se taitaisi olla kovin epäseurallinen lemmikki.

Annikki kirjoitti...

Vaiheinen,

Niin, eiköhän se vittupäisyys ole ihan kaikilla luonteessa jo annettuna, mutta yksinään ollessa se ei vain pääse mistään ärsykkeestä ilmenemään. Tarvitaan toinen ihminen, että voi syntyä ristiriitoja ja tulkintaeroja ja väärinkohtelua. Tätä tarkoitin. Et sinä ole inhottava, vaan melko kohtelias.

Miten tuo peili konsulttina toimii tässä keskustelussa, jossa oma peilikuva on ihan kiva, mutta valokuvat eivät? Pitäisikö tässä siis sittenkin käyttää konsulttina enemmän sitä valokuvaa? Vai onko siinä sellainen "oma vika, jos ei suksi luista" -vivahde?

Annikki kirjoitti...

Tiina,

hööh, onhan kalju kissakin kalju ihan luonnostaan. Siis kuuman ilmaston luonnonoikku.

sitäpaitsi, miten niin et kelpaa kenellekään, kun todistettavasti olet ainakin yhden kerran seurustellut pitkään? kaljurotista tykkääminen vain lisää kaikkien muidenkin mahkuja, puolitäysi vesilasi ja silleen.

Irwikissi kirjoitti...

Juu, tuolla loppukaneetillani sutinasta viittasinkin vähän siihen suuntaan et sopis kyllä jo joku kevyempikin suhdeviritys... :) Mutta ei tosiaan viime aikoina ole edes sellaista irronnut :/ - Kohta en varmasti edes osaa mitään tykkäämis- yms. juttujakaan, enkä jaksa edes yrittää olla nätti! :O

No, keväthän on kyllä vasta aluillaan ;)

Elegia kirjoitti...

Mulla on toi sama: siis peilistä katsottuna näytän useimmiten (en silti aina) ihan ok:lta, mutta sitten näen jonkun ottaman kuvan ja meinaa yrjö lentää. Ehkä se on tosiaan joku sisäänräkennettu inhoreaktio, mutta itse yritän välttää kuvissa olemista juuri sen takia, etten pilaisi omaa päivääni.

Sinä olet kyllä, Tiina, ihku ja suloinen - sekä sisältä että ulkoota! <3

Anonyymi kirjoitti...

Kukaan ei vaan uskalla tulla kertomaan sulle, että niillä pyörii sukat jalassa aina, kun näkevät sut...
Pitää antaa vähän köyttä noille pojille, niin kyllä ne siihen tarttuu:)
Usko pois.


-Olga-

P.S. Ei kaljurotassa mitään vikaa ole.

hdcanis kirjoitti...

Tai ehkä sinulla on joku sellainen ominaisuus että näytät hyvältä kun liikut mutta kun otetaan pysäytyskuva niin se ominaisuus ei tule esiin...niissä kauniimmissakin olennoissa kuten näyttelijöissä ja malleissa on niitä jotka näyttävät paremmalta filmillä ja niitä jotka näyttävät paremmalta still-kuvissa...

Dårka kirjoitti...

Jos joku olisi edes ihan vähän ihastunut minuun, niin voisi tulla sanomaan sen nyt heti suoraan.

Mä sanon sen nyt heti ihan suoraan, Tiina, että sä olet hurjan ihana jne. ja mä olen raivoisan ihastunut tähän sun blogiminään tai siis blogiin.

Anonyymi kirjoitti...

"Suomalaiset pojat ja miehet on ujoja ja saamattomia. Ei mulle oo ikinä kukaan tullut sanomaan mitään eikä treffeille pyytämään. Ja arvaa lohduttiko kun kaverit sano että varmaan suhun on joku ollut ihastunut mut ei oo vaan kertonut sitä! Grrr."

Mitenkäs tämä parinmuodostus on nyt taas ulkoistettu yhden sukupuolen tehtäväksi?
Mitä tapahtui tasa-arvolle?
En nyt sano, että pitää suoraan heijariin käydä kiinni, mutta kai niitä luonnollisia ja luonnottomia keskustelunavauksia ja seuraan tuppautumisia saa naisetkin tehdä. (Mieluummin ennen ylenmääräistä humalatilaa.)

