4. lokakuuta 2012

The Action Is Go

No niin. Meni tämä lokakuun alku blogin kohdalla ihan ohitse, joten taidan skipata tuon lokakuun kuva päivässä -haasteen kokonaan. Tai ei nuo suoranaisesti ole syy-seuraussuhteessa toisiinsa, vaikka sanasta "joten" niin voisikin ymmärtää. Ajattelin, että jos välillä yrittäisin puskea tänne blogiin enemmän tekstiä ja vähemmän (pelkkiä) kuvia. En tosin tiedä onko minulla mitään sanottavaa tai osaanko kirjoittaa enää (senkään vertaa).

Koska tämä blogi on tekstin osalta muuttunut viime aikoina lähinnä epikriisiksi, niin jatketaan samalla linjalla. Aiemmin valittamani selkäkipu on alkanut helpottaa. Olin hetken jo melkein varma siitä, että kuolen, koska selkäkivun lisäksi alkoivat myös massiiviset vatsakivut. Vasta viime viikonloppuna tajusin, että vatsakivut johtuvat tulehduskipulääkkeistä, joita terveydenhoitaja minun käski syödä kuuriluontoisesti. Että se siitä kuurista sitten. Mieluummin kärsin selkäkivusta kuin selkä- JA vatsakivusta. Olen myös käynyt kovakouraisella hierojalla, mutta kaipa se auttoi, vaikka nahka olikin useamman päivän kipeä sen käsittelyn jälkeen. Lauantaina uudestaan.

Viikonloppuna ja alkuviikosta suoritin pääkaupunkiseutumatkailua. Vantaa-Helsinki-Espoo tuli (jälleen kerran) näettyä ja koettua. Ihania lämpöisiä ilmoja on ollut näin syys-lokakuun vaihteessa, vaikka välillä on sadellutkin. Maanantaina kävin Nosturissa tsekkaamassa Fu Manchun. Aikomuksenani oli rokata yksikseni, mutta viime minuuteilla sain houkuteltua ex-blogihahmo Minhin mukaani. Ne tietävät, ketkä muistavat. Se oli erityisen mukavaa. Nosturi oli melko täynnä, vaikka omassa tuttavapiirissäni juuri kukaan ei taida tuntea Fu Manchua. Jos kyseinen bändi olisi tullut Tampereelle keikalle, niin paikka olisi varmaan kumissut tyhjyyttään. Ainakin pahoin pelkään, saatan toki olla väärässä.

Oli kiva olla reissussa, mutta kotiin on silti kiva palata. Pääsee taas kiinni elämän rutiineihin. Kävin eilen testaamassa uuden urheilulajin nimeltään CrossCore. Ei ehkä oikein ollut minun juttuni, vaikka tänään onkin ojentajat ja vatsalihakset hellinä. Siinä siis roikutaan katosta tai seinästä sellaisilla nartsoilla ja tehdään liikkeitä omalla ruumiinpainolla. Pelkäsin koko ajan, että se narusysteemi irtoaa seinästä, vaikka aika tukevasti se varmasti oli pultattu kiinni. Liikaa jännitystä ja erityisesti vaivaa pieneen hyötyyn nähden. Ensi viikolla alkaakin sitten treenit personal trainerin kanssa. Jänskä pänskää.

Semmoista tänne. Toivottavasti teidänkin syksynne on alkanut ihan kivasti.

 

8 kommenttia:

Neo kirjoitti...

Hyvinhän se sujui. Kirjoittaminen siis. Mutta saa sitä vielä treenata silti, jotta taito pysyykin yllä. :)

CrossCore ei vaikuta kuvien ja kuvailun perusteella ollenkaan mun jutulta.

Niin ja tsemppiä raineri treeneihin. Uskon, että se oli hyvä sijoitus.

Tiina kirjoitti...

Joo, ainakin sormet osui jotakuinkin oikeille näppäimille. ;)

Mä en oikein saanut siitä crosscoresta irti kovin paljoa. Kovin suosittu tunti se silti vaikuttaa ainakin vielä olevan, että ehkä se joillekin sopii. Ikäjakauma oli sitä luokkaa, että selvästikään se ei ole mikään rankin mahdollinen lihaskuntotreeni.

Jos olis paljon rahaa, niin voisin reenata rainerin kanssa useamman kerran viikossa, mutta kun ei ole, niin ehkä riittää tapailu harvakseltaan. Saa nähdä mitä se mun pääni menoksi keksii!

Anonyymi kirjoitti...

http://shesbroken.blogit.fi/

Tiina kirjoitti...

Maksettu mainos?

Neo kirjoitti...

On se silti kiva kokeilla välillä jotain ihan muuta, kun kyllähän spinnit ja pumpit alkaa ajoittain maistua puulta. Niihin sitä silti aina palaa.

Rainerit on kovia keksimään juttuja toisten päänmenoksi. Meillä on ens viikolla sitten vähän samankaltaisia jänniä paikkoja, kun mullakin vaihtuu uuteen raineriin. On kuulemma natsi, joten ehkä mä kuolen. Tai sitten sisuunnun. Mulla kerta viikkoon ja sekin on kovin suolaista maksella. Mutta olen kyllä ollut niin tyytyväinen tuloksiin, että en tiedä kuinka voisi luopuakaan.

Kurkkasin mainoksen. Jestas.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä kyllä, mitä enemmän tekstiä, sitä parempi! Ei mulla noita kuviakaan vastaan varsinaisesti mitään ole, mutta blogivierailu on aina sitä antoisampi mitä enemmän tekstiä(si) täällä on.

Tiina kirjoitti...

Neo, mä en usko, että ihan äkkiä kyllästyisin pumpiin, vaikka kyllähän sitä tietyssä pisteessä alkaa jo odottaa ohjelman vaihtumista, kun sitä samaa on väännetty se kolme kuukautta. Kuitenkin kaikki muut tunnit aiheuttavat minulle turhautumista, pumpista taas saan joka kerta kokonaisvaltaisen tyydytyksen. :D Spinni taas on... no, tapa nostaa sykettä aina välillä ja saada perse kipeäksi.
Täytyypä toivoa, että minunkin rainerini saisi tulosta aikaiseksi. Tai siis itse se tulos kai täytyy saada aikaan, mutta jos rainerilta saisi siihen riittävät työkalut.

Anonyymi, kiitos vaan, kiva jos kelpaa. :) Välillä tuntuu, että pää on tyhmettynyt niin, ettei mistään ole enää mitään sanottavaa tai ainakaan kiinnostavaa sellaista.

Neo kirjoitti...

Onneksi siitä perseen kipeytymisestä seuraa ainakin mulla myös persiin ja reisien kiinteytymistä. Ei mee niinku se päämäärätön polkeminen ihan hukkaan. ;D