23. syyskuuta 2008

Dodoismi

Kuten eilen lupasin, niin tänään keskustellaan dodoista. Tai enhän voi tietää etukäteen keskutellaanko, mutta minä paasaan siitä ainakin. Tiedättekö te ihmiset, mikä on dodo? No varmasti tiedätte, mutta kerron silti. Dodo eli drontti on ihmisen sukupuuttoon tappama lintulaji. Sellainen nätti kuin sika pienenä (kuvassa yllä). Eilen illalla tuli mesessä puhetta dodoista, ja olen nyt hyvin järkyttynyt ja pahoillani dodojen kohtalon (aina ajan hermolla) vuoksi sekä häpeissäni ihmisrodun puolesta!

Dodojen sukupuuttoon kuolemisesta on yli 300 vuotta, viimeinenkin kupsahti vuonna 1681. Wikipedian mukaan dodojen sukupuuttoon kuoleminen on itse asiassa hollantilaisten vika, heidän saavuttuaan Mauritiukselle. En tiedä onko hollantilaisista koskaan ollutkaan muuta kuin haittaa. Kuvitelkaapa nyt varsin tyhmä lintu, sellainen hyväntahtoinen hölmö, joka ei ole koskaan ennen nähnyt ihmistä eikä näin ollen osaa pelätä sitä, ja sitten ihmiset sekä heidän eläimensä tappoivat niitä huvikseen ja ravinnokseen. Dodoja kuulemma saatiin pyydystettyä isot joukot niin, että napattiin yksi ja laitettiin se rääkymään, niin loput teputtelivat katsomaan mikä sillä yhdellä on hätänä. (Tietolähteeni on hyvin salainen, mutta uskottava. Dodojen lähipiiristä, ehkä.)

Oxfordissa oli museossa vielä 1700-luvun puolivälissä yksi täytetty dodo säilössä, mutta se määrättiin silloin tuhottavaksi huonon kuntonsa vuoksi. Joku hemmo pelasti polttouunista dodon pään ja jalan, jotka ovat kai nyt ainoat jäänteet oikeasta dodosta. Viime vuoden kesäkuussa Mauritiukselta löytyi myöskin lähes täydellinen dodon luuranko. Voi dodoja.

Valitettavasti dodo ei ole ainut ihmisen sukupuuttoon tappama laji. Ei ensimmäinen, eikä varsinkaan viimeinen. Tietysti on aina muitakin syitä, mutta ollaan me vaan melkoisia despootteja sekä paskiaisia. Voinkin tästä aloittaa uuden suositun sarjan, jossa esittelen teille sukupuuttoon kuolleita eläinlajeja. Eikö kiinnosta? Minua tämä aihe ainakin kiehtoo kovasti.

Huomenna voisin kuitenkin raportoida taas Bärtilin tuoreimmista käänteistä. Ne ovatkin perin jännittäviä.

8 kommenttia:

Brim kirjoitti...

Kuten kaikki tietävät, lajeja kuolee sukupuuttoon luontaisestikin, mutta se ei todellakaan ole mitään verrattuna ihmisten aiheuttamiin sukupuuttoihin, niiden määrään ja laatuun.

Silmitön ahneus, tyhmyys, julmuus, välinpitämättömyys... jos pitäisi valita joku laji vaalimaan luonnon monimuotoisuutta, ihminen ei olisi oikea valinta. Usein oma tyhmyys huomataan liian myöhään: kun populaatioita ruvetaan elvyttämään, saattaakin olla jo liian myöhäistä.

Jos ihminen arvostaisi luontoa ja elämää ympärillään, noita lentokyvyttömiä jättiläispuluja olisi vieläkin Mauritiuksella. Häpeällistä.

ZahirLife kirjoitti...

Mulla tulee dodoista jotenkin aina niin hassu olo. :D Johtuisiko Ice Age -elokuvasta, jossa tämä lintu on edustettuna.
Dodo on pop!

On se vaan niin ihmeellistä, että vaikka ihmiskunta tekisi kuinka paljon mokia ja niiden jälkeen aina katuisi, niin samat virheet tehdään silti aina vaan uudestaan.

Kumpikohan olio oikeastaan on se tyhmempi? Ihminen vaiko Dodo?

Tiina kirjoitti...

Brim, niinpä, kyllähän muistakin syistä dodot ja muutkin lajit vähenee ja joskus jopa loppuu kokonaan, mutta meillä kuitenkin pitäisi olla älyä säästää ja suojella noita lajeja.
En käsitä miten noin nättejä tirppojakin vaan julmasti tapettiin!