Tiina, kaikki ihmiset eivät vain onnistu valokuvissa. Itse asiassa tuntuu olevan niin, että kaikennäköiset tyhjäpäät ovat valokuvissa todellisuutta ihanampia, mutta Oikeat Ihmiset™ näyttävät paremmilta Oikeassa Elämässä™. Liittynee jotenkin ajatuksiin, niiden kulkuun ja sen puuttumiseen.
Teoriani on se, että se näkyy jotenkin puheessa, liikkeessä ja muussa käyttäytymisessä. Valokuvista näkyy ulkonäkö - ei karisma - ja sekin vain silloin, kun kyseessä ei ole tyypillinen pysäytyskuva.

Tiina kirjoitti...

Annikki, no se oli ihan oikeasti aika vitsinä heitetty, etten kelpaa kenellekään.
Tosin ei se nyt välttämättä lämmitä tänä keväänä, että on joskus kelvannut jollekin. ;)
Ai kalju kissa on kalju luonnostaan? Tätä en tiennyt. Oletin, että ne sfinksikissat on jalostettu sellaisiksi.

Irwikissi, älä välitä, en mäkään osaa noita juttuja yhtään. :D

Elegia, kiitos, ite oot. Oikeasti oot tosi kaunis niissä kuvissa mitä oon nähnyt. Tosin tietty mä itsekin sensuroin ne kaikki olmikuvat. :D

Olga, haha, hoho, oliskin noin. :D
Joo, kaljurotta on symppis. :)

Hdcanis, tuo on mielenkiintoista. Nyt kun ajattelen, niin aika moni mielestäni ihku tyyppi on sellaisia, että kun niiden ihkuutta yrittää näyttää jollekin toiselle valokuvasta, niin ei se vaan välity niistä kuvista. Ne parhaat tyypit täytyy tavata livenä, että tajuaa miten ihkuja ne on.
Toivottavasti mäkin kuulun tohon sarjaan!

Dårka, itse olet ihana. Mutta annas olla jos tapaisit mut livenä. :D

Anonyymi, toi treffeille pyytäminen on hankala juttu. Jotenkin se vaan tuntuu kauhean helposti olevan niin, että miehen odotetaan tekevän se aloite. Minä ainakin odotan. Ja jos se ei tee, niin tulkitsen sen kiinnostuksen puutteeksi. Onhan se kauhean vanhanaikaista langettaa se pelkästään miesten harteille, mutta toisaalta tuntuu jotenkin että miehet pelästyy jos naisena teen jotain aloitetta.
Mutta mä tykkään tuosta sun teoriastasi. Monista karismaattisista ihmisistä tosiaan puuttuu "se jokin" valokuvissa. Olet oikeassa.

Anonyymi kirjoitti...

Ei kai sen heti tarvitse treffi olla?

seeds kirjoitti...

Joo, sfinksi on mutaatio, ja sikäli dominantin geenin tulosta, että jos kalju pariutuu minkä tahansa muun kissan kanssa, pennut ovat aina kaljuja (tai ne syntyvät karvaisina, mutta pudottavat pian karvansa). Herttaisia otuksia, mutta kovin viluisia ja saavat helposri mustelmia. Kaverillani oli muinoin sellainen, ja yökylässä ollessa se tunkinaina peiton alle nukkumaan. Ja alkoi määkiä surkeästi jos lämmin ihminen poistui sängystä vaikka vessaan:)

Mutta, varsinaiseen asiaan: en kyllä taida tuntea oikein ketään joka tykkäisi siitä miltä näyttää valokuvissa vaikka peilikuva miellyttäisikin. Itsekin kuulun näihin. Varsinkin naama näyttää kuvissa aina ihan ihmeellisestä, väsyneeltä, vetelältä ja ennen kaikkea isonenäiseltä. Varmaan osittain omasta päästä syntyvä vika, mutta myös ehkä jotain jonka ammattimainen valokuvaaja osaisi kiertää oikealla kuvakulmalla ja valaistuksella ym.

