23. lokakuuta 2012

I bore myself to sleep at night

Olipahan yö.

Eilen pumpin jälkeen jäi palautuminen vähän heikoksi ja olin koko illan ihan vetelä ja sippi. Nukahdin kymmenen aikaan piikkimaton päälle ja heräsin siitä joskus puoli kahdentoista aikaan. Nousin ylös katsomaan Frasierin, koska olin melko varma, että en yhtä kyytiä aamuun asti pysty posottamaan kuitenkaan. Sen jälkeen en saanutkaan sitten unta kuin vasta joskus kuuden aikaan aamulla. Kymmeneltä heräsin, kun puhelimeni soi. Kyseessä oli alustava puhelimessa suoritettava työhaastattelu. Kakistelin kurkkuani, että olisin saanut äänen kulkemaan edes jotenkin ja aivot seisoivat. Koko homma tuli niin puskista, etten ollut ehtinyt henkisesti valmistautua itseni kehumiseen ollenkaan, joten veikkaan tehneeni lähtemättömän vaikutuksen. Menin takaisin nukkumaan ja puoli kahdeltatoista heräsin tekstiviestiin. Sippasin uudestaan ja vasta yhden aikaan sain revittyä itseni ihan oikeasti ylös sängystä kittaamaan kahvia, jos vaikka heräisin vielä tähän päivään.

Selkä voi pikkuhiljaa paremmin. Tänään aion mennä kokeilemaan taas spinningiä ja jos jumi jälleen iskee päälle täysillä, niin se on harmi. Olen tarkistanut ajoasentoani ja lisäksi suoritan aina treenin lopuksi selkälihaksia rentouttavia juttuja (Pilates-rulla on uusi ystäväni). Toivottavasti ne tehoavat. Haluan nimittäin normaalin selän enkä tunnetta, kuin joku olisi naulannut kakkosnelosen selkälihasteni tilalle.

Tämän kirjoitukseni muistisanoja olivat selkä, maha ja tissit. Yleensä, kun minulla on blogattavaa mielessäni, kirjoitan ensin ranskalaisilla viivoilla itselleni muistisanoja ennen kuin alan suoltaa tekstiä. Muuten unohdan ne loput aiheet kirjoittaessani yhdestä. Selkä tulikin käsiteltyä äsken. Mahasta ei kai sen enempää, kuin että se voi hyvin ja paksusti. Onneksi kuitenkin vähän vähemmän paksusti kuin vielä keväällä. Tässä kuntoprojektissa on omituista se, että jotenkin omaa kokoa on vaikea hahmottaa nykyisin. Hämmentävää on esimerkiksi se, että yhtäkkiä kymmenen vuotta sitten pieneksi jäänyt takki onkin melkein sopiva. Muodikkuudesta taas en tiedä, eikö vakosametti olekaan enää yhtä in kuin vuosituhannen vaihteessa? Huonoa tässä projektissa taas on se, että rinnoistahan suurin osa on rasvakudosta ja jos rasva vähenee, niin luonnollisesti se vähenee ensin rinnoista ja sitten vasta muualta. (Tissit mainittu!) Eli lopputulos lienee lauta.

Jotkut tahot kertovat, että Tampereella olisi satanut lunta viime yönä. Itse en ole nähnyt tästä mitään todisteita. Onneksi. Pikkuisen voisi ahdistaa, jos talvi alkaisi jo lokakuun lopussa tänä vuonna. Huomaan, että mitä vanhemmaksi tulen, niin sitä heikommin siedän kylmää ja erityisesti talvea. Tekisi mieleni muuttaa jonnekin lämpimään ja tulla vain kesäksi Suomeen vilvoittelemaan.

Mieleni on näköjään tänään yhtä tylsä kuin sää.

2 kommenttia:

Samaan aikaan toisaalla kirjoitti...

Tuleva talvi ahistaa niimmaanperkeleesti. Mietin syitä ja tajusin, että johtuu varmaan siitä, ettei ollut edes kunnon kesää. Pääkaupunkiseudun aurinkoiset päivät voi laskea varmaan kahden käden sormilla. Inhottavaa. Yritän just pohtia miten saisin viriteltyä viikon vapaat itselleni ja lähdettyä johonkin.

Kauko

Tiina kirjoitti...

Toi on kyllä varmasti totta. Kolmen hellekuukauden jälkeen tulevan talven kestäisi ehkä VÄHÄN paremmin. Vähän.

Ja nyt kun täällä on jo lunta, niin tätä samaa paskaahan on sitten luvassa seuraavat puoli vuotta.

Kun olis edes rahaa lähteä jonnekin aurinkorannalle.