Zahirlife, dodo on kyllä tosi pop! :)
Ihminen taitaa olla tyhmempi, tai ainakin tuhmempi, koska liian moni ei välitä.
History will teach us nothing...

sirtsu kirjoitti...

Voi Dodot! Mua kiehtoo kyllä valtavasti aihe... niin että neiti on hyvä ja jatkaa vaan tätä traagista luontosarjaa. Harmittaa kyllä kovasti noitten Dodojen(kin) puolesta. Ihminen on paha. Paha paha.

Eeva kirjoitti...

Minusta itsekkyys ei ole automaattisesti tyhmyyttä. Eli pelkästään siitä, että jotkin ihmislajin edustajat tappoivat viimeisetkin dodot, ei voi päätellä ihmisen olevan tyhmä.

Suoranaista tyhmyyttäkin on kyllä varmasti ollut mukana. Näen mielessäni merimiesten ajatuksenjuoksun, että tuolta pusikoistahan niitä lintuja aina tulee lisää. Ei varmasti tullut mieleenkään, että ne voisivat joku päivä loppua kokonaan. Näen mielessäni senkin, kuinka heillä melkein on itku silmässä, kun ei ruoka enää juoksekaan syliin.

Kami kirjoitti...

Ihminen ei ole erillään muusta planeetasta. Se että pitää ihmistä jonain luomakunnan paimenena tai säilyttäjänä, on minusta melko kristillinen ajattelutapa.

Jos jokin laji ei kestä toisen olemassaoloa, se kuolee. Käsittääkseni 99% maapallon tähänastisista lajeista on kuollut sukupuuttoon. Kaikki jotka nyt on tulevat kuolemaan sukupuuttoon. Ihminen myös.

Tiina kirjoitti...

Sirtsu, kiitos, jatkan. Dodojen vuoksi!

Eeva, niin se on tietysti että mitä kukakin tarkoittaa sillä tyhmyydellä. Tyhmyys voi olla ajattelemattomuutta, tai sitä ettei tiedä, tai ihan silkkaa itsekkyyttä.

Kami, tavallaan olen samaa mieltä kanssasi, mutta en silti ihan hyväksy selitykseksi sitä, että "kun me nyt vaan ollaan täällä". Ihminen on ainut laji, joka tappaa toisia lajeja ihan vain omaksi viihdykkeekseen. Ihmisellä ei ole mitenkään enemmän oikeus olla täällä ja rellestää, kuin muillakaan lajeilla.
Kristillisyydestä en osaa sanoa, itse lähtisin ennemmin jostain buddhalaisesta näkökohdasta liikkeelle.
Ja jos tuolle linjalle lähdetään, että me ollaan vaan osa evoluutiota, niin sitten oikeastaan voidaan tai pitää hyväksyä ihan kaikki mitä ympärillä tapahtuu ja siitähän seuraa anarkia.
Ihmisen kuitenkin väitetään olevan se älykkäin olento tällä planeetalla, mikä joskus tuntuu aika absurdilta.

Kami kirjoitti...

"Ihminen on ainut laji, joka tappaa toisia lajeja ihan vain omaksi viihdykkeekseen."

Väärin. Siihen kykenee koirat ja kissat ainakin ihan omasta kokemuksesta. Luultavasti monet muutkin lajit. Lähinnä kyse on siitä että ihminen on ainut laji joka osaa tehdä siitä järjestelmällistä, luomaan sille erilaisia rakenteita ja viitekehyksiä.

Maailma ei pyöri moraalisten oikeuksien mukaan, eivätkä ihmismassatkaan. Ne, joilla on vaikutusta. Enkä minä ota kantaa siihen, koska en voi siihen mitenkään vaikuttaa kuin ehkä omassa mielessäni. Kyse ei ole siitä onko meillä oikeus, vaan siitä mitä voimme tai emme voi. Loppupeleissä, jos häviäisimme maapallolta, kaikki tuhoutuisi silti vain siksi että olimme olemassa (ydinvoimalat jäävät jälkeen, räjähtävät ajan mittaan ja tekevät selvää jälkeä kaikesta.).

Ihminen on älykkäin olento tällä planeetalla, mutta se äly ei ole se merkittävä tekijä. Ihmisen kyky on vain kyky muiden joukossa ja minusta se on vieläpä aika vähäinen kyky ja yliarvostettu perättäessä. Toimintaan se näyttää vaikuttavan lopulta vain välineenä.

Jos ihminen olisi puhtaasti rationaalinen, konemainen ja suhtautuisi asioihin kylmän älyllisesti, meitä olisi täällä kourallinen elelemässä sillä mitä minimissään tarvitsemme.