Kovasti kuulosti muuten mun korvaan tuo Vaiheisen eka kommentti jotenkin saman henkiseltä kuin good old atm-vinetys. Kuka oikeasti näkee maailman noin mustavalkoisena, että naiset rakastuvat vain adoniksiin ja renttuihin ja että tylsien reppanoiden ja niiden renttuadonisten välissä ei muka ole mitään. Suurin osa tuntemistani naisista on on pariutunut ihan tavallisten miesten kanssa. Ei minkään adonisten eikä rumilustenkaan eikä ne ole myöskään renttuja tahi ylikilttejä. Vaan ihan tavallisia tyyppejä.

Tiina kirjoitti...

Ano, no juu, ei tarvi. Tosin missä sitten menee treffien raja, miten pyydetään miestä epätreffeille? :D

Seeds, mielenkiintoista. On ne sfinksit kyllä aika ressukan näköisiä ilman karvoja. Voi toisia.
Toi vetelä on ehkä juuri oikea adjektiivi kuvaamaan sitä, miltä naamani näyttää kaikissa valokuvissa. Miten sitä voikin näyttää niin vetelältä? :D
Onneksi ne stereotyypit on oikeasti kuitenkin aikalailla vähemmistöä ihmisten heterogeenisessä joukossa. Jokaiselle jotakin. :)

Anonyymi kirjoitti...

Miten pyydetään ystävää minnekään?
Ehkä sitten vain vähän enemmän tunkee kainaloon epätreffeillä kuin ystävän kanssa?

Tiina kirjoitti...

No mutta jos mä nyt yhtäkkiä pyytäisin jonnekin kanssani tyyppiä, jonka kanssa en normaalisti hengaa kahdestaan, niin eiköhän se ole aika oletusarvoista, että taustalla on jotain muuta kuin ihan pelkät kaverilliset tunteet. Siis näkisin, että ne on treffit vaikka en sitä sanaa käyttäisikään pyytäessäni. Paitsi jos olisi joku luonteva syy pyytää juuri tätä nimenomaista tyyppiä johonkin, mutta sellaista ei oikein ole.

Anonyymi kirjoitti...

Totta kai.
Mutta koska se on tavallaan implisiittisesti enemmän tai vähemmän selvää, niin se on enemmänkin semmoinen.. noh.. koeajo.
Riippuu tietysti mihin pyydät ja tilanteesta muutenkin. Joku kakkukahvi tms. voisi olla luonteva juttu, jos nyt on jostain syystä törmännyt jossain menossa ollessaan päiväsaikaan.

No joo. Muuttujia on niin paljon että vastauksen voi tiivistää yhteen sanaan: Riippuu.

Arvaapas muuten huviksesi miltä rumemmasta sukupuolesta tuntuu?

Tiina kirjoitti...

Mä olen viimeiset 15 vuotta (vähintään) yrittänyt selvittää miltä rumemmasta sukupuolesta tuntuu (sikäli mikäli miehet on se rumempi sukupuoli), mutta melko laihoin tuloksin. Kerro toki!

Niin, sehän se, riippuu. Olispa nää asiat vähän yksinkertaisempia.
Koeajo on kyllä ihan hyvä ajatus.

Anonyymi kirjoitti...

Jokseenkin samalta kuin sinusta tuota ns. pokaamista ajatellen, mutta uskoisin naisten sosiaalisempina olentoina lukevan tilanteesta enemmän, joten saa vielä enemmän pähkäillä signaaleja..

Mymskä kirjoitti...

"Lähtisitkö kanssani epätreffeille?"
"Hei, lähes koeajolle mun kanssa!"
Jepjep.

Se on vähän hankalaa, kun yrittää ihan oikeasti pyytää jotain heppua "vaan kaljalle". Siis sillä tavalla, että ei nyt ole suunnittelemassa vielä häitä eikä välttämättä edes toista tapaamista. Ja sitten se heppu kuitenkin luulee, että sitähän tässä ollaan havittelemassa. Jotenkin tuntuu, että olisi hassua selittää, että ihan vaan kaljalle, ei mitään taka-ajatuksia...

