28. huhtikuuta 2010

Zäbä däbä däbä däbä däbä däbä dää

Tänään ei voisi ainakaan sanoa, että "ei menny taas ihan niin kuin elokuvissa". Tänään meni just niin kuin elokuvissa. Kuin jossain huonossa b-luokan komediassa.

Minulla oli tänään aamulla yksi palaveri, johon osallistumiseni oli pakollista. Valmistauduin illalla palaveriin ja laitoin nukkumaan mennessäni herätyskellon soimaan. Oman pääni hajanaisuuden tuntiessani tein vielä tuplatarkistuksen, että herätyskello varmasti on soimassa ja vieläpä sellaiseen aikaan, että ehdin paikalle. Ja ei kun nukkumaan. Joskus viiden aikaan aamulla herään siihen, että olkapäätäni jomottaa. Nousen ottamaan särkylääkkeen ja katson kellosta, että ehdin nukkua vielä kaksi tuntia ennen herätyskellon soimista. Köpsähdän takaisin sänkyyn nukkumaan. Seuraavan kerran herään kaksi tuntia sen palaverin jälkeen.

Jossain vaiheessa aamua siis on tapahtunut jotain täysin minulle tuntematonta. Kun herättyäni katsoin herätyskelloani, niin se oli laitettu pois päältä. Minulla ei kuitenkaan ole mitään muistikuvaa siitä, että olisin laittanut herätyskellon pois päältä, tai että se edes olisi soinut. Voitte kuvitella, että vitutti. Ensimmäinen ajatus oli soittaa jonnekin ja toinen ajatus oli laittaa pahoittelu tekstiviestinä, mutta tajusin, ettei minulla ollut kuin yhden paikalla olleen puhelinnumero ja siihen numeroon viestittäminen olisi ollut melko turhaa. Siinä sitten odottelin, että läppäri puuskutti itsensä pystyyn ja laitoin sähköpostilla muutaman pahoittelun ja ontuvan selittelyn asianosaisille.

En vielä tiedä millainen anteeksiannon tilanne on ja kuinka pahat sanktiot tästä seuraavat. Luulen, että selviän jollain arvosanan madaltamisella, mikä nyt ei varsinaisesti minua haittaa. Suurempi kysymys onkin varmaan se, että kuinka annan itselleni anteeksi tämän hutiloimisen. Harmittaa niin paljon, että on kyllä varmaan pakko rankaista itseäni jollain tavalla. Sitä paitsi koululla olisi saanut tänään ilmaista ruokaakin, mutta missasin senkin.

Päivä on muutenkin kruunaantunut maksukehoituksella laskusta, jonka en tiennyt olevan maksamatta ja kolmella erillisellä kauppareissulla, kun aina jotain unohtuu. Onneksi kohta voi mennä takaisin nukkumaan ennen kuin tapahtuu jotain kamalaa.


2 kommenttia:

Aino kirjoitti...

Pakko pistää muka paremmaksi, kävin tänään neljä kertaa kaupassa!

Sun täytynee ajatella että olis ollu jotain pahanmakusta se ilmanen ruoka että harmittais vähemmän.

Tiina kirjoitti...

No neljästi on kyllä jo aika paha. :D

Ne olis kyllä varmaan olleet tosi pahoja subeja ja mitä lie. Pah.