Naiset lukee/ ihan liikaa niitä saatanan signaaleja. Kun ei miehet lähetä sellaisia. Ne sanoo aina, että naiset ylitulkitsee ja -analysoi kaiken. Ja sitten ne itse hakee jotain taka-ajatuksia jostain viattomasta ehdotuksesta.

Jos joku oikeasti osaa nämä jutut, niin voisiko hieman avata..?

Mihin muuten hävisi se Tiina, jonka mielestä naisen pitää (tai ainakin se on suositeltavaa) aloitteita? ;)
Muistelen nimittäin, että tästä jossain yhteydessä on ollut puhetta...

Anonyymi kirjoitti...

Kaljoittelu voi tosiaan olla huono avaus, koska siinä on se illanviettoaspekti. Se on monitulkintainen ellei mene päivällä.

Jospa ovat huomanneet himoitsevat katseesi aikaisemmin...

Tiina kirjoitti...

Mymskä, se Tiina on nyt nuolemassa haavojaan sen viimeisen aloitteen teon jäljiltä. ;)
Ei vaan, kyllä mä oon yhä sitä mieltä, että jos mies pelästyy sitä että nainen on aloitteellinen, niin on aika villahousu. Itseäni mua pelottaa lähinnä vaan ne rukkaset. Ja jos on ihan tosimielellä liikenteessä jonkun kanssa, niin sitä rupeaa kelailemaan oikeaa lähestymistapaa ettei vaan pasko koko juttua.
Musta toi "hei, lähdetkö koeajolle" voisi olla oikeasti ihan loistava repliikki! :D
Toisaalta jos miehet EI lähetä mitään signaaleja, niin sittenhän myös ne positiiviset signaalit on ihan tuulesta temmattuja. Että jos toinen katsoo pitkään, niin se ei tarkoita mitään. Siinä meni sitten mun viimeinenkin toivoni... :D
Mua on kyllä pyytänyt poika kaljalle ja mä sitä poikaa, ilman mitään taka-ajatuksia, mutta tässä on varmaan ollut se momentti, että toinen on tunnetusti varattu joten ei ole (tai ainakaan pitäisi olla) mitään taka-ajatuksia kenelläkään.
Muissa tapauksissa mulla aina on taka-ajatuksia.
Mut joo, ei nyt tarvi mennä sinne avioliittoon asti kuitenkaan heti.

Anonyymi, mä ainaskin olen niin huono feikkaamaan mitään, että seinätkin näkee jos oon ihastunut johonkin. Kuulemma. Vaikka yritän olla tosi cool.
Mut kaljoittelu on ehkä kuitenkin aika hyvä siinä mielessä, että kun estot poistuu niin voi tapahtua vaikka mitä...

Olga kirjoitti...

Sun pitää siis aina olla tönössä, kun on miehiä lähistöllä:)
Kaljoittelu pukee sua Tiina. Estot mäkeen ja menoksi!!!!

Oikeesti mä olen sitä mieltä, että pojat on ällöjä. Ne haisee ja on tyhmiä;)

Mymskä kirjoitti...

(lähinnä Anonyymille)
Mitkä helvetin himoitsevat katseet?
Mä en kyllä ymmärrä miksi "kaljalle" menemisessä pitäisi olla jotain merkillisempää, käydäänhän kavereiden kanssa "kaljalla", eikä siihen mitään erityisiä aspekteja liity. Ja tässä yhteydessä en suinkaan tarkoita sitä, että "kaljalle" pyytäminen tarkoittaisi jotain perseiden vetämistä tai jotain hinkkaamista. Se nyt vaan on yksi luonteva ja rennohko tapa tutustua ihmiseen/ihmisiin tai ylipäätään viettää aikaa. Sanan "kalja" voi myös muuttaa kahviksi tai vaikka pirtelöksi, jos se helpottaa asian luonteen ymmärtämistä.

Hmmm, tuohan olisikin hyvä "lähdetkö pirtelölle?"
Mutta siitä mulle kyllä tulee enemmän taka-ajatukset mieleen kuin "kaljalle" menemisestä...

On myös olemassa illanviettoja ilman sen ihmeempiä taka-ajatuksia. Vai viettääkö ihmiset iltaa keskenään aina himokas katse silmissään? Vai olenko mä jotenkin poikkeuksellisen naiivi tässäkin?

Anonyymi kirjoitti...

Olen pahoillani, olen tyhmä ja haisen pahalle.
Se oli vitsiksi tarkoitettu. Pitänee kai jatkossa minunkin alistua käyttämään noita älyllisen kommunikaation tappajia, hymiöitä.

Ai niin.. kai se pitää..
: ja vielä )

este kirjoitti...

Kaljurotasta propsit! Aina yhtä viihdyttävä elikko :)

Mymskä kirjoitti...

Ja minä en yleensä ollenkaan keskustele anonyymien kanssa :P

Henu kirjoitti...

Täällä olikin aatokset jo menneet hieman pidemmille poluille, mutta ajattelin vain tulla sanomaan "jep". Valokuvissa näyttää omasta mielestään vielä kammottavammalle kuin peilissä ja se valokuvaminä taitaa kuitenkin olla se totuus, kun kerran muut ihmiset näyttävät kuvissa siltä, minkälaisena ne näkee luonnossakin. Kamalaa.

DorianK kirjoitti...

Hitaana lukijana selvisin tänne vasta nyt, mutta parempi tietysti myöhään...

Ensinnäkin tuli mieleen peileistä ja valokuvista, että jos itseään katsoo lähinnä ensimmäisistä, niin toisissa näyttää aina jotenkin oudolta (koska kasvot ovat "toisin päin" kuin kuvassa, johon on tottunut - vähän sama juttu kuin oman äänen kuuleminen nauhalta). Tämä ei tietenkään poista sitä tosiseikkaa, että kuvissa näytän paitsi oudolta, myös typerältä.

Toiseksi, tunnen suurta hengenheimolaisuutta kaljurotan kanssa. Ulkonäönkin takia tietysti, mutta tuo kuvauskin sopii niin suoraan minuun. "Sen elämäntavat ovat nisäkkääksi poikkeukselliset. [...] Kaljurotta on ainoa tunnettu nisäkäs, joka käyttäytyy sosiaalisesti samalla tavoin kuin hyönteiset."

Kolmanneksi, tämä kommenttikeskustelu toi mieleen sen verran ajatuksia, että saatan kirjoittaa oman postauksenkin taas vaihteeksi.

Tiina kirjoitti...

Olga, niin onkin. Yäk, poikia! ;D

Mymskä, päiväkahveissa on ehkä vielä kaksinaisempi mieli kuin kaljoissa ja pirtelössä yhteensä.

Anonyymi, niin, pojat on tyhmiä ja haisee pahalle. ;)

Este, kaljurotta on kyllä aika mielenkiintoinen ilmestys.

Henu, no sinäpä sen sanoit. Just se, kun muut sanovat että näytän jossain kuvassa "ihan itseltäni" missä olen ihan kauhean merinorsun näköinen, niin kai se sitten on uskottava!

DorianK, tossa voi tietenkin olla pointtia, että kun näkee itsensä aina ns. nurinpäin, niin sitä ei sitten tunnista itseään niin hyvin oikein päin nähtynä. Mutta ei se silti tietenkään luo mitään optisia harhoja siitä rumuudesta.
Nyt mä vain odottelen sitä sun postaustasi!

Aimo kirjoitti...

Voi juma. Mun piti kommentoida tätä jo aaaaikoja sitten, mutta luin tämän postauksen kännykllä eikä siinä onnistu kunnolla kommentointi. piti sanomani, että I feel ya. Mikä ihme siinä onkin, että peilistä katsoo aamulla ihan kivannäköinen mimmi ja sitten valokuvissati mikä pahinta, keskellä päivää joku karsea valas. Tai Mervi Tapola.